Olemme olleet naimisissa 15 vuotta ja meilla on 2 lasta.Mieheni on ollut hyva puoliso ja hyva isa lapsille. Kaikki romahti reilu viikko sitten.
Minulle selvisi hanen tekstiviesteistaan, etta hanella on ollut jo puoli vuotta kestava suhde.
Tekstit ei ollut miellyttavaa lukemista. Niissa luvattiin puolin ja toisin ikuista rakkautta ja syvaa toistensa kaipaamista. Salaiset tapaamiset selitettiin minulle tyomatkoina.Kaiken vahvistukseksi loysin kuitteja hotellioista ja ravintolalaskuja. Kerroin miehelleni mita tiedan, ensin han kielsi kaiken ja sitten myonsi.
Keskusteluissa selvisi, etta hanella on ollut lyhyt suhde aikaisemminkin ,vuosia sitten. Siita en ole tiennyt mitaan.
Han kertoi olevansa kaikesta pahoillaan, etta on loukannut minua ja sanoi jattavan toisen naisen valittomasti. Han sanoi rakastavansa minua ja lapsia eika halua menettaa meita.
Haluaisin pystya antamaan anteeksi, mutta en tieda pystynko siihen.Ja jos annan anteeksi, onko se itseni pettamista.
Tuntuu pahalta.En ole pystynyt syomaan juuri mitaan. Luettuani viestit oksensin.Pystyn nukkumaan vain unilaakkeiden kanssa, mita en ole koskaan aikaisemmin tarvinnut.
Keskusteluissamme ei ole mitaan rakentavaa ,mina vain haukun miestani.
Pystynko kaskaan saamaan luottamusta takaisin?
Pettaako mieheni uudelleen?
Onko han todella rakastanut minua jos on pystynyt yhtaaikaa pitamaan ylla toista suhdetta?
Minulle selvisi hanen tekstiviesteistaan, etta hanella on ollut jo puoli vuotta kestava suhde.
Tekstit ei ollut miellyttavaa lukemista. Niissa luvattiin puolin ja toisin ikuista rakkautta ja syvaa toistensa kaipaamista. Salaiset tapaamiset selitettiin minulle tyomatkoina.Kaiken vahvistukseksi loysin kuitteja hotellioista ja ravintolalaskuja. Kerroin miehelleni mita tiedan, ensin han kielsi kaiken ja sitten myonsi.
Keskusteluissa selvisi, etta hanella on ollut lyhyt suhde aikaisemminkin ,vuosia sitten. Siita en ole tiennyt mitaan.
Han kertoi olevansa kaikesta pahoillaan, etta on loukannut minua ja sanoi jattavan toisen naisen valittomasti. Han sanoi rakastavansa minua ja lapsia eika halua menettaa meita.
Haluaisin pystya antamaan anteeksi, mutta en tieda pystynko siihen.Ja jos annan anteeksi, onko se itseni pettamista.
Tuntuu pahalta.En ole pystynyt syomaan juuri mitaan. Luettuani viestit oksensin.Pystyn nukkumaan vain unilaakkeiden kanssa, mita en ole koskaan aikaisemmin tarvinnut.
Keskusteluissamme ei ole mitaan rakentavaa ,mina vain haukun miestani.
Pystynko kaskaan saamaan luottamusta takaisin?
Pettaako mieheni uudelleen?
Onko han todella rakastanut minua jos on pystynyt yhtaaikaa pitamaan ylla toista suhdetta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Me petetyt voimme antaakin anteeksi, mutta asia pyörii mielessä vuosikausia eikä pysty elämään normaalia tasapainoista elämää. Olemme olleet mieheni kanssa n.7 vuotta yhdessä ja pettäminen alkoi jo puolen vuoden jälkeen seurustelusta (asuimme jo saman katon alla). Ja sitä on kestänyt (pettämistä) aika ajoin. Minulla pyörii vieläkin mielessä toistuvasti kaikki hänen syrjähypyt, joten ei pysty tosiaankaan enää luottamaan toiseen. Parasta aikaa olen miettinyt eroa. Jos kerran pettää,, pettää toisenkin kerran.
Voimahalauksen sinulle haluaisin antaa ,jotta saisit voimaa rakentaa itsellesi uuden elämän .Miehesi ei ole sinua ansainnut ,olet liian hyvä hänelle.
Voimia eteenpäin menemiseen. Toivon, että saat voimia jättää miehesi. Toivottavasti sinun ja lapsiesi raha-asiat ovat kunnossa, toivottavasti sinulla on hyviä ystäviä ja sukulaisia.
Itse en ollut yhtä hyvässä asemassa silloin, kun minulle tapahtui. Ensimmäinen kerta tosin sattuu kaikkista eniten. Toinen pettäminen nujertaa täysin, varsinkin, jos tyhmänä oli vielä mennyt uskomaan miehen vakuutteluja ja rakkautta. Mutta kolmas kerta oli jo aika helppoa, ei ollut ennakko-odotuksia uskollisesta miehestä. Tuntuu nyt helpottavalta, että kaikki tunteet miestäni kohtaa ihan oikeasti ovat kuolleet. Ei enää satuta.
