Miten Jumala sai kontaktin langenneeseen ihmiskuntaan?

Olen lukenut Raamatun kyllä, useammin kuin kerran, mutta en ole löytänyt vastausta kysymykseeni :-( Voitko opastaa, jos tiedät?

Tai jos joku muu osaa kertoa?

Kiitos vastauksesta :-) En ole ateistitrolli. Uskovaiset kysyvät toisiltaan asioista, jotka ovat jääneet heille epäselviksi.

ei yhtäkään kirjoitti:

Kiitos vastauksesta :-) En ole ateistitrolli. Uskovaiset kysyvät toisiltaan asioista, jotka ovat jääneet heille epäselviksi.

Saitko vastauksestani mitään apua? Mitä nyt mietit noista asioista?

toiqweouir kirjoitti:

Saitko vastauksestani mitään apua? Mitä nyt mietit noista asioista?

Sain apua asian pohtimiseen sillä tavalla, että Jumala kai on se aloittava osapuoli ihmisen uskon syntymisessä. Tämähän johtaa siihen vanhaan "kiistaan" kalvinistien ja arminiolaisten kesken. Kalvinistien mukaan ihminen on totaalisesti syntinen ja siksi vain Jumala aiheuttaa ihmisessä uskon joka pelastaa eikä ihminen voi tehdä uskon syntymisen eteen mitään, kun taas arminiolaiset ajattelevat, että ihminen ei ole niin totaalisen syntinen, etteikö hän etsisi Jumalaa, ja Jumala vastaa etsivän ja nöyrän tarpeeseen synnyttämällä uskon, joka pelastaa. Raamatussa on viitteitä molempiin tulkintoihin minusta.

ei yhtäkään kirjoitti:

Sain apua asian pohtimiseen sillä tavalla, että Jumala kai on se aloittava osapuoli ihmisen uskon syntymisessä. Tämähän johtaa siihen vanhaan "kiistaan" kalvinistien ja arminiolaisten kesken. Kalvinistien mukaan ihminen on totaalisesti syntinen ja siksi vain Jumala aiheuttaa ihmisessä uskon joka pelastaa eikä ihminen voi tehdä uskon syntymisen eteen mitään, kun taas arminiolaiset ajattelevat, että ihminen ei ole niin totaalisen syntinen, etteikö hän etsisi Jumalaa, ja Jumala vastaa etsivän ja nöyrän tarpeeseen synnyttämällä uskon, joka pelastaa. Raamatussa on viitteitä molempiin tulkintoihin minusta.

Minä ajattelen niin, että vaikka jokainen meistä onkin loputtoman syntinen, niin silti Jumala on kirjoittanut lakinsa jokaisen meistä sydämeen. Meillä on siis jollakin tasolla mahdollisuus asennoitua Jumalaan ja Jumalan tahtoon jo ennen, kuin Jumala varsinaisesti on vetänyt meitä puoleensa. Tämän asenteemme Jumala näkee, ja alkaa vetää tällaista ihmistä puoleensa, jolloin ihminen lopulta tulee valinnan ääreen: haluaako todella tietoisestikin ottaa uskon vastaan.

Luulen, että Abrahaminkin kohdalla kyse oli ensin Abrahamin sydämen asenteesta ennenkuin hän edes tietoisesti ajatteli mitään asioita. Tämän asenteen Jumala näki, ja myös sen, että Abrahamin kautta Hän pääsee toteuttamaan asioita joista lopulta muodostui koko ihmiskuntaa koskeva pelastussuunnitelma.

Olen siis vahvasti sillä kannalla, että ellei Jumala olisi toteuttanut asioita noin, ihmisellä ei olisi mitään mahdollisuutta eikä edes kiinnostusta saada yhteyttä Jumalaan. Ehkä ajatukseni on liian kaavamainen, mutta omalla kohdallani ainakin koen asian tapahtuneen juuri noin.

ei yhtäkään kirjoitti:

Sain apua asian pohtimiseen sillä tavalla, että Jumala kai on se aloittava osapuoli ihmisen uskon syntymisessä. Tämähän johtaa siihen vanhaan "kiistaan" kalvinistien ja arminiolaisten kesken. Kalvinistien mukaan ihminen on totaalisesti syntinen ja siksi vain Jumala aiheuttaa ihmisessä uskon joka pelastaa eikä ihminen voi tehdä uskon syntymisen eteen mitään, kun taas arminiolaiset ajattelevat, että ihminen ei ole niin totaalisen syntinen, etteikö hän etsisi Jumalaa, ja Jumala vastaa etsivän ja nöyrän tarpeeseen synnyttämällä uskon, joka pelastaa. Raamatussa on viitteitä molempiin tulkintoihin minusta.

Epäilen balttiksen olevan nimimerkin takana, mutta ei se mitään, tiedäthän Jeesuksen sanoneen, " ellei Isä vedä " ?

Raamatun keskeisempiä ajatuksia on Jeesuksen opetus Nikodeemukselle:

http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Joh.3.html

Vapaavalinta, kuten Jeesus ilmoittaa Ilm. 3: 20

http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Ilm.3.html

Lukemalla jonkun evankeliumeista ajatuksella ja rukouksella, asiat varmuudella selviää.

toiqweouir kirjoitti:

Minä ajattelen niin, että vaikka jokainen meistä onkin loputtoman syntinen, niin silti Jumala on kirjoittanut lakinsa jokaisen meistä sydämeen. Meillä on siis jollakin tasolla mahdollisuus asennoitua Jumalaan ja Jumalan tahtoon jo ennen, kuin Jumala varsinaisesti on vetänyt meitä puoleensa. Tämän asenteemme Jumala näkee, ja alkaa vetää tällaista ihmistä puoleensa, jolloin ihminen lopulta tulee valinnan ääreen: haluaako todella tietoisestikin ottaa uskon vastaan.

Luulen, että Abrahaminkin kohdalla kyse oli ensin Abrahamin sydämen asenteesta ennenkuin hän edes tietoisesti ajatteli mitään asioita. Tämän asenteen Jumala näki, ja myös sen, että Abrahamin kautta Hän pääsee toteuttamaan asioita joista lopulta muodostui koko ihmiskuntaa koskeva pelastussuunnitelma.

Olen siis vahvasti sillä kannalla, että ellei Jumala olisi toteuttanut asioita noin, ihmisellä ei olisi mitään mahdollisuutta eikä edes kiinnostusta saada yhteyttä Jumalaan. Ehkä ajatukseni on liian kaavamainen, mutta omalla kohdallani ainakin koen asian tapahtuneen juuri noin.

... ensimmäisen kappaleen "tällaista ihmistä" viittaa siis ihmiseen, joka suhtautuu sydämeensä kirjoitettuun tietoon Jumalasta ja Jumalan tahdosta Jumalan tahtomalla tavalla :).