Heissan!
Kertokaapa vinkkejä tähän tilanteeseen. Elän onnellisessa parisuhteessa, yhdessä avopuolisoni kanssa. Mutta ongelmaksi on syntynyt minun itkeskelyt. Kyyneleet tulevat silmään hyvinkin helposti, mikäli puhumme jotain ikäviä asioita.
Eilen se taas tapahtui. kyyneleet tulevat niin helposti silmiin, vaikka miten yritän niitä välttää. Mikäli puolisoni korottaa ääntään tms.
Puolisoni sanoi että häntä vituttaa kun aina alan itkemään, hän kokee että on tehnyt jotain väärin ja aiheuttanut minun itkut. Vaikka asia on niin että minun vika se on, ei normaali ihminen ala itkemään niin herkästi. Johtuu siitä että en luota itseeni kunnolla, ja pelkään tekeväni jotain väärin. Pelkään ettei puolisoni ole tyytyväinen minuun. Hankala selittää.
Olen luvannut yrittää hillitä itkujani, mutta en tiedä miten onnistun siinä. Joten kertokaapa jotain hyviä vinkkejä, kuinka saan kyyneleet pysymään poissa. Rupeaa inhottamaan oma itseni, kun olen tälläinen tyhmä. En haluaisi aiheuttaa puolisolleni mielipahaa, sillä ei nämä itkut hänestäkään johdu. Sillä kyse ei ole siitä että puolisoni sanoisi jotain todella pahasti, mutta minä kun vaan koen asiat hieman voimakkaammin, olen aika herkkä ihminen. Otan itseeni herkästi. Mutta muuten olen hyvin iloinen ja hymyileväinen, eli en tietenkään ihan tuosta vain ala itkemään, vaan mikäli puhutaan vakavemmin ja ollaan eri mieltä asioista.
Rakastan puolisoani suunnattomasti ja hän minua. Haluan että hän voisi olla ylpeä minusta, mutta en tiedä onko se miten mahdollista, mikäli en muutu. auttakaa.
Kertokaapa vinkkejä tähän tilanteeseen. Elän onnellisessa parisuhteessa, yhdessä avopuolisoni kanssa. Mutta ongelmaksi on syntynyt minun itkeskelyt. Kyyneleet tulevat silmään hyvinkin helposti, mikäli puhumme jotain ikäviä asioita.
Eilen se taas tapahtui. kyyneleet tulevat niin helposti silmiin, vaikka miten yritän niitä välttää. Mikäli puolisoni korottaa ääntään tms.
Puolisoni sanoi että häntä vituttaa kun aina alan itkemään, hän kokee että on tehnyt jotain väärin ja aiheuttanut minun itkut. Vaikka asia on niin että minun vika se on, ei normaali ihminen ala itkemään niin herkästi. Johtuu siitä että en luota itseeni kunnolla, ja pelkään tekeväni jotain väärin. Pelkään ettei puolisoni ole tyytyväinen minuun. Hankala selittää.
Olen luvannut yrittää hillitä itkujani, mutta en tiedä miten onnistun siinä. Joten kertokaapa jotain hyviä vinkkejä, kuinka saan kyyneleet pysymään poissa. Rupeaa inhottamaan oma itseni, kun olen tälläinen tyhmä. En haluaisi aiheuttaa puolisolleni mielipahaa, sillä ei nämä itkut hänestäkään johdu. Sillä kyse ei ole siitä että puolisoni sanoisi jotain todella pahasti, mutta minä kun vaan koen asiat hieman voimakkaammin, olen aika herkkä ihminen. Otan itseeni herkästi. Mutta muuten olen hyvin iloinen ja hymyileväinen, eli en tietenkään ihan tuosta vain ala itkemään, vaan mikäli puhutaan vakavemmin ja ollaan eri mieltä asioista.
Rakastan puolisoani suunnattomasti ja hän minua. Haluan että hän voisi olla ylpeä minusta, mutta en tiedä onko se miten mahdollista, mikäli en muutu. auttakaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Puolisoni sanoi että häntä vituttaa kun aina alan itkemään, hän kokee että on tehnyt jotain väärin"
No ei se nyt mitään kauheen hyvinkään tee jos itket. Miksi mies pelkää sinun itkemistäsi?
"Johtuu siitä että en luota itseeni kunnolla, ja pelkään tekeväni jotain väärin."
