Hyvin epäreilua elämistä, mitä teen?

Erota et haluaisi, joten sitten varmaan ainoa mahdollisuutesi on laskea tämä yhteisen riemunne hinnaksi.

PS

Pikaisesti tuosta laskeskelen, että 200 eurosta riittää kuukaudeksi 6,7 euroa/päivä. Sen mukaan sitten pötyä pöytään vai ajattelitko ottaa seuraavaksi pikalainaa?

Olette toimineet tyhmästi sekä sinä että miehesi. Miksi muutitte yhteen? Miksi mies halusi sinut, persaukisen työttömän, kanssaan asumaan? Miksi sinä olet käyttänyt vähäiset säästösi itseäsi vauraamman elättämiseen?

Tulevaisuus ei näytä hyvältä. En näe muuta mahdollisuutta kuin eron. Mitään rakkautta ja järkeä ei suhteessanne voi havaita.

Seuraavalla kerralla valitset kaltaisesi kumppanin ja sovitte etukäteen, kuka maksaa ja mitä. Yhteisessä taloudessa kuuluu olla sama elintaso, hyvä tai huono, molemmilla.

Valitat ihan turhaan. Olisit asunut yksin. Se nyt vain on niin että hän ei ole sinun miehesi vaan mies jonka kanssa asutte yhdessä ja seurustelette. Mutta mies ei ole millään lailla velvollinen elättämän sinua.

Jos sinun rahat ei riitä, niin minkäs sille voi.

Mutta et voi kuvitella että hänen velvollisuus on sinun elättämisesi. Se olisi ihan eri asia jos olisitte naimisissa.

Täällä joku kirjoitti että pitäs olla sama elintaso yhdessä asuessa. Eikä pidä. Mikä kumma saa ihmiset kuvittelemaan että yhdessä asuminen velvoittaa toista elättämään toisen ja jakamaan omaisuutensa asuinkumppanin kanssa. Avoliitto ei ole avioliitto.

Tuttu tunne. Ite elin parikymmentä vuotta avoliitossa siten että rahani ei riittäny mihinkään. Aina sain venyttää pennejä/senttejä. Toinen pysty laittaan rahaa tuulemaan mielesä mukaan.

Kimpaannun asiasta itelleni. Opiskelin, maksoin velkani ja sain erittäin hyvän viran. Enää ei ollu rahasta tiukkaa, eikä oo vieläkään. Nyt tilanne on päin vastanen. Minä tienaan enempi, minä omistan talon jossa asumme ja lähes kaiken muunkin omaisuuden. Yhteistä omaisuutta ei tule vaikka mentäs naimisiinkin. Sen verran opin omasta tyhmyydestäni. Sain niin monta vuotta pihistää ja katsoa sivusta toisen luksus elämää.

Kaikki tää on ihan minun omaa tyhmyyttäni. Rakastan häntä ja sen vuoksi alistuin kärsimään. Sillä elintaso ja tavat laskettiin hänen tulojensa mukaan. Eli mulle tuli rahavaikeuskia. kun piti maksaa puolet (kuuluikin maksaa).

Avioliitto into hävis avopuolisolta, kun kerroin että jos mennään naimisiin niin sitten tehdään avioehto. Yhteisiä rahoja ja - omaisuutta ei tule.

Toisaalta olen onnellinen. Jos en olisi joutunu kattoon vierestä toisen luksus elämää ja ite kärsimään taloudellisesti en ehkä olisi tässä missä nyt olen. Ehkä mun kannattaa olla jopa kiitollinen.

Minä ja mun muija asuttiin avoliitossa yli 20v. Kun mentiin yhteen sovittiin että turhaan ei lemmestä luritella. Kumpikaan ei ollu rakastunu. Sovittiin miten elttiin. Minä tienasi fyrkkaa enempi kuin hän. Hän makso puolet aina kaikista menoista ja skidien menot. (meillä on kolme skidiä ja nyt no aikuisia)

Koskaan ei valittanu eikä vaatinu massia. Jos omat ei riittäny niin lainas multa ja makso stakas.

Nyt tientaa enempi kuin mä. Mutta käytännössä edelleen on omat fyrkat. Mutta hän lohduttaa aina että jos jotain tapahtuu mulle niin selvitään hänen tuloillaan.

Rakastamaan olemme oppineet elämän aikana. Vaikka suhde oliksin alussa sopimussuhde. Ja minä kunnioitan häntä tosi paljon. Mulla on vaimo joka ei tyhjästä ole valittanu vaikka elämä ei aina ollu helppoa.

Mulla on muija isoilla kirjaimilla.

