oon ollu nyt 3v naimisissa itseäni 8v vanhemman miehen kanssa.seurustelu aikana meillä meni ihan hyvin,mut nyt ku ollaan naimisissa oltu kaikki on menny päin honkee.nyt mä oon tullu siihen päätökseen et mä halun erota,koska olen niin onneton tässä suhteessa.oon maininu muutaman kerran jo erosta miehelleni,mutta hän ei oikeen tunnu ymmärtävän tätä tilannetta, eikä nää mitää ongelmaa meidän suhteessa.viimeksi kun kerron erosta tunteen purkaus oli todella raju.molemat itkettiin melkeen aamuun asti.mieheni ei kuitenkaan halua luovuttaa,vaan haluaa yritää aina vaan,mutta turhaan.hän rukoili ja itki että antaisin mahdollisuuden mennä perheneuvolaan jossa puhuttaisiin asiamme ja saisimme apua.no mu rupes niin säälittää et oli pakko varata aika. mitä nyt tehdä kun mä en enää halua jatkaa suhdetta?? oonko antanu sille toivoa?? meillä on nyt 29.11 aika perheneuvolassa enkä todellakaan tiedä mitä tehdä.oon vaan niin onneton ja stressaantunu että ei yöunistakaan meinaa tulla mitään :(
avioero
onneton 21.v
91476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ilmeisesti 18 vuotiaana et ymmärtänyt mihin ryhdyit ... tahdoitko olla "prinsessa"?
Vaikka edessänne saattaakin olla avioero, niin luettuasi ihmisten kokemuksia täältä esimerkiksi lasten huoltajuuden, perheväkivallan, henkisen väsymisen, pettämisen, yrittämisen, osituksen, elatuksen, katkeruuden yms. sekametelisopasta NIIN luulen että huomaat seurustelusuhteene päättymisen olevan kuitenkin helpohko oppitunti elämästä. ELLET sitten päätä yhdessä miehesi kanssa tehdä isoa korjausliikettä avioliitollenne.
Usein "avoerot" aivan yhtä vaikeita kuin avioerotkin ... ja näköjään avioerot voiva olla yhtä yksikertaisia kuin "seukkaamisen" lopettaminen -- "tuli bänät"....
Tökin sua tarkotuksella "kepillä" -- mieti mitä olet luvannut, ja mitä olet tekemässä ... JA mistä syystä (ei oo enää kivaa?)
ollaan surusteltu 5v ennenku mentiin naimisiin.oltiin tosi rakastuneita ja välitetiin toisistamme.ei se ollu mikään päähänpistos et mennään nimisiin.sitä harkittiin tarkkaan.en tiedä ehkä olen nyt kasvanut tarpeeks.kuitenkin olen saanut kokea niin paljon 3v aikana että en oo minäkään helpolla luovuttamassa.alusta asti oon joutunu asumaan anoopin ja appiukon kanssa samassa talossa kun on ollu taloudellisia vaikeuksia jonka mieheni aiheutti ja ulosottovirasto otti kaikki vähäisetkin rahat.
Eli, rupesitte seurustelemaan kun olit 13 vuotias LAPSI ja MIES 21 vuotias !! Ja nyt ihmettelet kun homma ei enää toimi ... johtuisikohan siitä että sinä olet kehittynyt tytöstä naiseksi, ja miehesi sillä kehitysasteella kun tuollaiset "miehet" ovat ... ja pysyvät. Anteeksi jyrkkä kantani, mutta en näe tuolta pohjalta aloitetulle suhteelle kovin ruusista tulevaisuutta (poikkeudet tosin vahvistavat säännön) -- mielestäni ansaitset parempaa, onneksi ei ole lapsia lisäämässä vaikeusastetta tilanteeseesi.
Niin, ei kai ulosottoon mene muut kuin maksamattomat velat ... mikä syy, mikä seuraus? Toisaalta, ei raha mistään liitosta toimivaa ole tehnyt, siitäkin kokemusta...
oli 15v silloin kun alotin seurustelun,en 13v.
oon samaa mieltä että ei raha suhteesta toimivaa tee,eikä meidän ongela ole rahasta.vaan ollaan niin erillaisia ja meillä on aika paljon riitaakin.
