Aloitampa näin, olen 42-vuotias nainen. Isäni joi, rettelöi jopa 2-3 kertaa viikossa, mutta oli kova työmies. Äiti sai kuulla haukuntaa, mutta ei häntä lyöty koskaan. Sitten muutin pois kotoa (21v), tapasin miehen, joka oli kivanoloinen. Teimme 3 lasta. Ensimm. lapsen saatuani, en voinut käydä edes äitini luona,,, olin hu..! Odotin toista lasta, menimme kauppan n (0,8km), mahapystyssäkin olin huo..! Silloin aloin erakoksi. Ystävät kaikkosi, sukulaiset ei voinut käydä meillä,, anoppi haukkui, vaikka kotityöt lapset ym, tein. Olipa jopa ruoka aina valmiina lautasella. Tein kolmannen lapsen, muuttui henkinen väkivalta muuksi. Ensin viskeltiin suoraan lattialle, lasten nähden ja ilman minkäänlaista syytä. Monta kertaa sain turpaani jotta hampaat irtoili. Sitten alkoi kiusanteko, jos oli pahat kuukautiset tai lapsen syntymän jälkeen en voinut heti olla petihommissa olin Huo..Menin lasten kanssa kaupalle, hävitettiin multa kotiavaimet ymm.
Mietin että jos en lähde lapsieni kanssa pois, olen mielisairaalassa. (Mehän kuulemma olimme lasten kanssa hulluja, hoitoa vaille, jos satuimme leikkimään ja NAURAMAAN). 17 v. tätä. Erosin, yksi vuosi lasten kanssa, uuden avopuolison kanssa nyt n.8 vuotta. Yksi ihana vuosi oli, kun taas sain kärsiä, mutta nyt tuleekin nyrkeistä suoraan. Meillä on yksi yhteinen lapsi. (eli 4 lasta), haluaisin joskus elää rauhassa, koko elämän pahoinpitelyt ja henkisetkärsimykset pyörivät vain päässäni, mutta otan vain päivä kerrallaan ei tässä muuta varmaan enää ole.
Mietin että jos en lähde lapsieni kanssa pois, olen mielisairaalassa. (Mehän kuulemma olimme lasten kanssa hulluja, hoitoa vaille, jos satuimme leikkimään ja NAURAMAAN). 17 v. tätä. Erosin, yksi vuosi lasten kanssa, uuden avopuolison kanssa nyt n.8 vuotta. Yksi ihana vuosi oli, kun taas sain kärsiä, mutta nyt tuleekin nyrkeistä suoraan. Meillä on yksi yhteinen lapsi. (eli 4 lasta), haluaisin joskus elää rauhassa, koko elämän pahoinpitelyt ja henkisetkärsimykset pyörivät vain päässäni, mutta otan vain päivä kerrallaan ei tässä muuta varmaan enää ole.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Toivottavasti löydät voimia lähteä JÄLLEEN....muistat ja tiedät että se kyllä onnistuu jos itse teet sen mikä pitää ja selviät kyllä. Sun tarttee vain otta itseäsi niskasta kiinni kuten silloin ensimmäisellä kerrallakin teit. SYY ei ole sinussa mutta sinä olet ainut joka voi ratkaista ongelmasi..
sairasta on ja niin myös sinunkin puolelta...suomi on miehiä täynnä,älä suhteissasi ajatelle itseäsi vaan lapsiasi,olet ilmeisesti läheisriippuvainen miehestä kuin miehestä,oletko tietoinen että jos ihminen eroaa pitkäaikasi-suhteesta niin hänen pitää olla selvillä vesillä itsensä ja omien tunneittesa kanssa,yleensä sanotaan että eron läpi käyminen ja sinut itsensä kanssa tunteitten pohjalta niin se ajassa vie keskimäärin pari vuotta!oksettaa lukea tuollaisia kirjoituksi naisita jotka tekevät vielä lapsia kärsimään sellaiseen perhehelvettiin,suomessa saa apua jos vain on halua muuttaa omaa eläämäänsä,ÄLÄ ANNA LASTESI KÄRSIÄ JOS ITSE HALUAT SIELLÄ VÄKIVALTAISESSA SUHTEESSA ELÄÄ!!
Masentunut ja alistunut, olet antanut luvan miehillesi kohdella sinua kuten ovat tehneet? Miksi? Et ole nähnyt itselläsi mitään arvoa. Olet ehkä ajatellut olevasi niin huono ihminen että ansaitset hakkaamisen ja huorittelun. Näin ei ole! Auta itseäsi lastesi tähden! Ei enää yhtään lyöntiä, se on rikos! Soita naisten linjaan, kerro heille ja noudata neuvoja!
Siltä tuntuu, kun voimat on loppu. Elämää on kuitenkin ihan oikeasti sen suhteen ulkopuolellakin - ja nimenomaan siellä. Tiedän, että se häpeä, jota tuntee, kun joutuu tunnustamaan itselleen ja muillekin, että on valinnut väärin - taas, se on hirvittävä. Mutta se häpeä ei ole oikeasti sinun.
Toivotan sinulle voimia, että jaksat etsiä itsesi uudelleen ja pääset eroon nykyisestä tilanteestasi. Siihen sinulla on lupa. Kukaan ei ole virheetön eikä tarvitsekaan, ja olet varmaan tehnyt minkä olet voimiltasi pystynyt. Ja sinulla on oikeus korjata virheesi ja olla ylpeä itsestäsi itsenäsi ja jatkaa elämääsi ilman pelkoa ja kärsimyksiä. Hae apua.