Olemme olleet naimisissa viisi vuotta, meillä on kaksi ihanaa lasta. Elämämme on aika "normaalia" perhe-elämää iloineen ja murheineen, onnellista. Harrastamme paljon yhdessä, koko perhe. Viime viikolla olin saunaillassa tyttöjen kanssa ja siellä yksi ystäväni avautui ja kertoi, että ensimmäisen seurusteluvuoden aikana nykyinen mieheni petti minua, eli kahdeksan vuotta sitten. Tämä oli minulle sokki. Asiaa mieheltäni tiedustellessa, myönsi hän niin tapahtuneen. Kertoi, että seurustelumme alkuvaiheessa hän teki niin. Toivoi kaiken jo unohtuneen, eikä ollut siitä kertonut, koska emme olleet "tosissamme" ihan alkumetreillä. Näin todellakin on, totta puhuu, mutta nyt alkoi kamala epäilys kalvaa... Aloin miettiä, oliko hän tehnyt sitä myöhemminkin. Ei hänellä ole oikeastaan koskaan ollut edes mahdollisuutta. Olemme aina yhdessä, todellakin. Hän on maailman paras mies, huolehtii perheestään esimerkillisesti. En tiedä, mitä tehdä... Toisaalta kirosin nk. ystäväni alimpaan helvettiin, miksi kertoi, en olisi halunnut tietää noin kaukaisesta asiasta. Hän nautti tilanteesta, on aina jotenkin kadehtinut meidän rauhaisaa menoa. Selkäni takana hän on revitellyt tällä jutulla jo vuosia, sekin ottaa todella päähän. Mitä mieltä olette?
Kertomisesta
Rita
3663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Ken totuuden kertoo, se kiitosta ei saa." on totta, mutta tämän kertojan olisi pitänyt pitää mölyt mahassaan ainakin siinä, ettei kersku takana päin teollaan. Minä sinuna heittäisin moisen kotkotuksen "ystäväpiiristä" saman tien.
Toinen asia on miehesi. On hyvä että hän myönsi erheensä. En puolustele miestäsi mutta aina suhteen alkuvaiheessa voi tällaista "hakemista" sattua. Itsekin olen sitä tehnyt, vaikken sitä enää tekisikään (en sano tätä moralisoivasti vaan tämän hetken mielipiteenäni).
Ole vihainen miehellesi, mutta anna jossain vaiheessa anteeksi ja jatkakaa elämäänne puhtaalta pöydältä. Jos epäilys luottamuksen pettämisestä jää kalvamaan, niin myös parisuhdeterapia (tai sopivassa määrin yksilöterapia) voisi auttaa. - Rita sulle toivon kuitenkin voimia. Ei maailma tähän kaadu (tiedän: tää ei paljoo lohduta) mutta näin se vaan on.
Oliko ns. ystävälläsi kenties tarkoituskin saada särö suhteeseenne? Älä hyvä ihminen ala epäilemään miestäsi enää tässä vaiheessa, vaan osoita hänelle luottamuksesi ja että Te pidätte yhtä, ja että pidät alkuaikoijen tekoa todellakin ajattelemattomana, mitättömänä hairahduksena. Ilmeisesti miehesi rakastaa sinua.
Sen sijaan voit ystävällesi ilmoittaa, ettei työnnä nokkaansa muiden asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. Et ole edes selitys- tai tilivelvollinen suhteenne nykytilasta. Oliko ystäväsi kenties se, kenen kanssa miehesi petti? Vaikka ei sillä toisella osapuolella merkitystä ole, eikä kyllä teollakaan tässä vaiheessa. Onko ystäväsi tervetullut saunailtoihin edelleenkin? Niin, tietysti hänelle pitäisi voida antaa anteeksi, ehkei ymmärtänyt paljastamisensa merkitystä tai arvoa (= hänen luotettavuutensa ja uskottavuutensa kärsi, ei teidän suhteenne). Olen itse myös saanut kokea ns. ystävän kullan arvoisen tiedon mieheni petturuudesta ja tarkoitusperä ei todellakaan ollut olla ystävällinen minulle, vaan rikkoa suhteemme. Sitä ei kylläkään tapahtunut, vaan paljastus nimenomaan lujitti suhdettamme. Ystävästä tuli ex-ystävä, miettinee edelleen miksi ystäväpiiri on äkisti kaventunut.
Kiitos kommenteista! Ei pettänyt hänen kanssaan, mutta tämä ystävä kyllä yritti pokata minun miestä itselleen aikoinaan. En ala epäilemään. En voi ja ei ole varmasti aihettakaan. Olen aina luottanut häneen ja myönsi nytkin heti. Mietityttää silti.