Lisäyksiä päiväkirjaan
Keitin kahvit ja istahdin alas. Työpöydältäni on matkaa keskivesikorkeuteen 51 metriä. Keskivesikorkeudella tarkoitetaan vuosittaista veden ja maan yhtymäkohtaa, jossa näiden vaihteluvälin keskiarvo sijaitsi. Saunarakennus oli pimeä ja mykkä. Vesi oli paennut kauas ja painunut jääpeitteen alle. Luonto tikkasi koloa lahonneeseen koivuun. Ääni oli päättäväinen. Lehdettömässä metsässä oli helppo lentää, helppo nähdä.
Vaasi osui seinään metrin päässä minusta. Naisen raivo näytti mustalta salamoinnilta. Se sykki huoneessa ja leimahteli sokaisevasti. Jysähdykset olivat kuurouttavia. Hän kasvoi ja minä kutistuin, kunnes olin niin mitätön, että mahduin piiloon jalkalistan alle. Jättiläinen ylläni kaatoi seiniä ja murskasi tykinkuulia sirpaleiksi ulvoen kuin hirmumyrsky pyyhkäisten kaiken irtoavan tieltään.
- Tämä on hyvää, hän sanoi ja imaisi pillistään uudelleen. Kuului kurlutusta. Jäämurska pitkässä lasissa ilmestyi esiin. Mustat hiukset putosivat kuin virta korvallisilta pöydälle, jolle olin heittänyt luetun lehteni. Oma lasini oli yhä täysi. Tarjosin sitä hänelle heilauttamalla kättäni. Ohuet sormet vilahtivat lasin ympärille ja se oli poissa. Siinä ei ole alkoholia, tiesitkö? kysyin. Kasvot edessäni, siinä nuo huulet ja silmät, ne katsoivat minua. Jopa nuo huulet, ne näkivät minut. Mitä sinä tahdot? hän kysyi.
Halu, tai tarkoitus purkaa pakkomielle oli lähtökohdiltaan hyvä, sillä ihminen tunsi hyvän itsessään. Tätä ominaisuutta hän käytti pelinappulana pelissä, jossa pelin henki kesti vain yhden nappulan elämän verran. Tämän jälkeen peli jatkui. Halu, eli hyvä hänessä jatkoi sitä. Kaikki oli uhrattavissa, ja uhrattiin silmää räpäyttämättä. Kutsun sitä purkamiseksi. Purkaminen alkaa nollasta ja päättyy nollaan. Siihen väliin jäävä aika on elämä.
Kerroin tämän Barcelonan tyttömäiselle naiselle, hän piti minua hulluna, koska rakasti minua. Hän oli jo aloittanut, vaikka ei vielä tiennyt sitä. Illan vietimme rantoja pitkin kävellen. Hirveästi roskaa kaikkialla..
(Reps)
Keitin kahvit ja istahdin alas. Työpöydältäni on matkaa keskivesikorkeuteen 51 metriä. Keskivesikorkeudella tarkoitetaan vuosittaista veden ja maan yhtymäkohtaa, jossa näiden vaihteluvälin keskiarvo sijaitsi. Saunarakennus oli pimeä ja mykkä. Vesi oli paennut kauas ja painunut jääpeitteen alle. Luonto tikkasi koloa lahonneeseen koivuun. Ääni oli päättäväinen. Lehdettömässä metsässä oli helppo lentää, helppo nähdä.
Vaasi osui seinään metrin päässä minusta. Naisen raivo näytti mustalta salamoinnilta. Se sykki huoneessa ja leimahteli sokaisevasti. Jysähdykset olivat kuurouttavia. Hän kasvoi ja minä kutistuin, kunnes olin niin mitätön, että mahduin piiloon jalkalistan alle. Jättiläinen ylläni kaatoi seiniä ja murskasi tykinkuulia sirpaleiksi ulvoen kuin hirmumyrsky pyyhkäisten kaiken irtoavan tieltään.
- Tämä on hyvää, hän sanoi ja imaisi pillistään uudelleen. Kuului kurlutusta. Jäämurska pitkässä lasissa ilmestyi esiin. Mustat hiukset putosivat kuin virta korvallisilta pöydälle, jolle olin heittänyt luetun lehteni. Oma lasini oli yhä täysi. Tarjosin sitä hänelle heilauttamalla kättäni. Ohuet sormet vilahtivat lasin ympärille ja se oli poissa. Siinä ei ole alkoholia, tiesitkö? kysyin. Kasvot edessäni, siinä nuo huulet ja silmät, ne katsoivat minua. Jopa nuo huulet, ne näkivät minut. Mitä sinä tahdot? hän kysyi.
Halu, tai tarkoitus purkaa pakkomielle oli lähtökohdiltaan hyvä, sillä ihminen tunsi hyvän itsessään. Tätä ominaisuutta hän käytti pelinappulana pelissä, jossa pelin henki kesti vain yhden nappulan elämän verran. Tämän jälkeen peli jatkui. Halu, eli hyvä hänessä jatkoi sitä. Kaikki oli uhrattavissa, ja uhrattiin silmää räpäyttämättä. Kutsun sitä purkamiseksi. Purkaminen alkaa nollasta ja päättyy nollaan. Siihen väliin jäävä aika on elämä.
Kerroin tämän Barcelonan tyttömäiselle naiselle, hän piti minua hulluna, koska rakasti minua. Hän oli jo aloittanut, vaikka ei vielä tiennyt sitä. Illan vietimme rantoja pitkin kävellen. Hirveästi roskaa kaikkialla..
(Reps)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä en osaa oikein määritellä tätä, mutta jokin ihmeen "purske" tämäkin taas oli.
Ihana elämä.
(Naurua)
Mielenkiintoista.
Tuliko purske spontaanisti vai mietitkö asiaa etukäteen?
Mun mielestä ihminen on oman mielikuvituksensa, historiansa, unelmiensa ja kyvykkyytensä kollaasi. Tämä on sen kirjallinen osuus.
Hieman jännitteinen.
(Parahdus)