Mitä tehdä, kun kaikki muu on miehelle tärkeämpää kuin minä? En kuulu edes hänen tärkeysjärjestyksen top 5-listalle... Jos minä pyydän häntä tekemään jotain niin mitäänhän ei tapahdu, jos hänen kaverinsa pyytää niin heti alkaa tapahtumaan!
Jos miehelläni on vapaapäivä, hän istuu vaan tietokoneella KOKO päivän, eikä välttämättä edes puhu minulle yhtään mitään koko päivänä. Samoin myös kun hän tulee kotiin niin ensimmäisenä tietokoneelle ja siinäpä hän istuukin kunnes on aika mennä nukkumaan. Minä olen kuin ilmaa hänelle ja se sattuu...Jos yritän sanoa hänelle jotain niin hän ei edes vaivaudu kuuntelemaan!
Alan tuntea itseni todella arvottomaksi ja näkymättömäksi.
Olen kyllä miettinyt pois muuttamista eläinteni kanssa, mutta ei minun rahani riitä siihen mitenkään! Eikä muutenkaan ole mitään paikkaa minne voisin mennä...Tämä on henkisesti minulle todella raskasta, luottamus on mennyt jo ajat sitten miehiin. Baarissa minun ei tarvitse yksin olla, mutta en halua vaihtaa yhtä idioottia toiseen idioottiin!
Näillä näkymin joulukin vietetään eri paikoissa, mutta se ei ole uutta...muutkin juhlapyhät hän mieluummin viettää kavereittensa kanssa kuin minun. Aina, kun otan puheeksi hänen tärkeysjärjestyksen, hän kovasti väittää, että kyllä sinä olet tärkein, mutta teot kertovat ihan muuta...en vaan jaksa enää...
Jos miehelläni on vapaapäivä, hän istuu vaan tietokoneella KOKO päivän, eikä välttämättä edes puhu minulle yhtään mitään koko päivänä. Samoin myös kun hän tulee kotiin niin ensimmäisenä tietokoneelle ja siinäpä hän istuukin kunnes on aika mennä nukkumaan. Minä olen kuin ilmaa hänelle ja se sattuu...Jos yritän sanoa hänelle jotain niin hän ei edes vaivaudu kuuntelemaan!
Alan tuntea itseni todella arvottomaksi ja näkymättömäksi.
Olen kyllä miettinyt pois muuttamista eläinteni kanssa, mutta ei minun rahani riitä siihen mitenkään! Eikä muutenkaan ole mitään paikkaa minne voisin mennä...Tämä on henkisesti minulle todella raskasta, luottamus on mennyt jo ajat sitten miehiin. Baarissa minun ei tarvitse yksin olla, mutta en halua vaihtaa yhtä idioottia toiseen idioottiin!
Näillä näkymin joulukin vietetään eri paikoissa, mutta se ei ole uutta...muutkin juhlapyhät hän mieluummin viettää kavereittensa kanssa kuin minun. Aina, kun otan puheeksi hänen tärkeysjärjestyksen, hän kovasti väittää, että kyllä sinä olet tärkein, mutta teot kertovat ihan muuta...en vaan jaksa enää...
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mielestäni sinun kannattaisi ottaa itseäsi niskasta kiinni ja suunnitella lähtösi valmiiksi. Sitten teet miehelle selväksi, että homma on tässä jos ei muutosta ala tapahtumaan - tietty asumuserokin vähäksi aikaa voisi tehdä kummia, jos haluat miehen pitää?
Mielestäni on parempi toimia nopeasti kuin siirtää ja siirtää...sitten menee taas vuosi/pari ja huomaa ettei tästä tulekaan mitään.
Kyllähän minä lähtisin jos voisin, mutta kuten sanoin aiemmin niin ei minulla ole rahaa! Vuokraankin tarvitsisi takuuvuokrat sun muut...ei onnistu!
minulla on sama tilanne...mies on töissä iltaan ja töitten jälkeen kavereiden luo miesten juttuja värkkäilemään. Tulee kotiin, katsoo teeveetä ja on tietokoneella. Ja minulla on todella "tärkeä" olo! Olen sanonut asioista, koska se tekee äärettömän vihaiseksi. Väliaikaisesti jopa auttaa, mutta sama jatkuu taas kohta. olen hankkinut omaa elämää, käyn töissä ja harrastan koiran kanssa, ajelen autolla...kaikkea mikä itsestä tuntuu hyvälle. Käyn myös matkoilla eikä ole miestä ikävä, mitäpä sitä ikävöisi, sitä että on toiselle ilmaa?!
