Menin perjantaina viikonlopuksi poikaystäväni luokse. Ollaan seurusteltu jo kolmisen vuotta. Lauantaista odotin jotain erikoista, jotain kivaa piristettä.
Sain herättyäni kuulla et vietämme siivouspäivän yhdessä. Kiva, ajattelin, ehkä illalla on joku kiva yllätys sitten, sitten siivouksen jälkeen.
Kun asunto oli siivottu, tiskattu ja olimme käyneet kaupassa, mies istahti sohvalle pelaamaan pleikkaria. Minä pelasin hänen kanssaan.
Kun kello jo läheni kymmentä illalla aloin jo ihmettelemään että tätäkö tämä ilta onkin, pelaamista, telkkaria ja keskaria. Välillä söimme pizzan.
Mietin miten aloittaisin keskustelun mieltäni vaivaavasta asiasta. Kysyin varovasti että onko hänellä tälle illalle vielä tiedossa jotain vai voisinko mennä nukkumaan. Hän vastasi että mene vain, hän katsoo sen ohjelman loppuun.
Menin sänkyyn ja aloin itkemään, reilun tunnin kuluttua poikaystäväni tuli perässä, halasi ja kysyi että mitä oikeen itken, että mikä minulla on. Vastasin vain että syntymäpäiväni.
Hän alkoi ihmettelemään että mikäs syy se nyt on sitten itkeä, eikös se ole kiva asia. Mieleni teki sanoa, että kyllä, jos hän vain olisi edes muistanut sen. Että se oli lähinnä se päätarkoitus minkä takia viikonlopuksi hänen luokseen meninkin. En sanonut mitään.
Minun mielestäni näin pitkän suhteen jälkeen hänen olisi pitänyt muistaa sanomattakin! Itse hän suuttui minulle viikoksi kun en ostanut hänelle lahjaa syntymäpäivänään vaikka muuten teinkin siitä erilaisen illan. Olimme risteilyllä, poreammetta, hemmottelua, tarjosin ruoat, juomat... Ja hän syytti minua itsekkääksi koska itkin kun hän ei edes muistanut omaa syntymäpäivääni.
Onko todella miehet näin välinpitämättömiä vaiko eikö heitä vain kiinnosta? :-(
Sain herättyäni kuulla et vietämme siivouspäivän yhdessä. Kiva, ajattelin, ehkä illalla on joku kiva yllätys sitten, sitten siivouksen jälkeen.
Kun asunto oli siivottu, tiskattu ja olimme käyneet kaupassa, mies istahti sohvalle pelaamaan pleikkaria. Minä pelasin hänen kanssaan.
Kun kello jo läheni kymmentä illalla aloin jo ihmettelemään että tätäkö tämä ilta onkin, pelaamista, telkkaria ja keskaria. Välillä söimme pizzan.
Mietin miten aloittaisin keskustelun mieltäni vaivaavasta asiasta. Kysyin varovasti että onko hänellä tälle illalle vielä tiedossa jotain vai voisinko mennä nukkumaan. Hän vastasi että mene vain, hän katsoo sen ohjelman loppuun.
Menin sänkyyn ja aloin itkemään, reilun tunnin kuluttua poikaystäväni tuli perässä, halasi ja kysyi että mitä oikeen itken, että mikä minulla on. Vastasin vain että syntymäpäiväni.
Hän alkoi ihmettelemään että mikäs syy se nyt on sitten itkeä, eikös se ole kiva asia. Mieleni teki sanoa, että kyllä, jos hän vain olisi edes muistanut sen. Että se oli lähinnä se päätarkoitus minkä takia viikonlopuksi hänen luokseen meninkin. En sanonut mitään.
Minun mielestäni näin pitkän suhteen jälkeen hänen olisi pitänyt muistaa sanomattakin! Itse hän suuttui minulle viikoksi kun en ostanut hänelle lahjaa syntymäpäivänään vaikka muuten teinkin siitä erilaisen illan. Olimme risteilyllä, poreammetta, hemmottelua, tarjosin ruoat, juomat... Ja hän syytti minua itsekkääksi koska itkin kun hän ei edes muistanut omaa syntymäpäivääni.
Onko todella miehet näin välinpitämättömiä vaiko eikö heitä vain kiinnosta? :-(
Vastaukset 4
Vanhimmat
että miehet unohtelevat merkkipäivät. niin minäkin .ei se johdu välinpitämättömyydestä vaan puhtaasti miehisestä ominaisuudesta.mutta sitä en ymmärrä että poikaystäväsi kiukuttelee sinulle samasta asiasta.lapsellista.
Minä en kyllä ikinä unohda minulle rakkaiden ihmisten merkkipäiviä, jos olen ne joskus saanut tietooni. Eli ei voi sanoa, että se olisi tavallista. Tai jos on, niin poikkeuksiakin löytyy =)
Jos tiedän, että jokin asia on toiselle tärkeä, käsittelen asiaa myös sillä mielin. Ikävää, että sinulle on käynyt noin huono tuuri.
Onnistui se vaimonikin unohtamaan syntymäpäiväni viime vuonna vaikka tässä on asuttu samaa taloutta jo yli kymmenen vuotta.
Ihmetteli vain kun herralle pukkaa kovasti noita tekstareita tänään vaikka niitä en yleensä niitä harrasta lainkaan.
Vasta illalla kun äitini soitti hänelle ja kyseli että kuinkas synttärini ovat menneet tuli herätys.
No minähän siitäkin syyt sain niskoilleni koska en ollut aamulla muistuttanut ja olin ollut todella ilkeä ihminen koska olin koko päivän ollut niinkuin mitään ei olisi tapahtunut...
Ja tiedän kyllä mikä metakka olisi noussut jos itse unohtaisin hänen syntymäpäivänsä, näin ei ole onneksi koskaan tapahtunut.
On totta että miehet eivät tuollaiset päälle ymärrä, tai sitten eivät yksinkertaisesti muista mutta se että mies vaatii itseään mistettavan muttei muista sinua kertoo kyllä todella suuresta itsekeskeisyydestä! Syntymäpäivä ei ehkä itselleniole mikään maailman tärkein juttu mutta jouluna pitää muistaa ja sellaisina isompina juhlina kun esim. valmistuminen tms.
Luulena että miehesi vaan on luonteeltaan niin itsekeskeinen etti moisia j´huomioi kun omalla kohdallaan,,, se ei kuitenkaan tee miehestä pahaa, sitä en tarkoita vaan sen kanssa on vaan elettävä ellei sitten saa jollain taottua sitä sille kaaliin... itse kyllä jättäisin kaikki merkkipäivät huomioimatta jos olisi samanlainen tilanne ja selittäisin asian myös hänelle, sitä saa mitä tilaa!