Pyydän ensitöikseni anteeksi mediaseksikkäästä otsikosta, kun en muutakaan keksinyt. Eli olen avioliitossa elävä yhden lapsen äiti. Olen viime aikoina ruvennut miettimään elämääni todella, enkä tiedä mikä minut saa käyttäytymään näin. Eli keskustelen eri miesten netissä pitkiä keskusteluja, jotka voivat olla viatonta flirttiä, kiusottelen joskus ihan tahalleni jotta saisin nämä anonyymien miesten mielenkiinnon. En käytä mitenkään tyrkkyä kieltä, rakastan syvällisiä keskusteluja ja pidän itseeni kohdistuvasta huomiosta. Kun mies näyttää olevan ihastunut minuun ja näyttää sen liian avoimesti, tunnen yhtälailla niin sääliä kuin halveksuntaa, kuinka niin äkkiä lankeaa minuun. Ne miehet, jotka näyttävät olevan muussa kuin seksuaalisessa tarkoituksessa minuun kontaktissa ja jotka tajuavat sosiaalisen pelin säännöt, ovat arvoasteikollani korkealla tasolla ja siten saavat myös huomioitani minulta enemmän. Olen kyllin älykäs huomaamaan juttujen eri vivahteet.
Sosiaalisesti älykkäät miehet ovat parhaita, koska heissä on minulle sopivasti haastetta. Kaikista parasta on naisia hyvinkohteleva, romanttinen ja tietyllä lailla ilkikurinenkin mies, joka oikeilla sanoilla osaa ylläpitää mielenkiintoani. Keskustelu tämänkaltaisen miehen kanssa on kehittävää, jännittävääkin. En siis usko, että tällaista voisi pitää uskottomuutena, koska en petä fyysisesti. Toki monet miehet ovat ulkonäöllisesti puoleensavetäviä (enkä minä itsekään ole mitenkään pahan näköinen).
Olen sitten ajatellut, että omasta suhteesta puuttuu jotain, jolla yritän korvata näillä intensiivisillä keskusteluilla vastakkaisen sukupuolen kanssa. Rakastan miestäni, mutta kaipaan yllätyksiä ja sitä jotain, joka on voinut näiden vuosien yhdessäolon aikana hiipua. Haluaisin kyllä toisella tapaa pitää suhteen palaset ikään kuin kasassa, kuin että halusin sitä muista miehistä. Mutta mikä se olisi?
Soppaa sekoittaa myös se, että en ehkä olekaan ihan täysin hetero ja pidän monia naisiakin seksikkäinä, joskus jopa monia miehiäkin ihanempina. Asiaan voi vaikuttaa minun lapsuuden kokemukset, joista en sitten nyt viitsi sen enempää kirjoittaakaan. Rakastan elämää ja erilaisia ihmisiä!
Sosiaalisesti älykkäät miehet ovat parhaita, koska heissä on minulle sopivasti haastetta. Kaikista parasta on naisia hyvinkohteleva, romanttinen ja tietyllä lailla ilkikurinenkin mies, joka oikeilla sanoilla osaa ylläpitää mielenkiintoani. Keskustelu tämänkaltaisen miehen kanssa on kehittävää, jännittävääkin. En siis usko, että tällaista voisi pitää uskottomuutena, koska en petä fyysisesti. Toki monet miehet ovat ulkonäöllisesti puoleensavetäviä (enkä minä itsekään ole mitenkään pahan näköinen).
Olen sitten ajatellut, että omasta suhteesta puuttuu jotain, jolla yritän korvata näillä intensiivisillä keskusteluilla vastakkaisen sukupuolen kanssa. Rakastan miestäni, mutta kaipaan yllätyksiä ja sitä jotain, joka on voinut näiden vuosien yhdessäolon aikana hiipua. Haluaisin kyllä toisella tapaa pitää suhteen palaset ikään kuin kasassa, kuin että halusin sitä muista miehistä. Mutta mikä se olisi?
Soppaa sekoittaa myös se, että en ehkä olekaan ihan täysin hetero ja pidän monia naisiakin seksikkäinä, joskus jopa monia miehiäkin ihanempina. Asiaan voi vaikuttaa minun lapsuuden kokemukset, joista en sitten nyt viitsi sen enempää kirjoittaakaan. Rakastan elämää ja erilaisia ihmisiä!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kysymys: et pidä keskusteluja pettämisenä - no entä jos paljastuisi, että miehelläsi on samanlainen "harrastus", hyväksyisitkö?