Toisaalta välitän paljon ja niin kai hänkin minusta, häntä ei vain kainalossa nyhjöttäminen kiinnosta. Välillä on ero mielessä ja lähellä ollutkin monta kertaa, ei vain osaa lähteä. Kai se on kiintymystä.
En osaa auttaa, mutta on meitä muitakin joilla sama tilanne :)
Aiotko siis elää lopun ikääsi sen miehen kanssa?! Kai sulla joku kaveri on jonka luo voit mennä siksi aikaa kunnes saat kämpän. Eihän tossa oo mitään järkeä.
Tuo kieltämättä kuulosti todella tutulta!
Itsekkin olen kyllä tehnyt saman, että hankin omaa elämää! Siihen kuuluu myös koira:). Odotan kovasti, että pääsen harrastamaan sen kanssa, kunhan kasvaa ensin.
Sama myös, että asioista puhuminen auttaa vähän aikaa, mutta sitten sama vanha meno alkaa taas.
Minäkin olin keväällä ulkomaanmatkalla ja kaipaan edelleenkin sitä paikkaa, koska siellä musta tuntu hyvälle, enkä ollut pelkkää ilmaa! (toi matka oli lahja, ei kuitenkaan mieheltäni...).
Minä osaisin lähteä, mutta se rahaa...
Opintolainaa? käytkö töissä? Miten vanhemmat?
Pakko sinun on jotain tehdä, ei tuosta tule mitään.
Itsekin olen joskus huomannut, että kun toiseeen kiintyy niin antaa vain ajan kulua ja toivoo että kaikki muuttuu...koskaan ei ole muuttunut. Ja mitä kauemmin odottaa niin sitä enemmän se sattuu... Jos suhde ei nyt ole sellainen kun haluat, niin ei sitä sillä paranneta että hankit itsellesi muuta tekemistä.
soskusta tietääkseni saa ainakin meilläpäin takuuvuokraan takaajat ja vaikka ois pitäny olla rahana niin monille se takaajat on käyny kuitenkin sitten.ja munkun piti äkkiä päästä pois exäni luota ku se oli pirun väkivaltanen ni jälleen kerran sosku hankki mulle asunnon,tai siis silleen et ite etin kans samaan aikaan mut ku en löytäny pääsin väliaikasesti opiskelijakämppään....
Mitä tarkottaa "takuuvuokran takaaja"?? Nyt en oikein ymmärrä...ja saako sellasen ihan sillä perusteella, että ei itsellä ole rahaa tarpeeksi??
Voisiko miehelläsi olla masennus/stressi? Tuntuuko siltä, että hänen elämänsä ja tapansa ovat tosi rutinoituneita? Ainakin siltä kuvauksesi perusteella vaikuttaa. Minusta on mahdollista että hän on ahdistunut ja ehkä tosiaan jopa masentunut, eikä jostain syystä saa tätä sinulle kerrottua. Luottamuspula? Tai ehkä hän ei halua ahdistaa sinua omilla ongelmillaan.
Itse toimin juuri näin (minulla oli/on syviä huolia ja ahdistuneisuutta) ja olemme ajautuneet puolisoni kanssa erilleen. Siis jotenkin olin vaan lukossa enkä saanut osoitettua hänelle riittävästi hellyyttä vaikka todella rakastin (ja yhä rakastan) häntä. Nyt pelkään todella menettäväni hänet. Meillä tilanne on nyt kääntynyt niin päin, että hän viettää tietokoneella päivät pitkät ja on itse asiassa jopa löytänyt toisen miehen verkosta. ja kirjoittelee tälle. Minä olen ahdistunut tilanteesta koska haluan korjata ja puolisoni on ahdistunut minusta ja minun läsnäolostani. Hän haluaisi minun lähtevän ja kokeilevan asumista erillään, mutta kuten sinä kerroit omasta tilanteestasti, ei minullakaan ole mitään paikkaa minne lähteä (paitsi vanhemmille ja sitä en todellakaan koe ratkaisuna enää kun on ikää jo kuitenkin lähemmäs 30v.). Eikä minullakaan ole rahaa järjestää lähtöä.
En oikein jaksa uskoa tuohon, että miehelläni olisi ainakaan masennusta, meillä minä olen se masentunut.
Stressistä en sitten niin tiedä...hänellä on aika lyhyviä päiviä, joten rentoutumiseen jää kyllä aikaa (lue: pelaamiseen tietokoneella&chattailyyn). On hänellä joku naispuoleinen chattaily ystäväkin, josta minä tiedän vain nimen. Ei hän anna minun lukea heidän keskustelujaan tms. Yleensä yrittääkin salaa keskustella sen kanssa, mutta tiedän silti siitä.