Itkeminen on inhimillistä! Joskus pitää tyhjentää kyyneltenkaivo ;)
Tietysti olisi mukava kuulla esimerkki, millaisista ikävistä asioista puhutte kun tulee itku? Kertooko mies että kaupassa ei nyt ollutkaan vaaleansinistä maitoa, joten hän osti vain tämän kerran tummansinistä maitoa ja sitten tulee itku? Vai että mies kertoo että lähtee viettämään miesteniltaa ja sitten tulee itku? Vai mistä mahtaa olla kyse?
Voit itsekin miettiä asiaa, että oletko aina ollut helposti itkevää sorttia, jolloin toi ominaisuus kuuluu sun luonteeseen tai jos se on nyt vasta alkanut, voit miettiä oletko stressaantunut, väsynyt, jne.
"Haluan että hän voisi olla ylpeä minusta, mutta en tiedä onko se miten mahdollista, mikäli en muutu. auttakaa."
Hassu ajatella, että minunkin mieheni olisi ylpeä minusta aina kun en itke.
Itkemisessä muuten ei ole mitään pahaa. Ihmetyttää vaan miksi miehesi pelkää itkemistäsi.
Sen enempää on hankala tulkita tai tuomita, olisi tärkeää tietää lisää faktoja, tietää tilanne kokonaisuutena.
Minä olin ennen suhteessa naiseen, joka itki herkästi. Sinänsä itkemisessä ei ole mitään pahaa, mutta liiallinen itkeminen häiritsi ainakin minua. Oli vaikea keskustella ikävistä asioista, kun toinen pillahti heti itkuun. Itselle tulee kuitenkin empaattinen olo, joten tuntuu että keskustelu on lopetettava, ettei pahoita toisen mieltä enempää. Sen seurauksena ikävistä asioista ei keskusteltu, mikä tietysti johti muihin ongelmiin.
Alkuperäiselle kirjoittajalle en osaa sanoa neuvoa. Luultavasti tuo asia on luonteenominaisuus, jota on vaikea muuttaa. Voisitko yrittää jotain sellaista, että lähestyisit itkettäviä asioita niin varovasti, että niistä keskustelu ei heti laukaisisi itkukohtausta?
kiitos mielipiteestäsi.
Niin en mä nyt tosiaan sillon ala itkemään, jos kaupasta on loppunut vaikka nyt se maito jota piti tuoda. Eilen esim. oli paljon eri asioita jotka laukaisi itkun. Ensin puhuttiin viikonlopun suunnitelmista. Eli jäänkö minä kotiin vai lähdenkö mukaan mökille tekemään syksyn hommia, joissa minusta ei olisi oikein mitään apua. vaan olisin ehkä vain tiellä. (en tiedä vieläkään lähdenkö)
Puolisoni oli kaikenaikaa vain että no ihan sama lähdenkö mukaan vai en. että saan itse päättää. Hän ei siis kunnolla sanonut mitään rohkaisua esim et. "tottakai sä lähdet mun seuraksi ja avuksi, en halua olla susta erossa" tai " et lähde ku oot vaan tiellä". Vaan sanoi "ihan sama, voithan sä tullakin".
Tuon koin jonkinmoisena välinpitämättömyytenä, vaikka se ei ehkä sitä olekaan(?).
Lisäksi puolisoni oli hyvin väsynyt, eikä ollut kovin keskustelu tuulella. Koin hänen vastaukset hieman töykeinä, jos vastaa vaan parilla sanalla..
Sen jälkeen vielä alettiin puhumaan.. Tai siis minä aloin puhumaan tulevasta kihlauksestamme, päivä on jo sovittu, ja siihen ei ole kahta viikkoakaan. Kysyin millon mennään liikkeeseen, onkos muita suunnitelmia päivälle jne. Puolisoni sanoi ettei nyt halua puhua asiasta, siihen on kumminkin VIELÄ melkein kaksi viikkoa aikaa.
kihlautuminen on mielestäni hyvin tärkeä tapahtuma, ja haluaisin että tapahtuu ikimuistoisesti. vaikka tietty jo itse kihlautuminen on ikimuistoista. Niin siinä vaiheessa mulla kilahti ja kyyneleet tuli. Siis johtui koska mä koin että puolisoani ei kiinnosta meidän kihloihin meno ollenkaan. Mutta se siis ei ole totta aikasemmin kun ollaan puhuttu tuli selväksi että molemmille se tarkoittaa lupausta avioliitosta.
