Kirottu suku?

Kuinka vanha lapsesi on? Kuinka hän on päässyt tilanteeseen jossa manipuloi ja käyttää muita hyväkseen?
Koska kaikkihan tiedämme ettei kukaan voi käyttää toista hyväkseen ellei itse anna siihen lupaa.

Lapsesi kiittämättömyyden voit helposti saada kuriin: et vain tarjoa etkä anna hänelle mitää aineellista tukea. Tietenkin kerrot että jos hän tarvitsee neuvoja, sinä annat niitä parhaasi mukaan mutta kaiken muun hän saa (riippuen onko lapsesi aikuinen vai ei) itse omalla työllään ansaita.
JA PYSY SANOJESI TAKANA!

Ei voi uskoa että sukukirousta on olemassa. Hyvin usein aikaansaadut tilanteet johtuvat aiemmista VALINNOISTA. ( ei viitsitä käydä koulua, mennään mistä aita on matalin, vältetään työntekoa, valitaan tupakka ja alkoholi urheilun ja viinattoman elämän sijasta, syödään tahallaan epäterveellisesti ( joka myöskin on taloudellisti kallista) joka vaikuttaa sekä kehon että mielen terveyteen, valitaan vääränlaista seuraa, ei viitsitä etsiä ystäviä jotka innostaisivat henkisesti eteenpäin-lähes kuka tahaansa seuralainen kelpaa jne..)

Huomaatko noissa mitään sukusi tekemiksi vallinnoiksi?

Periytyvät sairaudet ovat asia aivan erikseen. Niitä ei voi välttää mutta valitsemalla ja opettelemalla oikeat elämäntavat, niidenkin kanssa voi elää siedettävästi.

En tiedä auttoiko vastaukseni yhtään, toivon ainakin että se hiukan selvensi mietintääsi sukukirouksesta.

Ymmärrän oikein hyvin kysymyksesi. Jos tarkastelen oman sukuni elämää, näen siellä aviorikoksia, haureutta, hylkäämisiä, isättömyyttä. äidittömyyttä, huostaanottoja, koulukoteja, vankiloita, alkoholismia, rikollisuutta, itsemurhia, sairautta, suruttomuutta, ylpeyttä, vihaa, pelkoa ja katkeruutta. Kaikki saatanallista hedelmää elämässä, jossa Jumalaa ei tunneta.

Ei siis ole olemassa kirottuja sukuja, vaan syntisiä ihmisiä, jotka eivät tunne Jumalaa. SE on syy siihen, että sielunvihollinen on päässyt vaikuttamaan ihmisten elämään näkyvin seurauksin. Jokainen ihminen itse valitsee, haluaako hän ottaa Jeesuksen Kristuksen vastaan pelastajanaan. Jos perhe ei usko Jumalaan, lapsetkaan harvemmin pääsevät pyhäkouluun tai seurakunnan kerhoon oppimaan Jumalasta.

Minä pääsin ensimmäisellä luokalla ollessani seurakunnan tyttökerhoon, jossa opin, että Jumala kuulee kaikki rukoukset ja auttaa meitä kaikissa asioissa. Myöhemmin oli mukana helluntailaisen naapuriperheen pitämässä kerhossa, jossa sain perustan uskonelämälle. Olen edelleen ainoa uskovainen suvussani, naimisissa uskovaisen miehen kanssa ja Jumala on auttanut myös uskomattomia perheenjäseniä esirukouksen kautta. Sinunkin elämäsi voi muuttua. Toivotan sinulle siunausta ja rukoilen puolestasi.

http://www.omasaalem.fi/yhteys/miten-voin-tulla-uskoon/

Johanneksen evankeliumi 10:
9. Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.
10. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
11. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.

http://www.kotipetripaavola.com/sukukirous.html

Ei ole olemassa mitään sellaisia kirouksia kuin tarkoitat. Mutta sinä itse 'kiroat' perhettäsi koko ajan. Lapsi kyllä huomaa pelon, tuskan, huolen ja murheen eikä opi luottamaan vanhempiinsa, ei elämään eikä maailmaan. Sellaisista tulee välinpitämättömiä ja kiittämättömän oloisia, kun he eivät tiedä, miten sellaisia asioita osoitetaan. Joten katselepa omaan napaasi ja paranna tapasi, ohjaa ja opasta erilaisella asenteella.

