Avomieheni on Bosniassa rauhanturvaajana.Itkin lähtöä ennen ja 2 vkoa lähdön jälkeen.Nyt olo jo parempi,mutta ikävä tietysti on vieläkin.Soitellaan,lähetellään viestejä, chattaillaan ja kirjeenkin kirjoitin.Nyt on mennyt 5 vkoa, 4 vielä edessä ennenkuin tulee eka lomalle.ja sitten noin 4 viikon eroja ja lomalle aina 1.6.05 asti.Olisi kiva kuulla saman kokeneita tai saamuutkin kirjoittaa, mitäovat mieltä asiasta.Mä annoin hänen lähteä vaikka en hyväksynytkään lähtöä sinne.On ollut aikaisemminkin ja veri veti uudelleen.Nyt alan pikku hiljaa hyväksyä vaikka toivon vieläkin e ttei hän olisi lähtenyt.Ja en ehkä koskaan tajua miksi hän sinne haluaa.Ei kuulemma tiiä oikein itekkään.ite olen koti-ihminen ,joka ei edes tykkää lähteä kotoaan viikoksi, saati vapaa ehtoisesti pois rakkaansa luota.Muuten ollaan kuin paita ja peppu ja tosi samanlaisia mutta toi ero meissä on.Hän lähti, mä en mistään hinnasta..
Rauhanturvaajat Bosniassa
Nasu 1
224351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Terve. Jos haluat jutella, kirjoita miulle [email protected]. Meillä yhteisiä kokemuksia... Yritä pärjätä...
Nyt äkkiä Nasu www.holkkari.net
Siellä on paljon aiheesta tietoa, ja meidät "kotijoukkolaiset" löytää myöskin sieltä. Tervetuloa sotaleskien maailmaan ;)
(oma mies jo kuudetta kertaa reissussa, ja tällä hetkellä myöskin Bosniassa)
Olen mennyt holkkarin sivuille, mutta en löydä mitään, ja liityinkin, mutta en saanut yhteyttä kehenkään omaiseen ja menee vain sinne englannin kielisille sivuille.Osaatko/ voitko neuvoa miten sinne oikein päöäsee suomen kielisesti?
En tiennytkään että siellä on joku englannin kielinen juttukin?! Kokeileppa tätä: http://groups.yahoo.com/group/kotijoukot/
Muistan aina Kotkassa kun yhden tytön mies oli lähtenyt leikkimään rauhanturvajoukkoihin minähän panin sitä mitä ehdin.
Et todellakaan ole herrasmies ja ei ole ollut kovin kiva se ämmäkään,joka miestään petti.Ja Rauhanturvajoukkoihin meno ei ole mitään leikkimistä vaan rankkaa ja vaarallistakin työtä,vapaa aikaa ei juuri ole jne.Ja sä et sinne edes tolla asenteella pääsiskään. Joten älä kirjoittele mun aiheeseen enää.Vain herrasmiehille ja kunnon naisille.
Pidetään kuitenkin realismi mukana, tämä on totta, miksi te naiset annatte niin helposti, ei yksinäisyys ole aina pahasta, älkää langetko.
Minä en tosiaankaan lankea mihinkään vaan odotan miestäni kotiin,muut ei mua kiinnosta tippaakaan.
Tiedän kyllä että on naisia, jotka pettävät ,mutta niin on miehiäkin,kuten itse just todistit.Maata nyt varatun naisen kanssa.Hyi sua ja hyi sitä naista!!
Huomenta!
Meillä mies on rauhanturvaajna Eritreassa ja tilanne oli sellanen että kun ilmotti et haluu rauhanturvaajaksi niin ajattelin ensin että ei missään nimessä mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen että ihmisillä on haaveita ja mitä se tekee suhteelle jos kieltää toista toteuttamasta itseään, sitten vanhana ajattelee ja katuu sitä että ei päässyt tekee sitä mitä halusi ja suhde luultavasti kaatuisi siihen.No mies lähti ja nyt kun missio alkaa olla ohi tuntuu että suhde voi paremmin kuin koskaan,ikävä on ollut kova ja kuitenkin välimatka on tehnyt hyvää ja ilosella mielellä oottelen kotiin.Herrasmiehelle tiedoksi että pettänyt en ole eikä oo käynyt edes mielessä olla semmonen kusipää!Nasulle aika menee äkkiä ja suhde luultavasti paranee vielä entisestään jos ei ongelmia ole ennen lähtöä ollut.Hyvää joulun odotusta!
Kiitos viestistä, oli tuttua tekstiä.Mulla samoi fiiliksiä.Tiedän että suhteemme kestää tämän ajan.Sitä en pelkää.Suhteemme vakaalla pohjalla eikä ole ongelmia ollut.Ikävä vain on välillä ihan kamalaa.Edellis kesänä mies oli 10 vkoa keikka duunissa Euroopassa ja kyllä suhteemme kesti senkin hyvin.Oli sit taas aivan ihanaa kun hän tuli takaisin.Minusta suhteessakin kuuluu antaa toiselle tilaa ja toteuttaa unelmiaan.Ja eipähän pidä toista niin helposti itsestäänselvyytenä, kun on välillä poissa, osaa ehjä arvostaakkin toista enemmän.Hyvää joulun alus aikaa sinullekkin..
