Sitä saa mitä tilaa

Voimia sinulle paljon! Erotessa pitää vain muistaa se perimmäinen syy, miksi erosi. Ei keneltäkään saa riistää omanarvontuntoa. Mielestäni hyvässä parisuhteessa korostuu molempien osapuolien parhaat puolet. Toivottavasti pystyt suuntaamaan katseesi parempaan tulevaisuuteen. Jaksamista, vielä se helpottaa.

Kiitos ♥

Narsistilla lääkärinlausunto, anna mun nauraa! Lähdin itse narsistin luota, valitettavasti vasta kun lyöminen alkoi. Häiriköinti, alistaminen, minun haukkuminen kaikille jatkui vuoden verran, ennenkuin löysi toisen naisen.
Mistä tiedän hänen olevan narsisti? Kerronpa muutaman seikan, päättele näistä sitten itse.
Alkuun kaikki oli ihanaa. Kohteli minua kuin elämänsä tärkeintä aarretta. Tutustutti omiin kavereihinsa, ja tyhmä kun olin, lähdin miehen järjestämiin kaveri-iltoihin vaikka olisin sopinut omien kaverieni kanssa jotain. Niinpä ajan saatossa omat ystäväni jäivät taka-alalle. Yksi ystävä soitteli pitkään ja halusi nähdä ja tästä mieheni nosti aina riidan. Miksi minulla pitäisi olla muita ystäviä, eikö hän riittänyt minulle? Ja minä tunsin syyllisyyttä...
Mies ei halunnut minun tapaavan perhettänikään, vaikka sitä ei voinut täysin estää, en ikinä antaisi kenenkään tulla siihen väliin. Mutta jatkuvasti hän yritti mustamaalata perhettäni minulle. Yritti lopulta suoraan kieltää minua, uhkasi erolla ja myös tappaa itsensä.
Ajattelin, jossain välissä, että mies on epävarma vain itsestään eikä siksi osaa suhtautua elämääni . Aloin ajatella, että olin liian sosiaalinen ihminen, ja koska mies koko ajan jaksoi kertoa miten väärin tein..aloin lopulta uskoa tätä.
Kun sitten mies ja hänen pari kaveriaan oli suurin osa elämääni, ja olimme jo muuttaneet yhteen, hän halusi lapsen.
Mies maalaili minulle kuvaa, jossa lopetan työt, elämme hänen rahoillaan, hän ostaa meille oman kodin ja minä hoidan lasta ja taloutta. Tämä kuulosti kyllä ihanalta. Olisin varmaankin sortunut tähän, jollei mies olisi alkanut samoihin aikoihin haukkua minua enemmän; en ollut yhtä kaunis kuin tavatessamme, tein kotitöitä väärin (miten imuria voi käyttää väärin??), viivyin liian kauan kauppareissuilla, minne en enää sitten päässytkään yksin..myös paljon muuta, käytännössä tein kaiken lopulta väärin. Viimeinen niitti oli kun kieltäydyin lapsen teosta ja ehdotin, että aloittaisin säästämään, jotta voisimme ostaa asunnon yhdessä. Pian sen jälkeen alkoi töniminen, hiuksista repiminen ja lopulta mies löi vatsaani kovaa ja toivoi etten ikinä pystyisi tulemaan raskaaksi.
Silloin pakkasin tavarani ja lähdin. Mies sai ikävän tekstarin töihin sinä päivänä ja olikin seuraavana iltana perheeni oven takana huutamassa heidän aivopesseen minut häntä vastaan..tuskin, kun he saivat tietää kaiken vasta kun ilmoitin tarvitsevani yösijan.
Ei ole lääkärintodistusta sillä miehellä. Nykyään sillä on nainen, joka jätti työnsä ja jäi kotiin lasten kanssa, asuuvat miehen omistamassa talossa lähes kokonaan miehen tuloilla. Nainen on hakattu ainakin kahdesti, ei pahasti mutta hakattu. Sitten hyvitellään uusilla vaatteilla, koiranpennulla...ehkä se mies ei ole narsisti, ehkä niin..ehkä me naiset ollaan niitä kamalia? Oletkos itse katsonut peiliin?

narsistinuhri kirjoitti:

Narsistilla lääkärinlausunto, anna mun nauraa! Lähdin itse narsistin luota, valitettavasti vasta kun lyöminen alkoi. Häiriköinti, alistaminen, minun haukkuminen kaikille jatkui vuoden verran, ennenkuin löysi toisen naisen.
Mistä tiedän hänen olevan narsisti? Kerronpa muutaman seikan, päättele näistä sitten itse.
Alkuun kaikki oli ihanaa. Kohteli minua kuin elämänsä tärkeintä aarretta. Tutustutti omiin kavereihinsa, ja tyhmä kun olin, lähdin miehen järjestämiin kaveri-iltoihin vaikka olisin sopinut omien kaverieni kanssa jotain. Niinpä ajan saatossa omat ystäväni jäivät taka-alalle. Yksi ystävä soitteli pitkään ja halusi nähdä ja tästä mieheni nosti aina riidan. Miksi minulla pitäisi olla muita ystäviä, eikö hän riittänyt minulle? Ja minä tunsin syyllisyyttä...
Mies ei halunnut minun tapaavan perhettänikään, vaikka sitä ei voinut täysin estää, en ikinä antaisi kenenkään tulla siihen väliin. Mutta jatkuvasti hän yritti mustamaalata perhettäni minulle. Yritti lopulta suoraan kieltää minua, uhkasi erolla ja myös tappaa itsensä.
Ajattelin, jossain välissä, että mies on epävarma vain itsestään eikä siksi osaa suhtautua elämääni . Aloin ajatella, että olin liian sosiaalinen ihminen, ja koska mies koko ajan jaksoi kertoa miten väärin tein..aloin lopulta uskoa tätä.
Kun sitten mies ja hänen pari kaveriaan oli suurin osa elämääni, ja olimme jo muuttaneet yhteen, hän halusi lapsen.
Mies maalaili minulle kuvaa, jossa lopetan työt, elämme hänen rahoillaan, hän ostaa meille oman kodin ja minä hoidan lasta ja taloutta. Tämä kuulosti kyllä ihanalta. Olisin varmaankin sortunut tähän, jollei mies olisi alkanut samoihin aikoihin haukkua minua enemmän; en ollut yhtä kaunis kuin tavatessamme, tein kotitöitä väärin (miten imuria voi käyttää väärin??), viivyin liian kauan kauppareissuilla, minne en enää sitten päässytkään yksin..myös paljon muuta, käytännössä tein kaiken lopulta väärin. Viimeinen niitti oli kun kieltäydyin lapsen teosta ja ehdotin, että aloittaisin säästämään, jotta voisimme ostaa asunnon yhdessä. Pian sen jälkeen alkoi töniminen, hiuksista repiminen ja lopulta mies löi vatsaani kovaa ja toivoi etten ikinä pystyisi tulemaan raskaaksi.
Silloin pakkasin tavarani ja lähdin. Mies sai ikävän tekstarin töihin sinä päivänä ja olikin seuraavana iltana perheeni oven takana huutamassa heidän aivopesseen minut häntä vastaan..tuskin, kun he saivat tietää kaiken vasta kun ilmoitin tarvitsevani yösijan.
Ei ole lääkärintodistusta sillä miehellä. Nykyään sillä on nainen, joka jätti työnsä ja jäi kotiin lasten kanssa, asuuvat miehen omistamassa talossa lähes kokonaan miehen tuloilla. Nainen on hakattu ainakin kahdesti, ei pahasti mutta hakattu. Sitten hyvitellään uusilla vaatteilla, koiranpennulla...ehkä se mies ei ole narsisti, ehkä niin..ehkä me naiset ollaan niitä kamalia? Oletkos itse katsonut peiliin?

Lue lisää

Kirjoituksesi oli kiinnostava, sillä siinä on varsin samanlaista kuin koen oman läheiseni kohdalla, tuo hyvittely koiranpennulla, aluksi ei voinut sietää koiria lainkaan, kaikista erottaminen ystävistä, vanhemmista, näyttävää ulkokuorta. Ero on vain siinä, että taitaa toisen varoilla. Missäpäin on

Luulenpa, että näitä riittää. Suomessa ollaan, muuta en paljasta, koska paikkakunta on pieni ja mies jo surullisen kuuluisa. Muutkin heränneet hänen käytökseensä. Sitä sanotaan, että pitäisi antaa anteeksi, unohtaa ja mennä eteenpäin. Olen pitkälti unohtanut, tiedän monella olevan huonommin. Elän ihanaa perhe-elämää nyt. Silti, tiedän että tulen inhoamaan sitä miestä lopunelämääni.