Ehkä nyt ymmärrät tilanteeni paremmin... Ja kun puolisoni sanoo yleensä minulle... että "et sä nyt saa itkeä kun ei ole syytä".. Siis lempeästi, mutta kumminkin. Selitän miksi minua itkettää, ja että itse KOEN hänen sanomiset ehkä hieman toisin kuin hän on tarkoittanut... ei hän oikein ymmärrä. Sillon musta tuntuu että olen tehnyt taas jotain väärin ja olen niin helvetin tyhmä, joten alkaa vaan enemmän itkettämään. Tiedän ettei hän pidä itkemisestä, niin surettaa vieläkin enemmän kun itken ja aiheutan mielipahaa.
Kerrohan nyt jotain lisää, kun tiedät enemmän itkemisen syystä, tai tietenkin syy aina vaihtelee, mutta noin kävi eilen. Enkä mä yleensä nyt joka viikko itke, eli ei ole kyse että joka ilta itkisin kun jutellaan. Kerran mua itketti enkä oikein tiennyt itsekään miksi itken..Miten vahvistan itseäni? Minulla ei ole oikein ystäviäkään kenelle puhua asiasta, ja yleensäkin puhua mistä hyvänsä.
Voih Itkupilli :) Todellakin vaikutat vain herkältä naiselta! Omasta kokemuksesta kehoitan sinua joskus tarkkailemaan, rytmittyykö itkukohtaukset kk-kiertoosi tai käytätkö pillereitä? Molemmat saattavat aiheuttaa itkuisuutta.
Anteeksi jos kuulostan tylyltä, en halua loukata mutta kirjoitan suoraan. Kun keskustelitte tuosta mökki-jutusta. Mies ei ehkä todellakaan ajatellut asiaa niinkuin sinä, eikä osannut lukea ajatuksiasi että olisit kaivannut vähän hempeilyä. Voisiko tuollaiseen vastata kiusoittelemalla vaikka että "no ei sitten, en lähde kerran ei pyydetä, mä jään sitten kotiin vaahtokylpyyn ja teen hyvää ruokaa ja syön sen kynttilänvalossa ja viinin kera...vai haluisitko sittenkin että tulen mukaan mökille?" :) Auttaisiko tuo, en tiedä, joskus voisi kokeilla. En usko että mies oli välinpitämätön, lyhyet vastailut tuntuu kertovan siitä että mies on ajatuksissaan.
Se, että kihloihin on ENÄÄ 2 viikkoa aikaa on sitten isompi juttu. Koita sanoa sille miehelle, että se on spesiaali päivä ja että jos haluaa tehdä jotain spesiaalia, hotellit ja ravintolat on varattava etukäteen. Tai onko mahdollisuutta että mies on suunnitellut jotain yllätyksiä päivälle? :) Mies ei ehkä ole yhtä innoissaan kihloista kuin sinä, mutta silti se merkitsee hänelle todella paljon - jos et merkitsisi hänelle mitään, ei hän kihlaisi sinua ;)
"mä koin että puolisoani ei kiinnosta meidän kihloihin meno ollenkaan"
Mutta muistitko sanoa? :) Mies ei osaa lukea ajatuksia (sori miehet!) ja ehkä siinä on vähän sellaista juroverta ettei se ajattele asiaa sen kummemmin, vaikka se paljon merkitseekin. Ehkä miestä jännittää vähän kihlat, onko molempien ensimmäiset, jännittääkö sinua? :)
""et sä nyt saa itkeä kun ei ole syytä".. Siis lempeästi, mutta kumminkin."
Tähän en voi kun todeta, että "p**kele, minähän itken jos itkettää!" Ei kannata ottaa paineita siitä, että mies kokee epämiellyttävänä itkemisen koska eihän mieskään koe sitä epämiellyttävänä, että itkevälle puolisolleen sanoo että "ei kannata itkeä hei".
Itku on inhimillistä ja se kuuluu sun luonteeseen ja miehen on hyväksyttävä se sellaisenaan. Muita vaihtoehtoja ei ole. Jos itku olisi on/off-nappulan takana, miksi kukaan meistä koskaan itkisi? Eikö sinunkin miehesi saisi samantien napsautettua kyynelhanat kiinni kun silmäkulmassa näyttää olevan tirahdus tulossa? :)
"Kerran mua itketti enkä oikein tiennyt itsekään miksi itken."
