Eli siis:Jos tehtäisi sellainen koe että kahdelle lapselle alettais syntymästä lähtien opettaa tiettyä uskontoa todella intensiivisesti(kunnon aivopesu).Toiselle opetettais kristinuskoo ja toiselle jotain ihan keksittyä (mutta tietysti uskottavaa) uskontoa.Ne ei ikinä miettis sitä asiaa sen enempää tai kyseenalaistaisi ja isona kumpikin ois varma siitä että oma usko on se oikea.
Sen joka uskois siihen keksittyyn uskontoon, usko olis tietenkin ihan turhaa.
Mutta onko sen toisen henkilön joka oppis kristinuskon usko yhtään arvokkaampaa.
Kumpikin oppis tekemättä itse mitään hyvää päätöstä tai ajattelemalla.Ulkoa opittuja tietoja.
Eikö silloin niiden kahden usko olis ihan yhtä arvokasta.siis ei minkään arvosta.
Sen joka uskois siihen keksittyyn uskontoon, usko olis tietenkin ihan turhaa.
Mutta onko sen toisen henkilön joka oppis kristinuskon usko yhtään arvokkaampaa.
Kumpikin oppis tekemättä itse mitään hyvää päätöstä tai ajattelemalla.Ulkoa opittuja tietoja.
Eikö silloin niiden kahden usko olis ihan yhtä arvokasta.siis ei minkään arvosta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tehdäämpä tälläinen koe ensin. Valitaan kaksi Bantu heimon lasta (Bantut; eräitä viimeisiä metsästäjä-keräilijä heimoja maailmassa). Opetetaan toiselle, mitä korkeassa ruohikossa heiluva mustapäinen hännäntupsu tarkoittaa ja toista opetetaan epäilemään kaikkea kuulemaansa. Katsotaan kumpi on elossa aikuisena.
Mitä opimme? Meidät on syystä rakennettu uskomaan auktoriteettien sanomaa. Se on selviämiskeino.
Vaa jos ei uskota mihinkään ei kait se nii pakollista oo.
Uskoin minäki alkuu et oon syntyny,mut aikani muisteltuni totesin et ei voi pitää paikkaansa.
Ei näin hyvä ja nuori muisti voi nii paljoo pettää.
Oikea päätelmä nimittäin on, että kumpikin tulee omalla uskollaan ihan yhtä autuaaksi. Eli jos ihmiselle on syntynyt / synnytetty tarve uskoa johonkin itseään suurempaan, niin ei sillä ole väliä, mihin uskoo, kunhan uskoo.
Olenkin monesti ihmetellyt miksi niin harva lestadiolainen (ainakin täälläpäin) luopuu syntymä-uskostaan, varsinkin kun se nykypäivänä rajoittaa melkoisesti heidän elämäänsä mm. sosiaalisesti. Ehkä syy on tosiaan se, että heitä on sen verran rankalla kädellä aivopesty uskon _tarpeeseen_ että he eivät pysty/tohdi elää ilman uskoa. Olenhan minäkin ns. kristitystä perheestä, muutaman kerran käyty joulukirkossa ollessani pieni, mutta muuten uskonto ja uskominen ei varsinaisesti koskaan ole ollut osana elämää. Joskus pienenä rukoilinkin, mutta mikään rukouksistani ei toteutunut. Joten se siitä.
Ateisti kommentoi:
"Mitä opimme? Meidät on syystä rakennettu uskomaan auktoriteettien sanomaa. Se on selviämiskeino."
- En tiedä onko "rakennettu", mutta jo se, että ihmislapsi on niinkin pitkään riippuvainen vanhemmistaan, opettaa varmasti kuuntelemaan auktoriteettien oppeja. (Sivuhuom.: loistava markkinointikeino kirkolta kastaa jo lapset kirkon piiriin...)
Jops kirjoitti:
"Ehkä syy on tosiaan se, että heitä on sen verran rankalla kädellä aivopesty uskon _tarpeeseen_ että he eivät pysty/tohdi elää ilman uskoa."
- Toisaalta, monesti voi olla vaikea miettiä motivejaan, etenkin jos ympäristöstä ei tule kannustinta miettiä niitä. Miksi uskon, miksi opiskelen, miksi teen niitä asioita mitä teen, mitä oikeasti haluan elämältäni ja miksi? Vaikka mikä nero olisi, omien tekojensa motiiveihin on todella vaikeaa päästä käsiksi...
Miten niin ei miettis tai kyseenalaistais? Kaikilla on kyky ajatella ja yleensä murrosiässä ihmiset alkavat kyseenalaistamaan kasvattajiensa oppeja. Jos ne eristettäis kokonaan muusta maailmasta asia vois olla toinen..
Ei todellakaan kaikki ihmiset kyseenalaista.Jossain islamissakin usko on niin vahva että koko elämä rakentuu sille ja sen puolesta kuollaan.Sama aivopesu onnistuu kaikissa uskonnoissa jos vaan aivopesu on tarpeeksi perusteellinen.Tietysti henkilöissä on eroja.
Minusta maailmassa ei olisi yhtään uskontoa tai sitten yksi (melkein) kaikkien suosima yksi uskonto, jos ihmiset kyseenalaistaisivat!!!
Tarkotin siis että ihmiset alkavat kyseenalaistaa jos heillä on jotain tietoa millä kyseenalaistaa, mutta jos yhteisössö on vain 1 vallitseva ideologia se on vaikeaa, ei silti mahdotonta.
Jos kaikki ajattelisivat samalla tavalla olisi vain yksi uskonto. Ihmiset ovat itsenäiseen ajatteluun kykeneviä yksilöitä ja siksi myös kyseenalaistavat ja omaksuvat eri asioita. Tästä syystä on mahdottomuus että olisi vain yksi vallitseva uskonto.
Voisihan tietysti olla niinkin, että se keksitty uskonto olisi sattuman oikusta Perimmäinen Totuus. = o D
vaikka.