Olen itsekin paljon miettinyt elämänvalintojen vaikutuksia asioiden kulkuun ja vaikka toki niistäkin selityksiä voisi löytää, koko suvun tarinaa ne eivät selitä. Pääosin ihmiset ovat koulutettuja, työssäkäyviä ja ns. tavallisia kansalaisia. Vaikka päihdeongelmaa suvussa esiintyykin, nämäkin henkilöt ovat pääasiassa täysiä veronmaksajia. Mitään tiedossa olevia perinnöllisiä sairauksia suvussa ei ole. Lapsemme on aikuinen ja tekee ”hyväksikäyttöään” todella taitavasti ja kun kieltäydymme tästä kunniasta, hän jollain kummallisella tavalla saa syyllisyyden oikein pelmahtamaan niskaamme. Kääntää myös asiat tietysti itselleen edulliseen näkökulmaan, jolloin joku muu läheinen rientää ”apuun” ja meistä tulee ”ne pahat”. Kierre on loputon. Myös uskosta on joku suvussamme voimaa hakenut mutta se ei kyllä pelastusta tähän klaaniin tuonut. Hieman helpotusta asioiden hyväksymiseen hänelle itselleen kyllä, totesi asianomainen. Itse siis ihan tietoisesti olen juuri pyrkinyt pohtimaan valintojeni seurauksia ja vaikka kuinka elän ”säällistä elämää” ulkopuolelta tulevat asiat vaikuttavat voimallisesti minun elämääni. Törmään myös usein tilanteisiin joissa minun hyvää tarkoittavat yritykseni, kääntyvätkin päälaelleen. En tunnista itse kiroavani perhettäni, päinvastoin. Peiliin on katsottu kerta jos toinen. Nuorena sitä ei näitä asioita osannut edes ymmärtää, päivä kerrallaan eteenpäin mentiin. Toki vakavat sairaudet ja kuolemat lähipiirissä ovat vaikuttaneet myös meidän perheeseemme, ihmeellistä jos eivät olisi. Ja virheitäkin vanhempina olemme taatusti tehneet! Uskon silti että lapsemme on saanut kasvaa ainakin keskivertoisen turvallisessa ja tavallisessa ydinperheessä.

Kiitos rohkaisevista sanoistasi oppeliini. Aikalailla neuvojesi mukaan olen pyrkinyt selviytymään ja siinä jotenkin onnistunutkin. On ollut pakko ottaa sukuun etäisyyttä mutta kuin kirouksen voimasta muiden teot tai puheet vaikuttavat myös omaan elämääni, tahdoin tai en. Lapsemme saa elää elämäänsä kuten parhaaksi näkee mutta toki kieltäytymisemme hänen pyyntöihinsä saa aikaan välien viilenemisen eikä sekään voi olla tuntumatta. Vaikka tiedämmekin tekevämme oikein, hänen hiljainen mielenosoituksensa ja välinpitämättömyytensä tuntuu kuin puukkona rinnassa. Teen siis nin tai näin, aina kärsin ja juuri se tuntuu kiroukselta! Enkä ole tässä suvussa ainoa...

Ainoa "kirous" mikä osaksesi on jostain syystä koitunut, on tapa ajatella väärin. Onko se uskonnollisen kotikasvatuksen vaikutusta vai jonkun muun kokemuksen aiheuttama stressireaktio?

Elämän ja maailman asiat menevät niin kuin ne ovat mennäkseen ja tapahtuvat niin kuin ovat tapahtuakseen. Joka tapauksessa. Ihmiselämässä on suunnaton määrä asioita, joille ei voi tiedoista ja taidoista huolimatta yhtään mitään. Ne on vain otettava vastaan ja kannettava - tai sitten luhistuttava niiden painon alle ja se tuskin on tarkoitus.

Kaikkeen voi vaikuttaa valitsemalla ajatuksensa toisin. Lakkaa ajattelemasta asioita kirouksina ja taakkoina, kun ne ovat vain elämän tapahtumia. Toisilla ne ovat rankempia ja kovempia kuin toisilla, olet varmaan kuullut aforismin; "kenellekään ei anneta enemmän kuin hän jaksaa kantaa". Kaikilla on omat koetinkivensä elämässään ja asenne on se, joka vaikuttaa kivien ja muiden taakkojen kantotapaan.

"Taakka ei nujerra ihmistä vaan tapa, jolla hän taakkansa kantaa." Lakkaa ajattelemasta kirouksia, pelkoja, tuskaa ja murheita, sillä ajatus tuo ne luo. Kevennä ajatuksiasi niin elämäkin kevenee, helpottaa ja helpottuu.

Tuossa taidossa minulla todella olisi opittavaa! Ja siitähän olisi hyötyä, olipa sitten kirottu tai ei :) Taitaa tosin olla helpommin sanottu kuin toteutettu...

Oletko koskaan kuullut miten aloitetaan tuhannen penikulman matka?