elämä eroon?
Tahdon että joulu ollaan vielä saman katonalla,että lapset saa olla rauhassa yms.kokoajan mielialat heittelee laidastalaitaan...
mietin mitä ne sukulaiset yms ajattelee kun tosiaan otan oman elämäni ohjat käsiini ja lähden.Vuosien pahaolo on alkanut purkautua unettomuutena,jonkinasteisena bulimiana(syö ja oksennan) itsemurha ajatuksina,pakko-oireina yms.Sain vakituisen työpaikan ja päätin että nyt sen on muututtava ei näin voi enään elää.
Julmia sanoja kylmiä tunteita,ainaisia lupauksia paremmasta huomisesta mitä ei koskaan ole tullut.
Tuntuu että elämä on eletty ja mitään ei ole enään odotettavissa ja pahinta kaikessa on että olen 23-vuotias...sekalaista jorinaa mutta on pakko johonkin púrkaa.
Onko muilla kokemuksia ns.sisarusten erottamisesta?mies tahtoo pojan ja pelkään etten pysty häntä "jättämään"isälleen?
Pelkään että siinä taas tulee yksi tekosyy jäädä pahaan oloon...
Tahdon että joulu ollaan vielä saman katonalla,että lapset saa olla rauhassa yms.kokoajan mielialat heittelee laidastalaitaan...
mietin mitä ne sukulaiset yms ajattelee kun tosiaan otan oman elämäni ohjat käsiini ja lähden.Vuosien pahaolo on alkanut purkautua unettomuutena,jonkinasteisena bulimiana(syö ja oksennan) itsemurha ajatuksina,pakko-oireina yms.Sain vakituisen työpaikan ja päätin että nyt sen on muututtava ei näin voi enään elää.
Julmia sanoja kylmiä tunteita,ainaisia lupauksia paremmasta huomisesta mitä ei koskaan ole tullut.
Tuntuu että elämä on eletty ja mitään ei ole enään odotettavissa ja pahinta kaikessa on että olen 23-vuotias...sekalaista jorinaa mutta on pakko johonkin púrkaa.
Onko muilla kokemuksia ns.sisarusten erottamisesta?mies tahtoo pojan ja pelkään etten pysty häntä "jättämään"isälleen?
Pelkään että siinä taas tulee yksi tekosyy jäädä pahaan oloon...
Vastaukset 1
Vanhimmat
et sä lähde mihinkään