-Ei siitää ukon poissaolosta kannata niin ressata, se käy vieraissa suomessakin jos se siellä vieraaseen loveen lankeaa.
-No ainakin vuosi sitten sielllä oli aika hankala hommata paikallista naista, mutta ihmiset nussivat auswitchissäkin joten eiköhän se Tuzlassakin onnistu.
-Sanoit:"Rauhanturvajoukkoihin meno ei ole mitään leikkimistä vaan rankkaa ja vaarallistakin työtä,vapaa aikaa ei juuri ole jne".....No se on just päinvastoin!!!!! Sen takiahan sinne mennään!!!!!!!!. Saa suht hyvää palkaa suht helpolla. Siinähän ei titenkään ole mitään väärää.
-Ite oon tehnyt neljä reissua ja noin näppituntumalta voin sanoa että 30% suhteista kaatuu reissunaikana. Pettämistä harrastaa ehkä sama 30% miehistä. Mutta suurin osa suhteista senkun vaan paraneee kun toinen osapuoli on vuoden poissa. Opit taatusti uusia puolia miehestäsi.
-Vinkki: jos haluat että mies ei lähde Bosnian jälkeen uudelle reissulle niin "kiristä" tämä lupaus heti paluun jälkeen...sillä ei kestä kun 6kk niin ukko rupee haikailemaan uudelle reissulle..sillai se veri saastuu ;-).
Muttä älä vajoa synkkyyteen...kaikki menee varmasti hyvin!!!!...Ens keväänä otat vähän lomaa ja meet ukkos loman aikana Unkrariin tai Kroatiaan rentoutumaan... Siellä hyviä/halpoja paikkoja faittereille :-).
Edelleenkin sanon EN PELKÄÄ mieheni PETTÄVÄN vaan ikävä vaan on kova.Ja toki pelkään hänen turvallisuuden puolestaan.Olen edelleenkin sitä mieltä että tosta ei helpolla rahaa saa.Palkka sama kuin täällä ois ollut ja täällä ois ollut normaalit työajat.Tuolla saa elää käskyn alaisena ja koko ajan pitää olla valmiina töihin, ja pitää olla erossa rakkaistaan,kyllä toi olisi minusta rankkaa.Ei minusta helppoa rahaa ja aivan liian vähän sitä saa tuolta.
Mieheni ollut aikaisemminkin,silloin Libanonissa ( emme tunteneet)mutta siitä jo 4 vuotta aikaa,että uskon ettei hän heti taas sinne änkee.Nyt täytyy ajatella muakin..toivottavasti ainakin..
Olisi kiva jos joku rauhanturvaajana ollut kertoisi vähän millaista oli olla erossa rakkaasta.PETTÄJÄT ÄLKÄÄ vaivautuko, ei kiinnosta sellaiset jutut,kun itsellä on luotettva mies.Ja itse olen kanssa uskollinen..
Kiitos Jotaille myös kivoista sanoista!!!
En mä stressaa,kuten sanottu ikävä vaivaa ja huoli rakkaan turvallisuudesta ja jaksamisestakin.
No kyllä se on pelko turvallisuuden vuoksi on turhaa :-). Siellä paljon pienempi riski joutua onnettomuuten kuin esim Suomessa. Sieltä tulleet vaan aina välillä värittää vähän juttujaan :-) kertoessaan esim liikenteestä tai miinavaarasta....Jos siellä miinaan astuu niin pitää olla ihan tosissaan todella tyhmä, sokea kuuro yms...
Ja kyllä sen rahan saa siellä helpolla. Ja työajatkin on siellä ihan normaalit. Se on vaan sellaista mantraa mitä hoetaan että olla 24h/vrk:ssa töissä. Yleensä vaan noissa hommissa toivois että olis enemmän hommia että aika kuluuis nopeammmin :-).
Ja ainakin kun ite olin Bosniassa niin lomaa oli melkein 80vrk:tta vuodessa siis 2,5kk!!!!!!!.
Ja lomille pääsee viikoksi melkein kerran kuussa!!!!!. Ei siinä ajassa nyt ikävään kuole ja jos se niin vaikeata niin tulee kyllä myöhemmin elämässäkin olemaan vaikeata.