Mitäs jos yrittäisit antaa näiden virtuaaliseuralaisten kanssa viettämäsi ajan omalle miehellesi, keskustelisit hänen kanssaan syvällisiä face to face..? Selvitä, mitä suhteestanne puuttuu ja mitä sille on tehtävissä - koska nykyisellä menolla olet menossa lujaa kohti ensimmäistä livetapaamista jonkun keskustelukumppanisi kanssa ja oli se sitten mies tai nainen, se taatusti tulee loukkaamaan miestäsi.
Kuin olisin itse kirjoittanut. Itse olen normaalia älykkäämpi ja herkkä ihminen. Kärsin lapsuuteni takia tunnevaje tunnelukosta. En vaan jaksa kouluttaa itsestäni mitään pyhää ihmistä. Oma suhde on mitä on. Enkä koe syyllisyyttä koska mies on pettänyt. Minulla on ollut yksi nettituttavuus johon ihastuin mutta mieheni sai tietää ja se loppui siihen. Tämä mies sai mieleni iloiseksi. Yksi erittäin hyvä nettituttava ystävä on ja hän on erittäin älykäs ja huomaavainen ja olemme hyviä ystäviä. Nämä " olet niin kaunis" tyypit saavat hetken leikitellä ajatuksella että saavat minusta jotain. Sen jälkeen kylmästi lopetan keskustelun. Ei tämä varmaankaan normaalia ole. En ole koskaan väittänyt olevani tunteiden tasolla mitenkään etevä. Tosin minulla on paljon ystäviä ja tutustun helposti ihmisiin. Ja vois sanoa välittäväni todellisista harvoista ystävistä. En kestä selkään puukottamista. Sellaiset ihmiset skippaan välittömästi enkä heitä jää murehtimaan. Etsin koko ajan jotain vaan en ole löytänyt. Minulta puuttuu täysin auktoriteettien kunnioittaminen.
Et kestä selkäänpuukottamista, mutta olet kylmää selkäänpuukottajatyyppiä, joka kohtelee ihmisiä miten tahtoo.
Tarvitset harrastuksen.. Jos sanot että et ymmärrä käytöstäsi nyt on korkea aika selvittää se ja lopettaa tuo touhu miehesi selän takana. Joko kerrot tai lopetat. Jos kerrot ja miehesi hyväksyy sen mikäs siinä. Jos koet olevasi normaalia älykkäämpi olet myös altis jonkin asteisille tunnehäiriöille tai lukoille. Mieti mikä on elämässäsi tärkeää. Rehellisyys, moraali, lapsi, miehesi vai nettikeskustelut jossa ilmeisesti opit salailemaan ja valehtelemaan. Mieheni lähti tuolle tielle, älykkäänä ihmisenä livetapaamisiin ja eli sitä kuin huumetta. Ei osaa selittää miksi teki niin ja uskon koskateki niin vuosia oltuaan ensin vuosia uskollinen. Tuhosi samalla perheensä ja melkein minut. Riippuvuuksista puhutaan (alkoholismista,pakon omaisesta pelaamisesta) mutta mihin tahansa voi jäädä koukkuun. Mieti mitä haluat elämältäsi ja muista vastuu perheestäsi. Sosiaalisesti älykkäät netti miehet ovat usein myös niitä parhaimpia huijareita.
Eikä aina edes miehiä..Ethän tiedä heistä oikeasti yhtään mitään..
Suhteessa on kaksi ihmistä, mikä oikeus sulla on päättää mikä miehesi mielestä on pettämistä ja mikä ei? Mun mielestä tuo on pettämistä.
Onko sinua käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi? Jos on hae apua terapiasta.
Ensinnäkin on meitä muitakin bissejä. En silti pettäisi miestäni koska olen hänet valinnut kumppanikseni.
Toiseksi, pettämisen rajat on erilaiset eri ihmisillä ja eri pareilla. Hyvä mittari on siinä haluaisitko että miehesi näkee viestisi muille? Kestäisitkö jos saisit selville että hänellä on samanlainen harrastus netissä kuin sinulla? Näiden kysymysten kautta voit itseksesi pohtia oletko pettäjä vai et. Ei pettäminen aina tarvitse fyysistä kontaktia.
Jotenkin hassua että pidät "älykkäistä keskusteluista" ja itseäsi erityisen fiksuna ja kuitenkin et ole tarpeeksi älykäs pohtimaan näitä asioita ihan omassa päässäsi...täällä ei kukaan voi synninpäästöä sinulle antaa. Ainakin jollain tasolla ilmeisesti koet pettäväsi kun uskottomuus palstalle päädyit.