Miten tapasitte?

Dating palstan kautta sovittiin treffit lounaalle Kämppiin ja heti kolahti. Lounaan jälkeen hali ja poskisuudelma sekä sopimus uusista treffeistä illalla. Illalla autolla baariin eli vain parille ja ae ei jäänyt poskisuudelmiksi. Loppu on historiaa, nyt kihloissa ja kesällä naimisiin.

No ei ole Hollywoodia, kun kumpikaa meistä ei muista ensitapaamista! =D Juttelimme aluksi netin deittipalstalla, ja sovimme tapaamisen. Mutta mitään mielikuvaa ei ole siitä, missä tapasimme tai mitä silloin teimme. Eikä myöskään parista seuraavasta tapaamisesta. Siltä kesältä muistan kuitenkin jonkun tapaamisen miehen kanssa.

Hiljalleen puolen vuoden päästä suhteestamme tuli sellainen "sänkykaverit" suhde. Seksiä ilman sitoumuksia. Ajattelin etten tuosta miehestä muuta halua. Eikä miehelläkään ollut paniikkia parisuhteeseen. Mutta kyllähän siinä sitten hiljalleen tutustuttiin. Meistä tuli lisäksi siis kavereita. Päivisin kahviteltiin yms. Molemmat deittaili silloin alkuun muitakin.

Jossain vaiheessa vahingossa huomattiin, että ollaan enemmän kuin kavereita. Ne muutkin olivat tippuneet kuvioista. Se tapahtui ehkä vuosi sen jälkeen kun ekaa kertaa deittasimme. Muistan sen hetken, kun ihan tosissani tajusin olevani hullaantunut tähän mieheen. Se tapahtui pari kk ennen kuin otimme seurustelun puheeksi. Olin autossa yksin ja kuuntelin jotain hauskaa romanttista biisiä, ja hoksasin että ketä ajattelen.:)

Nyt meillä on yhteinen perhe, yhteinen koti ja toivon mukaan yhteinen tulevaisuus kunnes kuolema erottaa. Hienosti menee. Ja kaikki tuntuu yhtä luontevalta, vaivattomalta ja helpolta kuin silloin kun olimme vain kavereita.

Nykyinen on entinen opiskelukaveri. Ensin tehtiin paritöitä koulussa, siiten kahviossa, baarissa ja lopulta kämpillä. Olisin ollut ensi silmäyksellä valmis ihan mihin vaan, mutta en uskonut saavani minkäänlaista vastakaikua, ennen kuin neito itse teki aloitteen.

Muita mieleen jääneitä paikkoja on ollut työpaikka, koulu, kaverin kavereita, seuramatka, juna, netti ja ennen kaikkea yökerhot. Jep, ja lentokone.

Ensivaikutelman täytyy tietysti olla positiivinen, mutta eihän sitä ikinä voi tietää etukäteen, johtaako tapaaminen mihinkään. En minä usko rakkauteen ensi silmäyksellä.

Tutustuttiin yhteisen ystävän kautta eli hän järjesti treffit, en ollut nähnyt miehestä sitä ennen edes kuvaa. Tapasimme ekan kerran "kävelytreffien" merkeissä ja olin positiivisesti yllättynyt nähdessäni miehen. Juttu sujui hyvin alusta alkaen ja sitten, kun kävelyn aikana tapahtui eräs muita ihmisiä koskettava episodi, joka osoitti että mies on hyvin huolehtivainen ja avulias muita kohtaan, olin kokolailla myyty :)

Tuosta on kulunut vasta reilut kolme kuukautta, joten sitähän ei tiedä mihin tämä johtaa vai johtaako mihinkään, mutta ainakin nyt on tosi hyvä fiilis ja vietetään kaikki mahdollinen vapaa-aika yhdessä.

Menin hänen kotiin.
Noin viikko oli netissä kirjoiteltu, ja alustavasti tapaamisesta puhuttu.
Lauantaista oli tulossa tylsä ilta, ja kun ei kapakatkaan kiinnosta niin laitoin viestiä että "mitäs jos tavattaskin jo tänään, tulen käymään kun olet päässyt töistä"

Siinä sitten muutama viesti vaihdettiin, ja menin kylään klo 22 aikoihin kyseisenä lauantaina.
Puhelinnumerot oli vaihdettu, ja puhelimessa oli puhuttu tunninverran edellisenä iltana.
Yli kaksi vuotta on nyt yhdessä oltu.

Osuimme samaan tapahtumaan kumpikin omien kavereidemme kanssa, ja näistä osa tunsi toisensa. Niinpä päädyimme samaan seurueeseen ja huomasimme heti, että meillä on jotain yhteistä. Olimme molemmat sinkkuja, emme erityisesti haku päällä kumpikaan, mutta seurustelumme voi laskea alkaneeksi saman tien. Nyt on jo vuosia takana.

Syksyllä 1966 paikallisen työväenyhdistyksen talolla, lauantain tansseissa.
Hoikka, jäntevä hahmo josta säteili hyväntuulisuutta.
Olin itse kännissä ja arvelin josko hänellä olisi ajokortti.
Ei ollut. Ikää 17-vuotta.

Jatkossa totesimme viihtyvämme toistemme seurassa.
Tulevan anopin alkutapaamiset olivat tyrmääviä mutta myöhemmin hän osoittautui hienoksi ihmiseksi.

Olin tyttöystäväni kanssa pitkällä liftireissulla. Sillä kertaa emme ehtineet edes liftata, kun auto pysähtyi viereemme ja 2 miestä pyysi kyytiinsä. Lupasivat viedä leirintäalueelle, jonne olimme menossa. Nousimme kyytiin ja toinen heistä sanoi, että on tulossa opiskelemaan kotikaupunkiini eikä ole asuntoa vielä tiedossa. Lupasin kysyä äidiltä, josko meille mahtuisi.
Äiti lupasi ja muutaman kuukauden sinnikkään yrityksen jälkeen suostuin seurustelemaan ja pikku hiljaa perustimme perheen. Olimme aviossa kunnes kuolema yllätti.

S24n deittien kautta.
Ekat treffit jatkuvat vieläkin... nyt oltu 16 kk yhdessä. Umpirakastuneita edelleen.