Onko muilla tällaista suhdetta äitiin.Kun me ei olla tekemisissä juuri ollenkaan.Se alkoi kun vanhempani erosivat kymmenen vuotta sitten ja sen jälkeen välimme ovat menneet aina vain viileämmiksi ja äidin kylässäkäynti välit ovat jopa kolme vuotta.Minulla ja miehëlläni on 12 vuotias poika ja siitä huolimatta hän ei ole pitänyt yhteyttä edes lapsen lapseensa ei aina edes syntymäpäivänä.Asiasta on keskusteltu ja hän on vain todennut että kyllä te isot ihmiset pärjäätte.Harmittaa kun lapsemme jää paitsi mummosta.Isä kuitenkin pitää yhteyttä ja käy.Kertokaa omista vastaavanlaisista kokemuksista
äiti ja mä
jousi
31318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eihän tää sua lohduta, mutta mun äitini ei alunperinkään halunnut lasta, eikä varsinkaan tyttöä, ja siitä olen ikäni saanut kuulla. Muut kun kertovat, että äitiin voi sentään aina luottaa, ja sille kertoa murheista, minä puhun äidille vain, jos meinaa olla liian hyvä olla. Sieltä tulee kyllä nk. rehellistä mielipidettä, joka on aina negatiivista. Poikaystäväni eivät ikinä äidille kelvanneet, tai jos joku olisi kelvannut, ihmetteli mitä sellainen minussa näkee.
Toivoin kovasti, että asiat olisivat muuttuneet kun sain lapsia. Aluksi vaikuttikin paremmalta, mutta nyt tilanne on aika lailla sama kuin kuvaamasi: äiti ei pidä yhteyttä minuun eikä juuri lapsenlapsiinsakaan. Äitienpäivänäkään hän ei 'ehtinyt' meitä tavata, ehdotti että tulkaa sitten kesällä joskus. Vieläkään ei olla käyty, ja jouluksi aikoo lähteä ulkomaille.
Harmittaahan tälläinen, mutta täytyy nauttia niistä asioista, mitkä elämässä on hyvin.
Just joo, nämä on niitä "uusavuttomia" äitejä - jollainen kihlattunikin äiti on.
Kihlattuni näkee äitiään noin pari kertaa vuodessa - useista pyynnöistä huolimatta ei ole käynyt meillä kylässä lainkaan, vaikka pyydetty on jo pari vuotta. Koskaan ei äiti ole häntä "huoltanut" - appivanhempani erosivat kihlattuni ollessa jotain 10-vuotias. Kihlattuni jäi siis isälleen, ja anoppini lähti nuoremman veljen kanssa toiselle paikkakunnalle. Kihlattuni äiti ei ole koskaan antanut esim. kihlatulleni rahaa - ei edes silloin, kun kihlattuni vielä opiskeli tai oli alaikäinen. Kaiken huippu - kihlattuni äiti ei ole koskaan ollut esim. kihlattuni valmistujaisissa, saatikka antanut joskus syntymäpäivälahjaa tai valmistujaislahjaa! Joululahjoista puhumattakaan! MISTÄ IHMEESTÄ TÄLLAISIA ÄITEJÄ OIKEIN SIKIÄÄ?! EIVÄT VÄLITÄ LAINKAAN JÄLKIKASVUSTAAN???!
Ikävää kun ei pidetä yhteyttä ja vielä ikävämpää kun yhteyttä pidetään liikaa! Milloinkaan ei ole hyvin. Itse olen ollut maanvaiva äiti/anoppi, luullen tekeväni suuriakin palveluksia, koska en itse saanut mitään apua omiltani aikanaan. Nyt olen huomannut että tyttäreni on paljon minua pätevämpi eikä apua/yhteyttä kaipaakaan! Siis anopit tai äidit toteuttavat omia haaveitaan ja käyttäytyvät siksi väärin. Parempi olisi olla etäällä, sen olen huomannut, kuitenkin liian myöhään!