No sinähän sen tiedät minkä ikäisiä olitte ... mutta laskin kertomasi mukaan (ja oletan jostain syystä että olet 21 vuotias) seuraavasti:
21 vuotta miinus 3 vuotta aviossa miinus 5 vuotta seurustelua, antaisi "rakastumisiäksi" 13 vuotta.
Mutta vaikka sitten olisitkin ollut 15 vuotias, ei aikaisempi kantani juurikaan muutu -- 15 vuotias tyttö ja 23 vuotias mies on epäsuhtapari paitsi jos henkinentaso samalla viivalla... ja yleensä se 15 vuotiailla kehittyy... niin sitten ollaan tuossa -- valitettavasti.
Mielestäni on aina parempi, että poika on tyttöä vanhempi. Kuten varmaan tiedät, niin yleensä pojat ovat henk. kasvussa jäljessä tyttöjä.
On tapauksia, joissa miehet eivät aikuistu koskaan...(omakohtainen kokemus). Tyttöjen osalta en osaa sanoa niinkään, mutta tiedä häntä.
Vaikka nyt menee hieman tämän ryhmän aihepiirin ohi (istuis ehkä paremmin parisuhde nai nuoret "osastolle") ... mutta ei annetan sen estää keskustelua.
Sanoit aivan oikein että seurusteltaessa YLEENSÄ henkisesti sopusuhtaisempi pari saadaan jos POIKA on TYTTÖÄ vanhempi. Puuttumatta asian juridiseen puoleen tällä kertaa, niin on sitten eri asia kun 13 vuotias LAPSI seurustelee MIEHEN kanssa. Vaikka tyttölapsi olisi kuinka kehittynyt (tai luulee olevansa), niin ko. MIEHEN kehitystasosta kertoo kaiken hänen parinmuodostusmieltymyksensä. Kun sitten lapsi ihan oikeasti viisastuu, kehittyy ja aikuistuu -- ja toisaalla henkisen kehityksensä huipun jo seurustelun alkaessa saavuttanut avio- tai avomies -- saattaa olla että klisee "olemme kasvaneet erilleen" sopii kuin nenä päähän ... turha siinä sitten on ihmetellä "miksi suhteemme ei toimi, miksi ei ole niin kuin silloin ennen?" (mitä toki tapahtuu joskus vaikkei ikäeroa olisi lainkaan).
Ja jälleen ... uskon että poikkeus vahvistaa säännön, eikä näisäkään asioissa hyvä liikaa yleistää.
Ymmärrän tilanteesi erittäin hyvin. Olen nyt 44v. ja olen myös itse alkanut seurustelemaan n. 15 vuotiaana itseäni 7 vuotta vanhemman miehen kanssa sillä seurauksella, että olen yhä naimisissa. On ollut ylä- ja alamäkiä. Olen asunut myös anopin kanssa jonkin aikaa, joten hyvin tuttu tilanne myös sekin. Jotkut luovuttavat helpommin, kuin toiset.
Mielestäni naimisiin meno ei ole iästä kiinni, vaan jokaisella on erilainen henkinen kasvu ja luulen, että olet ollut jo kypsä menemään naimisiin. Olethan seurustellukin jo muutamia vuosia ennen sitä miehesi kanssa.
Haluaisin sinun kuitenkin nyt kiinnittävän huomioita siihen, mitä haluat tulevaisuudelta ja punnitsevan niitä tarkkaan, ennen kuin teet mitään peruuttamatonta. Onneksi teillä ei vielä ole lapsia, joten tilanne ei ole vielä mahdoton, vaikka haluatkin erota.
Käykää perheneuvolassa ja yrittäkää keskustella tilanteestanne. Yrittäkää sopia yhdessä siitä mitä haluatte jatkossa ja muistakaa mikä teidät sai yhteen. Olette ollut jo kauan yhdessä,joten sen vuoksi kannattaa tehdä myös työtä.
Hyvää jatkoa teille ja onnea tulevaisuudessa.
Hakekaa vain apua.. asiantuntioilta,älkää hosuko,miettikää ja keskultelkaa. Minun mielestä yksi juttu on olla vähän aikaa esim.asumuserossa.Kärsivällisyytä ja voimia.Itsekkin saman kokenut....