Nyt säälin miestäni. On tunne-elämältään vajavainen. Kertoi, ettei ole koskaan ollut oikein rakastunut kehenkään. Vaikea äitisuhde, vielä vaikeampi isäsuhde taustalla. Ei sisaruksia. Kuinka en koskaan huomannut, ettei mieheni ollut kykeneväinen tunneilmaisuihin, että kaikki asiat hoituivat huudolla tai vitsailuilla, koskaan ei meillä keskusteltu. Pidin miestäni hauskana seuramiehenä. Aina kujeilemassa joka naisen kanssa, kun päänsä käänsi. Kaupassa, bileissä, kävelyllä, punttisalilla. Aina oli mies pilke silmäkulmassa flirttailemassa naisten kanssa. Usein paljon huonomman näköisten naisten, kuin oma muija vierellä oli.
Kesti pari vuotta, ennen kuin älysin, ettei mies ole koskaan sanonut kenellekään EI. Ei minulle, ei äidilleen, eikä nähtävästi yhdellekään flirttiin osallistuvista naisista.
Eli, jos et lähde heti suhteesta, niin käytä tuleva aika hyvin. Älä jää miettimään, mikä sinussa on vikana. Todennäköisesti, ei yhtään mitään. Kouluttaudu, opiskele ihan mitä vaan hyödyttömiä kieliä. Hanki parempi työ, jos et ole tyytyväinen omaasi. Uusi kampaus, laihdutuskuuri, uusia vaatteita, kenkiä. Hanki ajokortti ja oma auto. Ja mitään näistä et tee miehesi takia, vaan itsesi ja lapsiesi.Ja tietty sen onnellisen ja uskollisen uuden miehen, mikä vielä astuu elämääsi.
Tsemppiä. Älä anna sen lurjuksen nujertaa isteäsi. Parin vuoden päästä kiität, että pääsit miehestä eroon.
Kiitos vastauksesta. Se sai minut ajattelemaan monia asioita itseni kannalta, antoi toivoa etta elamani voi viela jatkua joko yhdessa tai erikseen.
Mieheni on kovasti pahoillaan ja yritamme yhdessa eteenpain. Tama oli ensimmainen kerta kun han jai kiinni ja haluan antaa hanelle mahdollisuuden.
Helppoa ei ole, paha olo on jatkuvasti.
Tavallisen näköinen nainen saa miehen pettämään aika helposti. Toisin päin asia ei toimi läheskään niin helposti. Loukkaus on iso, mutta ajattele vielä. Maissa joissa on laillisia bordelleja käyttävät monet naimisissa olevat miehet niitä ja useinkaan vaimot eivät tätä pidä pettämisenä. Saattaapa joku olla hyvilläänkin kun mies ei ole koko ajan kimpussa. Tuskinpa miehesikään on tätä naista pitänyt kovinkaan suuressa arvossa. Naisille se pettäminen on rakkautta. Miehille pelkkää panoa.
Mutta mieheni suhde oli kestanyt puoli vuotta. Pelkaan etta siihen aikaan on sisaltynyt jo paljon tunnetta ja valittamista siis paljon muutakin kuin pelkkaa seksia.
Mieti tarkkaan mitä haluat. Jos haluat jatkaa miehesi kanssa ja miehesi on tosissaan sinun suhteesi (sen asian kyllä luulisi vaistoavan noin pitkän yhteiselämän kokemuksella), älä luovuta. Luottamus varmasti on kokenut pahan kolahduksen. Sen takaisin saaminen voi kestää. Miehesi on hyvä tietää ja ymmärtää, hänen pitää tukea luottamuksesi rakentamisessa. Raskas tehtävä, kuin sormi liipaisimella, mutta kyllä hän siihen pystyy jos rakastaa sinua.
Teillä on pitkä yhteinen historia. Jokin on varmasti ollut vinossa miehesi uskottomuuksien taustalla. Puhukaa asiat selviksi, yrittäkää jatkossa huomioida toisenne paremmin, sitoutua toisiinne uudelleen. "Niin myötä- kuin vastoin käymisissä"?
Älä ajattele miehesi suhteen kestoa tai laatua. Puoli vuotta on vain huuman aikaa, hän on kokenut vain niitä tunteita, jotka teidän suhteestanne on puuttunut. Mikäli hän rehellisesti on sitä mieltä ettei rakasta sitä naista, se nainen unohtuu. Ruusunpunaiset lasit pois silmiltä. Mistä tiedät ettei ko. nainen ole vain halunnutkin suhdetta varattuun mieheen, ettei mitään pysyvämpää pääse muodostumaan? Äläkä missään tapauksessa halua nähdä tuota naista.
Olet nyt herkässä tilassa, mutta jos uskot itseesi ja teidän yhteisen elämänne jatkuvuuteen, saatte paljon enemmän korjattua. Sinäkin tarvitset kuuntelijaa, ystäviä. Ikävien asioiden puhuminen helpottaa uskomaan itseensä. Voin hyvällä omallatunnolla kannustaa, koska olen itse läpikäynyt saman ja selvisimme voittajana. Onnea matkaan.
