Vyöttömänä olo on seikkailua

Tämä on ensimmäinen kerta kun olen vyöttömänä. Nykyään ymmärrän paremmin vyöttömiä kun olen itsekkin joutunut vyöttömäksi. Joskus kun olin vöissä ajattelin etten ikinä halua olla vyöttömänä, vyöttömyys oli ihan kauhea ajatus mutta sattumien kautta olen nyt tässä tilanteessa ja nyt olen tottunut vyöttömänä olemiseen. En halua enkä pysty menemään enää vakituiseen vyösuhteeseen jossa jokapäivä tiettyyn kellon aikaan pitäisi mennä tekemään jotain tiettyä asiaa ja sitten ei ole aikaa nauttia elämästä.

Vyöttömänä jokainen päivä on erilainen. Tämä on kuin satua, olen vapaa tekemään mitä haluan. Jokainen päivä on kuin seikkailua. Jokapäivä pitää keksiä mistä saisin rahaa elämiseen. On aikaa kuntoilla. On aikaa sivistää ja lukea. On aikaa matkustaa, (kunhan eka on keksinyt mistä saa siihen rahat).

Ehdotankin kaikille vyöttömiä mollaaville, että kannattaisi teidänki kokeilla positiivisella asenteella vyöttömyyttä.