narsistinuhri kirjoitti:

Narsistilla lääkärinlausunto, anna mun nauraa! Lähdin itse narsistin luota, valitettavasti vasta kun lyöminen alkoi. Häiriköinti, alistaminen, minun haukkuminen kaikille jatkui vuoden verran, ennenkuin löysi toisen naisen.
Mistä tiedän hänen olevan narsisti? Kerronpa muutaman seikan, päättele näistä sitten itse.
Alkuun kaikki oli ihanaa. Kohteli minua kuin elämänsä tärkeintä aarretta. Tutustutti omiin kavereihinsa, ja tyhmä kun olin, lähdin miehen järjestämiin kaveri-iltoihin vaikka olisin sopinut omien kaverieni kanssa jotain. Niinpä ajan saatossa omat ystäväni jäivät taka-alalle. Yksi ystävä soitteli pitkään ja halusi nähdä ja tästä mieheni nosti aina riidan. Miksi minulla pitäisi olla muita ystäviä, eikö hän riittänyt minulle? Ja minä tunsin syyllisyyttä...
Mies ei halunnut minun tapaavan perhettänikään, vaikka sitä ei voinut täysin estää, en ikinä antaisi kenenkään tulla siihen väliin. Mutta jatkuvasti hän yritti mustamaalata perhettäni minulle. Yritti lopulta suoraan kieltää minua, uhkasi erolla ja myös tappaa itsensä.
Ajattelin, jossain välissä, että mies on epävarma vain itsestään eikä siksi osaa suhtautua elämääni . Aloin ajatella, että olin liian sosiaalinen ihminen, ja koska mies koko ajan jaksoi kertoa miten väärin tein..aloin lopulta uskoa tätä.
Kun sitten mies ja hänen pari kaveriaan oli suurin osa elämääni, ja olimme jo muuttaneet yhteen, hän halusi lapsen.
Mies maalaili minulle kuvaa, jossa lopetan työt, elämme hänen rahoillaan, hän ostaa meille oman kodin ja minä hoidan lasta ja taloutta. Tämä kuulosti kyllä ihanalta. Olisin varmaankin sortunut tähän, jollei mies olisi alkanut samoihin aikoihin haukkua minua enemmän; en ollut yhtä kaunis kuin tavatessamme, tein kotitöitä väärin (miten imuria voi käyttää väärin??), viivyin liian kauan kauppareissuilla, minne en enää sitten päässytkään yksin..myös paljon muuta, käytännössä tein kaiken lopulta väärin. Viimeinen niitti oli kun kieltäydyin lapsen teosta ja ehdotin, että aloittaisin säästämään, jotta voisimme ostaa asunnon yhdessä. Pian sen jälkeen alkoi töniminen, hiuksista repiminen ja lopulta mies löi vatsaani kovaa ja toivoi etten ikinä pystyisi tulemaan raskaaksi.
Silloin pakkasin tavarani ja lähdin. Mies sai ikävän tekstarin töihin sinä päivänä ja olikin seuraavana iltana perheeni oven takana huutamassa heidän aivopesseen minut häntä vastaan..tuskin, kun he saivat tietää kaiken vasta kun ilmoitin tarvitsevani yösijan.
Ei ole lääkärintodistusta sillä miehellä. Nykyään sillä on nainen, joka jätti työnsä ja jäi kotiin lasten kanssa, asuuvat miehen omistamassa talossa lähes kokonaan miehen tuloilla. Nainen on hakattu ainakin kahdesti, ei pahasti mutta hakattu. Sitten hyvitellään uusilla vaatteilla, koiranpennulla...ehkä se mies ei ole narsisti, ehkä niin..ehkä me naiset ollaan niitä kamalia? Oletkos itse katsonut peiliin?

Lue lisää

Kellojen olisi pitänyt soida jo tuossa vaiheessa kun mies alkoi tehdä ongelmaa vanhan ystäväsi tapaamisesta. Haloo, ei normaali ihminen ala tuollaisia rajoituksia tekemään. Eikä muutenkaan tasapainoisen ihmisen kanssa eläminen ole jatkuvaa vuoristorataa taivaan ja helvetin välillä, miten te ette sitä tajua? Vai kaipaatteko salaa sitä hulabaloota, perusturvallinen arki normaalin miehen kanssa olisi tylsää?

Ei lähde ekasta, eikä tokasta.. mutta kun lähtee, niin siinä lähtee talot ja autot mukana.