Siis älytöntä, mitä väkeä täällä kirjoittelee. Raha, minun, sinun, raha.... Ette taida muusta tietää mitään. Rahakeskeisyys kertoo köyhästä tunne-elämästä. Mitä ap: n kirjoitukseen tulee, minä sinuna hankkiutuisin eroon kaveristasi. Silloin kun toista rakastaa, kaikki on yhteistä. Avioliitossa on kyse rakkaudesta, ei rahasta. Ei kannata avioitua tuon kaverin kanssa, löydät miehen, joka rakastaa sinua enemmän kuin rahaa.

"Olen työtön työnhakija koska en hanki ammattia muista syistä,oppisopimukseen en pääse,näinollen saan kelasta työmarkkinatukea".

Tuo hieman laittoi mietityttämään että onko ukkosi sitä mieltä sitten että koska et hanki ammattia niin saat sitten tulla toimeen sillä mitä saat?

vähän silti outoa sitten taas että miksi miehesi ei sinusta huolehdi ja auta esim. noissa ruokakuluissa, kun asuttekin vielä yhdessä eikö se yhteen muuttaminen ole aika iso sitoutuminen toisen kanssa ?

Taidan olla järjenjuoksultani hieman vanhanaikainen vaikka ikää vasta 31v.

Maksakaa ne safkat puoliksi, niin se menee järkevästi.

En mäkään mene elelemään huonompitulosen tyttöystäväni siivelle ja pakota sitä maksamaan mun menoja.

Ap kuulostaa työtävieroksuvalta siipeilijältä, joka on pettynyt siihen, ettei töissä käyvä puoliso arvosta hänen lorvimistaan rahallisesti. Itse elätin nollatuloista miestä hyvin pitkään ja kun hän vihdoin meni töihin, käytti hän palkkarahat itseensä ja aloitti sivusuhteen.

Aika kallis oppitunti siitä, ettei lorvijat ja työtävieroksuvat yleensäkään ajattele omaa napaansa pidemmälle.

Nää kuka maksaa mitäkin asiat pitäisi sopia ennen muuttamista ja totta hitossa minun mielestäni miehen pitäisi nyt maksaa kun sinä olet tuossa tilanteessa! Tilanteet voi muuttua moneen kertaan ja meillä minäkin nyt työttömänä ja mies oli välillä. Se maksaa vuokran jolla on ja se ostaa ruokaa jolla on rahaa. MInä maksoin monta vuotta vuokran mies maksaa nyt. Mies maksaa autonkin osarit vaikka se on minun velkani. Yhdessä sitä käytetään. Minä ostin työssäollessani lentomatkat molemmille Thaimaaseen. Mies maksoi hotellit. Vuoron perään ruoat sun muut aina tilanteen mukaan.

Eihän se mitään voi vaatia mihin sulla ei yksinkertaisesti ole varaa? Täh. Jos et suostu vaatimuksiin niin so? Mitä se tekee? On syömättä vai jättää sut ruatta?

Älä osta miehellesi ruokaa. Pyydä häneltä ruokarahaa. Käykää yhdessä kaupassa. Hakekaa asumistukea. Hanki ammatti ja mene töihin. Ärsyttää tällaiset työttömät valittajat.

Sinä olet tehnyt kaksi valintaa:
-"Olen työtön työnhakija koska en hanki ammattia muista syistä,oppisopimukseen en pääse,näinollen saan kelasta työmarkkinatukea". Kieltäydyt hankkimasta ammattia tai pätevyyttä mihinkään minkä avulla pääsisit tuosta köyhyysloukusta kapuamaan Vähitellen ja kovalla työllä mutta pääsisit.
-Olet mennyt tyhmästi ja ajattelemattomasti avoliittoon.
Kukaan kai ei näihin valintoihin ole pakottanut? Kenen on siis vastuu? Sinun.
kenen pitää asialle jotain tehdä tai sitten antaa olla ja kärsiä? Sinun.

Me sovittiin että molemmat laittaa 50 euroa viikossa ruokakassaan ja tämä on toiminut hyvin.sillä ostetaan sitten kaikki pakollinen mitä marketista tarvitsee.myös minun shampoot ja hänen tupakat.mutta aika lailla tasan menee nyt jako.

Jos ei ammatin hankkiminen kiinnosta, niin ketä pitää osoittaa sormella? Et taida olla kovin älykäs? Oletkos ajatellut elää yhteiskunnan elättinä ja almuja puolisoltasi anellen? Voi hyvää päivää... kehtaatkin kirjoittaa tänne ja paljastaa tyhmyytesi. Miten miehesi katselee tuollaista yhteiskunnan pummia ja työtöntä tyhjäntoimittajaa?

Itse olet itsellesi tilanteesi aiheuttanut.