Kuulostaa kaveri hei siltä että olet aika-ajoin joko todella pahojen menkkapiruilujen uhrina tai sulla on hirveesti stressiä tai henkistä uupumusta esim. töistä, mitä et ehkä itse ole tunnistanut?! Kannattaa panostaa siihen että saa riittävästi erityisesti C ja D-vitamiineja (kasviksia puoli kiloa päivässä) ja miksei itkukohtaukseen voisi kokeilla suklaapalaa, suklaahan tuottaa mielihyvää! :)
Eikä kyse ole siitä että vahvistaisit itseäsi, pikemminkin hyväksy itsesi sellaisena kuin olet :)
*lähettää virtuaalihalauksen*
Ole oikein tyytyväinen, että saat itse päättää lähdetkö mökille vai et; ei "painostusta" suuntaan eikä toiseen. Jos olisi niin siitä tulisi myöhemmin ongelmia.
Herkkyys on asia, joka pitää ottaa lahjana eikä rasitteena. Itket silloin kun itkettää, miehesi kyllä aikanaan tottuu siihen. Olen itse vuodatellut litroittain kyyneleitä juuri sen vuoksi, että KOEN mieheni sanomiset loukkauksiksi vaikkeivät ne suinkaan niitä ole. Kestää aikansa kunnes oppii tulkitsemaan toista hänen tarkoittamalla tavalla. Jotkut asiat eivät natsaa vielä parinkymmenen vuoden jälkeenkään, muttei niillä enää ole mitään merkitystäkään. Vain elämällä voi vahvistaa itseään...
Et sä oo mikään tyhmä, vaan herkkä nainen! Selitä miehelles ettei sun itku johdu siitä että hän on tehnyt väärin. Sulla on oikeus itkeä jos itkettää, itse olen huomannut että kyyneleiden tuloa ei oikein voi estää.
Tietysti jos tuntuu että itkettää mitättömän pienestäkin asioista, niin luultavasti taustalla on jotain, eli kannattaisi käydä psykologin juttusilla.
Mutta puhu nyt miehen kanssa tästä ongelmasta, ratkaisu ei ole se että yrität olla itkemättä!
Ekaksikin, syötkö e-pillereitä?? Jotkut merkit tekevät naisista hyvin hyvin itkuherkkiä pillittäjiä vaikkei mitään syytä itkuu olisikaan.
Jos tämä on pois suljettu, niin sitten tiedoksi että pääset itkuisuudesta eroon siten että annat itsellesi luvan itkeä kun itkettää. Mitä enemmän pelkäät itkemistä ja yrität estää sen tulemista, sen varmemmin itket ja tulet entistä itkuherkemmäksi yhä pienemmistä asioista. Anna siis itsellesi lupa itkuun. Säästääksesi miestäsi, poistu vaikka hetkeksi vessaan pillittämään ja tule sitten rauhoittuneena takaisin. Yleensä jo matkalla vessaan kyyneleet pakenevat takaisin.
Lisäksi annan vinkin miehen kanssa keskusteluun. Jos miehesi väsynyt ja selväsi ei halukas keskusteluun, niin silloin EI todellakaan ruveta jauhamaan parisuhdeasioita. Hän sanoi sinulle aivan selvästi ettei halua keskustella nyt asiasta. On oma vikasi kun jatkoit silti keskustelua etkä kuunnellut miehesi pyyntöä. Et voi syyttää miestäsi hänen töykeiltä kuullostavista kommenteistaan. Hän EI halunnut keskustella!! Ota siis vastuu omasta teostasi. Itse jatkoit keskustelua vaikkei toinen halunnut. Hän oli keskittynyt muihin asioihin. Opettele pyytämään mieheltäsi suoraan huomiota keskustelemaan asioista, kun on siihen aika.
Ps. Ota vastuu omasta elämäsi muutenkin. Miksi miehesi pitää tehdä päätös puolestasi lähdetkö mökille vai et?? Etkö itse osaa päättää vai?? Mutta siitähän ei olekaan kyse vaan oikeastaa haluat kuulla häneltä sulosointuja, vahvistuksia omille päätöksillesi. Mutta hei, miksi miehen tulee ottaa vastuussa sinun tekemistä päätöksistä?? Siksikö, että voit syyttää miestäsi jos teetkin väärän päätöksen??
Olen myös herkkä suutahtamaan, jos mies ei varsinaisesti pyydä minua mukaan..kyse ei ole siitä ettenkö osaisi päättää, mutta pirun vaikeaa on sanoa: hei tulen mukaan, jos et todella tiedä onko se mahdollista!Oletan että miehen on silloin sanottava, tule mukaan!
Siis tosiaankin kapiaat vain sulosointuja.
