että sillee..
olen seurustellut muutaman kuukauden todella ihanan miehen kanssa. meillä menee hyvin, vietetään paljon aikaa yhdessä jne.
ikävää kuitenkin on se että kaverit on hyjänneet mut täysin porukoistaan. ennen olin ensimmäisten joukossa jolle soitettiin kun oli kyse esim. bilettämisestä. nyt hiljaiseloa on kestänyt melkein pari kuukautta. jälkeenpäin olen saanut kuulla miten muut ovat olleet porukalla bilettämässä (joukossa on ollut myös muita seurustelevia henkilöitä). ainoastaan kerran seurustelun alkuaikoina olen kieltäytynyt juhlimiskutsusta, jonka jälkeen ei ole tullut juuri minkäänlaisia yhteydenottoja, lukuun ottamatta niitä kertoja jolloin olen itse kysellyt kuulumisia...
kaikista eniten sattuu se, että ihminen jota olen vuosia pitänyt parhaana ystävänäni on täysin lopettanut yhteydenpidon ja asioiden yhdessä tekemisen. onko hän ehkä mustasukkainen minusta? suuttunut minulle (siitä että seurustelen!!)? Hän ei ole myöskään kertaakaan kysynyt miten meillä poikaystäväni kanssa menee ja niinä kertoina kun olen suhteestamme hänelle puhunut (siis ihan arkipäiväisesti, ei mitään hehkutusta) ei hän ole ottanut osaa keskusteluun, vaan vaihtanut välittömästi puheenaihetta.
en ole viitsinyt poikaystävällekkään tätä asiaa purkaa, kun tuntuu että hänellä on miljoona ystävää ja aina joku kylässä tai kylään kutsumassa. Olen onneksi jonkin verran tutustunut hänen kavereihin, mutta silti ajoittain olo tuntuu TOSI yksinäiseltä. Ja kyse ei ole nyt mistään teinien temppuilusta, kaikki me ollaan ihan aikuisia ihmisiä jo.
kiitos kun sain keventää mieltä :) onkohan minulla kohtalotovereita?
olen seurustellut muutaman kuukauden todella ihanan miehen kanssa. meillä menee hyvin, vietetään paljon aikaa yhdessä jne.
ikävää kuitenkin on se että kaverit on hyjänneet mut täysin porukoistaan. ennen olin ensimmäisten joukossa jolle soitettiin kun oli kyse esim. bilettämisestä. nyt hiljaiseloa on kestänyt melkein pari kuukautta. jälkeenpäin olen saanut kuulla miten muut ovat olleet porukalla bilettämässä (joukossa on ollut myös muita seurustelevia henkilöitä). ainoastaan kerran seurustelun alkuaikoina olen kieltäytynyt juhlimiskutsusta, jonka jälkeen ei ole tullut juuri minkäänlaisia yhteydenottoja, lukuun ottamatta niitä kertoja jolloin olen itse kysellyt kuulumisia...
kaikista eniten sattuu se, että ihminen jota olen vuosia pitänyt parhaana ystävänäni on täysin lopettanut yhteydenpidon ja asioiden yhdessä tekemisen. onko hän ehkä mustasukkainen minusta? suuttunut minulle (siitä että seurustelen!!)? Hän ei ole myöskään kertaakaan kysynyt miten meillä poikaystäväni kanssa menee ja niinä kertoina kun olen suhteestamme hänelle puhunut (siis ihan arkipäiväisesti, ei mitään hehkutusta) ei hän ole ottanut osaa keskusteluun, vaan vaihtanut välittömästi puheenaihetta.
en ole viitsinyt poikaystävällekkään tätä asiaa purkaa, kun tuntuu että hänellä on miljoona ystävää ja aina joku kylässä tai kylään kutsumassa. Olen onneksi jonkin verran tutustunut hänen kavereihin, mutta silti ajoittain olo tuntuu TOSI yksinäiseltä. Ja kyse ei ole nyt mistään teinien temppuilusta, kaikki me ollaan ihan aikuisia ihmisiä jo.
kiitos kun sain keventää mieltä :) onkohan minulla kohtalotovereita?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Luultavasti kaverisi luulevat että haluat kyhnöttää poikaystäväsi kanssa eivätkä siksi pyydä sinua mukaan. Sun pitää itse olla aktiivinen ja osoittaa heille että haluat käydä edelleen ulkona bailaamassa vaikka oletkin varattu. Eli luuri käteen, äläkä odottele että sulle soitetaan.