Kiitos kannustuksesta .Tama on vasta kolmas viikko ja ajatukset ja mielialat vaihtelevat, itku on herkassa.
Viestiisi saakka olen ajatellut puolen vuoden suhdetta pitkana suhteena. Nyt vasta ymmarsin etta siina on tosiaankin eletty vain huuman vaihetta ja arjen ihanuudesta ei ole ollut tietoakaan.
Ehkapa meilla kotona on ollut pyhat ja arjet yhta samaa- vaihteluahan se mies varmaan lahti hakemaan.
Kun jaksan niin pysahdyn ajattelemaan enemman.
Sinun kirjoituksesi on kuin suoraan minun suustani. Me olemme olleet naimisissa 13 vuotta ja kolme lasta. Mies jäi kiinni puoli vuotta kestäneestä suhteesta ja juuri kun luulin jotenkuten siitä selvinneeni tuli ilmi, että hänellä on ollut myös suhde n. 3 vuotta sitten. Mutta se oli kuulemma pelkkää seksiä ja tähän toiseen sitten oli jotenkin ihastunut. Yököttävää. Tuntuu, että koko elämältä on mennyt pohja pois. Kuitenkin mies vannoo suurta rakkautta minuun. Toisaalta tekisi mieli erota, mutta entä lapset. Mielestäni tässä maailmassa on liian paljon eronneiden perheiden lapsia, joille ilmestyy sitten uusia äiti- ja isäpuolia. En tiedä, luulin selviäväni tästä, mutta pari viimeistä päivää on mennyt tosi huonosti. Ajatukset pyörivät koko ajan tämän jutun ympärillä. Pitäisi ryhdistäytyä ja ruveta tekemään joulua lapsia varten, mutta kun ei jaksa… No, tästä ei varmasti ollut sinulle lohtua, mutta yritetään silti tsempata.
Kiitos vastauksesta. Tarinamme ovat todella kuin samasta muotista. Mieheni myos kertoi, etta hanen ensimmainen suhteensa oli vain pelkkaa seksia. Toinen suhde alkoi tyon merkeissa, ystavyydesta, sitten tuli tunteet mukaan ja sita rataa..
Jokatapauksessa paljon on puhuttu kolmen viikon aikana. Raskasta on ollut. Itselleni on ollut kova pala myontaa, etta mies on hakenut muualta sita mita ei ole saanut meidan parisuhteesta. Voi jos vain olisin huomannut ne oireet aikaisemmin, silloin olisi ollut niin paljon helpompi ratkaista niita. On ennenkin selvitty vastoinkaymisista, mm lapsen vakavasta sairastumisesta.
Luulin, etta meilla meni hyvin. Lapset terveita, hyvat tyopaikat, talous hallinnassa, yhteisia ystavia, hyvat valit molempien sukulaisiin ja molemmilla myos omia harrastuksia ja ystavia. Seksikin sujui entisen kaavan mukaan. Tosin olin pannut merkille hanen ajoittaisen haluttomuutensa. Ajattelin, etta tyoasiat painavat hanen mieltaan tai ehka se liittyy miehilla neljankympin ikaan.
Elimme mielestamme onnellista avioliittoa, kunnioitimme toisiamme ja kummankan ei tarvinnut patea tai olla marttyyrina.
Me miehet ja naiset olemme niin erilaisia. Nyt lukuisten keskustelujen jalkeen pystyn rivien valista lukemaan mita mieheni olisi tarvinnut. Minun olisi pitannyt kehua hanen urakehitystaan ja olla enemman tyytyvainen palkkapussista. Tama ihannointi ja kannustus on nyt kuulostanut hyvalta toisen naisen suusta. Tottakai nuo asiat ovat olleet minullekin tarkeita ja olen niista hyvillani. OK, jos tama on yksi suhteemme kulmakivista niin muistutan itseani etta annan miehelleni positiivista palautetta erinomisista teoistaan. Hoidan oman tyoni ja moni kodin laittamiseen liittyva asia jaa myos minulle. Teen ne mielellani ja tassa vaiheessa olin ja pitanyt hanen tyotaan itsestaanselvyytena. Tama on sita sukupuolten valista eroa - huh,huh, kylla miehet ovat sitten lapsellisia.
Seksista kai puuttui jannitys ja uutuuden viehatys. Siihenkin pitaa miettia jotain kun sen aika koittaa.
Edelleen tuntuu pahalta , mutta kylla asioiden uudelleen ja uudelleen kayminen ja tieto missa mennaan helpottaa.
Kysyin mieheltani: milta hanesta tuntuu jos tulevaisuudessa meidan tyttaremme puoliso pettaa.
Hiljaiseksi meni, ei pystynyt vastaamaan.
Haluaisin kuulla toistenkin kokemuksia miten olette tasta alkuvaiheesta selvinneet eteenpain.