"olen herkkä suutahtamaan, jos mies ei varsinaisesti pyydä minua mukaan".
Ettet vain sairastaisi "prinsessa- tautia?
Miehen pitää pyytääm jotta sinä tuntistit itsesi tärkeäksi.
Sitten voit ilman pahaa mieltä sanoa ei ja tunnet itsesi rakastetuksi.
Entäpä miehesi? Onko sinulla useimmiten tapana sitten amupa miehesi kutsumiset ja pyynnöt alas?
Oletko ajatellut, milät se miehestäsi tuntuu?
Hän pyytää mukaan. Tosinsanoen sinun tulkinnallasi rakastaa sinua ja haluaa viettää aikaa kanssasi.
Sitten sinä voit kieltäytyä, tuntien itsesi tärkeäksi. Oletko ajatellut, että miehesi tuntee itsensä ehlä vähemmän rakastetuksi jos kuitenkin mitä todennäköisimmin kieltäydyt.
Camoon. tosiaankin pikkuisen vastuuta itsestäsi ja suhteestasi.
olen tullut samaan..itken HYVIN helposti nykyään!kaikki hiukankin erilainen käyttäytyminen johtaa itkuun!Esim jos jostain syystä poikakaverini ei huomaa minua samalla lailla kuin edellisenä päivänä..yms...
Pian luulee että itkulla yritän saada hellyyttä, ei ole niin..Puran vain tullutta pahaa oloa pois..mitä nykyään tapahtuu usein!
Itse itkin viimeksi äitin hautajaisissa,oli itkukohtauksia pari viikkoa äitin kuolemasta.Siitä on nyt 7 vuotta.
Mielestäni tulisin hulluksi jos poraisin joka asiasta.
mulla on sama homma, että tulee itku kurkkuun kun tulee vähänkin paha mieli jostain asiasta. ja mulla varmasti vaikuttaa e-pillerit, susta en sitten tiedä mistä johtuu. sano miehelles, ettet voi sille mitään. jos miehes ei tajua nii se on tyhmä.
itse kun valitin gynelle, että pillerit pistää itkemään jne. niin gyne sanoi, että eikös se ole vain hienoa että on tunteita, kun välillä tuntuu että maailma on niin kylmä ja tunteeton paikka ;) ei se minua kyllä paljoa lohduttanut, mutta näkökulma sekin...
Juu, mul on ihan sama ettei ihan hirveesti tarvii kun tulee paha mieli ja sit itku. Monesti oon sanonutkin poikaystävälle, et kohta tulee itku ja se on ehkä silleen saatu estettyä:) Vähän hellyyttä peliin...
Mul on kyllä ollu kovin rankka viimene vuos ja tunteet ollu pinnassa ja itseluottamus kokenu kolauksen, mut oon antanu itkujen tulla, jos ovat tullakseen. Luulen, et osaittain tää johtuu, juts tästä henkisestä väsymyksestä, vaikka herkkä oon aina ollu tai sanotaan hyvin empatia kykyinen:) Meinasin, et jos menisin juttelee jonkun ammatti-ihmisen kans asioista...ehkä säkin voisit kokeilla sitä, ei siinä ainakaan mitään menettäis:)
Tsemppiä syksyyn ja joulun odotukseen!!
Vuoden sisällä olen itkeskellyt milloin missäkin, mistäkin ja ihan ilman syytä. Tai syyksi järkeilin nyt jälkeenpäin väsymyksen ja stressin. Kävin juttelemassa psykologilla, mutta sieltä sain vinkiksi vain keskittyä hyviin asiohin, ajatella positiivisesti ja nauttia niistä hetkistä kun tuntee olonsa onnelliseksi. Psykologin mukaan ikävät tapahtumat, voi kääntää positiivisiksi kierolla mutta toimivalla tavalla: "onneksi ei käynyt pahemmin"...
Aluksi ajattelin että eihän tosta nyt mitään apua ole, mutta nyt kun psykologikäynnistä on pari kuukautta, huomasin yllättäen etten ole itkeskellyt pariin kuukauteen. :) Kun jotain kivaa tapahtuu, painan sen mieleeni. Tiedostan että nyt oli mukavaa, nyt hymyilyttää kun tapahtui näin. En synkistele ikävillä asioilla enkä muistele menneitä pahalla, annan niiden olla ja keskityn tulevaisuuteen. Vieläkin stressaa ja väsyttää, mut enää ei itketä.
Voimahaleja ;)