En minäkään voi mennä vanhempieni luokse, koska kummallakin on niin pienet asunnot, ettei siellä kertakaikkiaan ole tilaa minulle ja eläimilleni,
ystäviäkin on 2 kappaletta ja sama tilanne heillä, ei ole tilaa.
Pari viime viikkoa on meillä menny niin, et mies on töissä neljään, menee sen jälkeen autoaan rassaamaan noin iltayhdeksään asti ja viimein kotiin tultuaan suuntaa suihkun kautta tietokoneelle ja räplää sitä niin kauan kunnes mennään nukkumaan. Vaihtoehtoinen versio edelliselle on se, että mies on viikot työmatkalla ja viikonloput räplää tietokonetta/ryystää kaljaa/ryystää kaljaa kavereitten kanssa baarissa.
Minä en saa riistää häneltä noita rakkaita harrastuksia, mutta minun vikani on kuitenkin se, ettemme tee yhdessä juuri mitään.
Mies on sovinisti sika. Hän ei välitä naisesta, kuin korkeintaan seksin merkeissä. Sen lisäksi häntä kiinnostaa onko ruokaa pöydässä kun tulee töistä ja aamulla puhtaat sukat kaapissa odottamassa. Toisinaan on kiva löytää myös paita sieltä kaapista...puhdas sellainen.
Niinhän se on että semmoisia me miehet olemme itsekkäitä paskoja. Me emme näytä tunteita, sano kiitosta, rakasta/välitä teistä pätkääkään. No meillä on luonnollinen vietty pariutua ja hankkia muutama jälkeläinen (mielellään ainakin yksi poika) jatkamaan meidän itserakasta maailmakatsomusta, ja se meille riittää.
Onneksi tässä asiassa on yksi hyvä puoli:
TE NAISET OLETTE NIIN HELVETIN TÄYDELLISIÄ
en ole täydellinen enkä vaadi täydellisyyttä mieheltänikään.
ei tässä täydellisyydestä olekaan kyse vaan toisen huomioon ottamisesta!!!!
Koko jutun juoni oli siinä että ehkä teidän pitäisi vilkaista sinne peiliin vähän toisestakin näkökulmasta.
Minkäköhän takia ukkonne ei teitä huomioi? Ai niin...vikahan ei voi olla teissä...
Jos minun vaimoni ei huomioi minua niin kyllä minä ensin koitan keksiä vikaa itsestä enkä heti ala ittekseni sadatteleemaan, että vittu mikä sika.
sitä olla koko ajan niin hiton tärkeä? Ymmärrän kyllä, että joissain suhteissa kumppanin kylmyys voi todella olla häiritsevää, mutta jotenkin tästä viestistä paistaa läpi pelkkä huomionkipeys ja kyvyttömyys keksiä itse itselleen mielekästä tekemistä ja sisältöä olemiseen. Ei kumppani ole mikään viihdyttäjä, jonka vastuulla sinun mielialasi ovat.
Näin myös meillä... On autot, tietokoneet, tv ka kaverit...Koskaan ei ukon tarvitse miettiä mitä mä haluan... Haluaisin lähteä mut palkkani ei ole niin huima että yksin pärjäisin...tilannetta vaikeuttaa myös se että asumme ns. kaukaa kotoa ja mulla ei täällä hirveästi kamuja ole...eli mihin menisin? Nekin vähäiset on poikaystäväni kamuja... Baarissa saan olla ukon kamujen kans kun yx viilettää milloin missäkin...hyvin ovat kyllä huolta pitäneet, kuunnelleet munki murheet... mutta alan kypsyä 4,5 vuoden jälkeen tähän tilanteeseen, kun kukaan ei kysy mitä mä haluan ja onko mulla hyvä olla!
Minä en edes baariin lähde mieheni kanssa, kun ei hän sielläkään huomaa edes minua...toiset miehet kyllä, mutta ne ei minua kiinnosta...
mutta saa nähdä muuttuuko tilanne...Mieheni on matkoilla ja laitoin hänelle sähköpostia, missä mainistsin kaikki epäkohdat meidän suhteessa.
Ota tai jätä- viesti minun puoleltani.
Ei mitään hajua miten minä pärjään jos hän päättää, että ei viitsi tehdä mitään, mutta ehkäpä sitä jotain keksii, näin en jatka enää.