Ahdistutko helposti?

Tietynlainen sekoilu voi olla ahdistavaa, tietynlainen ei välttämättä ole muuta kuin tympäisevää. Itse vain vaivaannuin kun sain käsinkirjoitetun kirjeen näin digiaikana, ja tylsä sisältökään ei oikeuttanut mediavalintaa. En viitsinyt edes lukea koko kirjettä kokonaan ennen kuin joskus parin viikon päästä kun oli tarpeeksi tylsää, enkä ikinä vastannut kirjeeseen tai maininnut sitä sanallakaan. Kuvitteli vissiin että kun paskaa kirjottaa glitterkynällä niin se tekee siitä jotenkin parempaa. Säälittävämpää se siitä vain tekee. Masentavan tympeä tyttö, pääsinpähän eroon. Ihan mukava sitä tietty oli panna jonkin aikaa.

Jaaha. Itse kirjoitin kirjeen vain sen takia koska ei ollut muuta mahdollisuutta. Kului aikaa kun sain miehen numeron. Siitähän minä vasta innostuin sitten. :( Hävettää kyllä se kirje, ajattelin jopa että joku saattaisi pitää. En osaa vain ohjata suhteita. En osaa käsitellä mitään ja aina menee liian yli. Kunpa kaikki olisi vielä korjattavissa.

Hei toivoton tapaus, et ole toivoton tapaus. Samalla tavalla minäkin olen aina tuntenut. Ehkä se on yhden sortin inmislaatu. Täysillä tai ei sitten ollenkaan. Mutta kun kaikki eivät ole tällaisia, niin pitää meijän vahan niinkuin toppuutella ja olla ikäänkuin että tässä vaan katsellaan. Se on totta raskasta ja joskus epävarmuudessaan raastavaa, mutta kai se pitää kestää. Tärkeintähän kuitenkin on se, että on usko ja käsitys, että vastapuoli on tosissaan kiinnostunut sinusta. Jos se on kohdallaan, niin sillon voin pistää jäitä niskaan ja ollaa coolina.

Aivan. Mutta joskus se kiinnostus saattaa lopahtaa juuri käyttäytymiseen. Pitää tarkasti vain miettiä mitä uskaltaa tehdä että kiinnostus ei kuole vastapuolessa. :(