Minulla oli sama homma, paitsi että ystäväni alkoi seurustelemaan maailman ihanimman miehen kanssa. Sitä sai sitten kuulla miten ihana Mika on. Ystäväni ei osannut muuta kuin päivitellä Miten ihanaa on olla Mikan kanssa. ( Se meni ihan överiksi ) En ollut ainut joka kylästyi Kauiniit ja rohkeat hehkutukseen. Päätin jättää hänet Mikan ihmeelliseen maailmaan...
Onkohan sinulla lipsunut samaan lässytykseen ystäväsuhteet ?
niinkuin jo tuolla aiemmin taisin sanoakin että en juurikaan ole puhunut suhteestamme kavereille, muutakun että hyvin menee. en todellakaan ole hehkuttanut tai ylpeillyt asialla
sama juttu oman parhaan kaverini kanssa. Rupesi seurustelemaan ja aluksi kyllä muiden kavereiden kanssa soiteltiin menoja mutta aina oli sama lässytys että ei nyt kerkeä ku oon ihq hani tyttöni kanssa. Sitten kehtaa itkee ite että miks ei kukaan soita hänelle koskaan jne. On se saatana, jos tietää että jätkä on aina sen eukkosa luona niin saa kyllä ite soittaa jos seuraa halua. Ja sitten on vielä totta kai tämä juttu että kun itse olen sinkku niin meidän väliset keskustelut menee nykyään lähes aina siihen että hän avautuu minulle suhteensa tilasta ja minä vaan hymähtelen. Vitun mielenkiintosta.
Se on vähän niin että yleensä ihminen puhuu oman elämänsä tapahtumista. On yhtä luontevaa seurustelevan ihmisen puhua suhteestaan ja heidän tekemisistään kuin sinkun selvittää omia menojaan, ilojaan ja surujaan, yhdenyön juttujaan jne. Mikä siinä on, että sinkut hyväksyvät vain ja ainoastaan seurustelevan ystävänsä tekemiset siltä osin kuin kumppani ei niihin liity? Minkälainen ystävä sellainen on? Vai oletko kateellinen? Jos ei sinua kiinnosta tietää ystäväsi elämästä niin voithan sen hänelle jotenkin ilmaista. Että ellei ala elää sinkkuelämää niin...? Ei kuulosta varmaan sinunkaan mielestä fiksulle. Ystävien elämäntilanteet muuttuvat, mielenkiinnon kohteet muuttuvat, mutta eikö ystävyyden pitäisi silti säilyä? Ellei, aika pinnallista se on sitten ollutkin. Siinä olet kyllä erittäin oikeassa että ellei frendiäsi kiinnosta sun jutut niin miksi vaivautuisit kuuntelemaan hänen juttujaan.
Minulla oli samanlainen tilanne eli entiset parhaat kaverini eivät ottaneet enää yhteyttä kun olin seurustellut jonkin aikaa nykyisen mieheni kanssa.
Jälkeen päin olen pohtinut, että tähän on kaksi syytä:
1) Ystävieni kateus miestäni kohtaan. Minulle tuli aluksi vaikutelma, että ystäväni eivät pidä miehestäni, koska hän ei ole mikään "normaali mies". Hän kuitenkin tulee erittäin hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, on kivannäköinen ja on menestynyt hyvin esim. työelämässään, joten nyttemmin olen ajatellut, että ehkä kyseessä onkin ollut kateus.
2) Kun ystäväni alkoivat seurustella (tapahtui hieman aiemmin kuin itse aloin), he eivät enää pitäneet niin aktiivisesti yhteyttä. Aiemmin tosin olin itse ollut se pääpromoottori, mutta muutkin olivat ottaneet osansa yhteispuuhastelujen järkkäämisessä. Seurustelun aloittaminen jotenkin vei ystäviltäni kaiken energian. Tämän oikeastaan huomasin vasta silloin kuin itsekin aloin seurustella ja yhdistin ystävieni passiivisuuden omaan seurusteluuni, vaikka se liittyikin ystävieni seurusteluun.
Eli summa summarum: Ystäväsi ovat katellisia miehellesi tai he ovat muuten vain huonoja pitämään yhteyksiä.
P.S. Nykyään meillä on uusia ystäviä ja nämä sinkkuaikojeni ystävät ovat enemmän tai vähemmän taka-alalla. Kutsun heitä kyllä kerran vuodessa bileisiin ja he myös, mutta that's it ja olen tyytyväinen.