Mitä tehdä?

Ethän sä enää voi lakata harrastamasta seksiä kun jo annoit pojalle. Jos sä uskonnollisista syistä pidättäytyisit seksistä ennen avioliittoa niin myöhäistä on. Oisit aatellu aikaisemmin.

Vaikka joku sanoi, että on myöhäistä perääntyä, niin se ei ole totta. Uskonnollisesta näkökulmasta ei ole koskaan liian myöhäistä "tehdä parannus" elämässä. Minäkin elin avoliitossa vastoin uskonnollista näkemystäni ja se otti koville. Omatunto kolkutti jatkuvasti. Minulta meni kolme vuotta uskaltaa ohjata mies ovelle ja pois elämästäni. Voiman siihen sain lopulta siten kun kysyin mieheltä, että jos tulisin raskaaksi...ja hän vastasi että abortti tietenkin...hän tiesi varmasti, että en koskaan uskontoni tähden lähtisi aborttiin. Siloin voimistuin ja lopetin suhteen vielä saman keskustelun aikana. Sen jälkeen päätin, että ei enää esiaviollisia suhteita. Siis vaikka olin ollut naimisissa ja avoliitossa. Nykyinen aviomieheni sitten kelpuutti minut ilman esiaviollista suhdetta.
Eli olen tätä mieltä: Jos koet, että omatuntosi ei salli sinulle uskontosi vuoksi esiaviollisia suhteita, niin noudata omatuntosi kehotusta. Ei ole liian myöhäistä. Tulet olemaan paljon onnellisempi, jos kuuntelet omatuntosi ääntä. Ja sitten löydät sellaisen miehen, joka kunnioittaa sinua.

Hah hah, tarkemmin ajateltuna miten uskonto liittyy seksiin? Eikös uskonnossa ole kyse jumalasuhteesta ja henkisistä asioista, kuolemanjälkeisistä asioista yms Toki siihen kuuluu pyrkimys kaikinpuolin hyvään elämään, kuten välttää loukkaamasta ketään, valehtelemasta, varastamasta, olemasta kade tai kiero lähimmäisiään kohtaan. Mutta eihän seksi ole huonoa elämää, vaan hyvän antamista kumppanille ja itselle. En näe siinä mitään pahaa.

Jumala rakastaa iloista antajaa.