Omaisten käytös - mihin vedetään raja?

Työskentelen alalla pitkäaikaishoitopaikassa lähihoitajana. Viimeisinä kuukausina osastomme erään asukkaan omainen on käynyt useaan otteeseen vierailemassa ja lähes joka kerta osastomme henkilökunta on saanut häneltä kriittistä palautetta miten ko. asukasta hoidetaan ja aina jostain hoitometodista hän valittaa.

Jotkin asiat ovat ymmärrettäviä, ja niihin olemme pyrkineet jatkossa kiinnittämään huomiota. Mutta useimmiten saamme sellaista kritiikkiä, joka ei vain saa hoitohenkilökuntaa hermostumaan vaan myös altistaa asukkaan terveysriskeille.

Hiljattain jouduimme esim lähettämään asukkaan sairaalaan päivystykseen tuntemattomasta syystä johtuvan oksentelun takia ja omainen antoi kritiikkiä siitä, että asukas lähetettiin sairaalaan ambulanssilla pyjama päällä. Olisiko meidän siis pitänyt vaihtaa ensin juhlavaatteet päälle ottaen huomioon asukkaan heikko kunto? Luulisi että tuossa kohtaa ensisijainen asia olisi asukkaan saaminen tarvittavaan hoitoon eikä se mitä hänellä on yllään.

Myöskään ko asukkaalle ei saisi syöttää hapanmaitotuotteita (jugurtti, rahka, viili yms.) koska "hän ei ole niistä ennen pitänyt". Ja kuitenkin niinä kertoina kun hänelle em tuotteita on tarjottu hän on syönyt niitä hyvällä halulla ja jopa kiittänyt. Huomioitavaa myös että asukas ei kykene kiinteää ruokaa syömään ja keittiömme lähettää usein juuri jugurttia tmv.

Usein saamme myös kritiikkiä liian aikaisesta illalla sänkyyn laittamisesta, vaikka asukas on selkeästi uupunut, koska nukahtaa tuoliin ja taipuu herkästi kaksinkerroin. Ja kuitenkin hoitajia sätitään kun sänkyyn häntä laitamme.

Muitankin vastaavia juttuja löytyy todella pajon ja kun hänelle koetetaan asioita selvittää rauhanomaisesti hän vain kiistää kaiken vetoamalla siihen että on itse lääkäri. Olen kohdannut haastavia omaisia ennenkin, mutta tämä nimenomainen tapaus saa koko henkilökuntamme hermostumaan, varsinkin kun oma lääkärimme ja osaston esimies eivät kykene asiaa hoitamaan.

Vaikka hoitohenkilökunnan tuleekin joka tilanteessa pysyä ammatillisena ja rauhallisena, ei se mielestäni tarkoita että heidän tulee loputtomiin tuollaista käytöstä sietää. Ihmisiä mekin olemme, emme ohjelmoitavia robotteja, joille saa huutaa ja sättiä kun huvittaa. Oma mielenterveyskin siinä kärsii. Nyt minulla on lähes aina työpäivää edeltävänä iltana hirveä stressi kyseisestä omaisesta.

Voiko vastaavanlaisesta omaisesta tehdä ilmoitusta johonkin, jos siihen tuntuisi olevan aihetta? Kun esimieheen tai lääkäriin ei voi asiassa luottaa, mistä voisi saada apua?