Joskus myös rakkaaat kotimaassa voi unohtua, mutta yleensä sitä ei tehdä tahallaan...se elo siellä vaan on niin erilaista :-). Mutta kun se ukko sieltä palaa niin kaikki palaa entiselleeen .....seuraavaav reissuun asti ;-)
kiitos sulle tosta kirjoituksesta,tuli parempi olo.Kiitos tiedottamisesta,olen saanut vissiin erilaisen käsityksen..jo helpotti.Täytyy haastatella kultaani paremmin ja enemmän..
mun mies on tällä hetkellä rauhaa turvaamassa ja voin sanoa että oon nauttinu joka hetkestä täällä koto suomessa sillä aikaa!tollainen ikävä ym.ruikutus vaan kertoo siitä että elät miehesi kautta ja olet hänestä todella riippuvainen.oma elämä,ystävät ja menot kannattaa olla tai muuten voi tulla hankaluuksia elämässä jatkossakin varsinkin jos "kultasi" ei olekaan niin kultainen kuin luulet.soittelen minäkin mieheni kanssa viikottain mutta en kirjoittele kirjeitä tai muutenkaan vaivaa hänen aikaansa siellä.Tosin teen pitkiä päiviä työelämässä täällä ja tiedän että työtään tekee siellä alhaalla hänkin.lomilla ehtii puhumaan kaikki kuulumiset,niitä lomiakin kun on miltei kerran kuukaudessa.
hanki tyttökulta elämä!
Ensinnäkään en ole mikään reppana.Olet saanut väärän käsityksen musta.Tunnen kyllä tollaisiakin naisia, jotka täysin riippuvaisia miehestään.Alku oli hankalaa,mutta totuin taas olemaan yksin.Ja mulla kavereita piisaa ja vanhemmat ja sukulaisia,joten yksinäiseksi en ole tuntenut itseäni.Nyt taas töissä ja illat menevät nopeaan kavereita tapailen joskus, mutta yleensä nautin yksinolosta.Ei minusta siinä mitään pahaa ole,että kaipailee toista ja ollaan yhteyksissä päivittäin.Kyllä ikävä saa olla jos toista rakastaa. Ja ei mieheni ainakaan niin kiireinen ole ettei ehtisi kanssani rupatella ja pitää yhteyttä.Enkä mitään ruikuttanut, se oli vaan alku hetken tunnelmia,kun toinen lähti.Musta taas tuntuu oudolta ettei sulla ole yhtään ikävä vaan olet vaan helpottunut.Sanoo paljon teidän suhteesta.Ei kovin hyvä!Nyt ollaan sitäpaitsi oltu erossa 2 kk,ylikin,mutta sitten lomat tulevat useammin.Meilla molempien kotona olessakin tapana viettää aikaa erillään mm.kavereitten kanssa baarissa tai muuten.Omat harrastuksetkin meillä on. joten en kyllä ole mikään riipuvainen yksilö.Jos olisin en ois antanut hänen lähte ollenkaan.Mutta minusta jokainen toteuttaakoon unelmiaan,olkoon varattu tai ei.Suhde ei saa kahlita liikaa.ja tiiän että mä saisin kanssa lähteä jos tahtoisin.Meillä erittäin tasapainoinen suhde,rakkautta ja vapautta oikeessa määrässä.Toista kunníoittaen.
Ja kultani on juuri niin ihana kun väitän,mutta ystäviäni en ole unohtanut.Ollaan yhteydesä usein heidänkin kanssaan.Joten MULLA ON OMAKIN ELÄMÄ ja reppanaksi ei tartte haukkua!! kiitos vaan!!
Kiitti vaan rohkasusta!:) Täällä on toinenkin nyyhkivä sotaleski, mut kai se tästä.. Hyvällä säkällä enää joulukuun alkuun, voi ...kele!:)
Niin niin...
Bosniassa erittäin kauniita naisia, himoitsevat länsimaisia miehiä ja näkevät mahdollisuuden päästä suomeen.Omista nuorista miehistä lisäksi pulaa, koska sodassa kaatuneita on paljon. Vaikea yhtälö,pidä tiukasti yhteyttä.
Ikävä ehti itsellekin tulla tutuksi kuluneen vuoden aikana, jonka mieheni oli kosvossa. Alussa tuntui toivottoman pitkältä ajalta. Ajatus kantoi aina seuraavaan lomaan. Pikkuhiljaa eroon "tottui" vaikka ikävä olikin kova. Lopulta vuosi oli ohi ja alkoi uusi totutteleminen yhdessäoloon.
Vuosi erossa vahvisti meidän suhdettamme ja jälkikäteen en sitä antaisi pois vaikka ajoittain tuntuikin kestämättömältä!
Jaksamista sinulle...
Kiitos kivasta kirjoituksestasi!!Olet oikeassa, ensin oli kamalaa olla yksin,sitten tottui siihen
ja oli kivaakin,vaikka ikävä toki olikin tottakai jos toista rakastaa.Nyt avomies tuli keskiviikkona kotiin lomille ja oli ihana nähdä.Tosin oli taas hiukan tottumistakin siihen kun jo tottui yksin oloon.Nyt nautin 2 vkoa ja sitten taas totuttelen yksin oloon ja sitä rataa ens kesälle asti.Ja uskon kanssa että tämä vain vahvistaa suhdettamme.Hyvät ja pahat ajat kestämme yhdessä.Hyvää Joulua kaikille , jonka rakas on ulkomailla!!
Munkin rakas lähti sinne 20.10.04. Aluks oli tosi kamalaa olla yksin kotona, mut nyt on jo helpompaa! Koittaa vaan keksiä kaikenlaista muuta tekemistä kun vaan kotona yksin olemista. Mut koita jaksaa ja jos haluat niin laita mailiosottees niin voidaan mailailla!