Tämä sinun pitää lukea.
20.12.2014 7.00 | Pasi Turunen
Ensimmäistä Joulun Lapsi –matkaani Romaniaan on nyt takana muutama päivä. Miten tätä kaikkea voisi kuvailla? ”Ei edes puoltakaan oltu minulle kerrottu”, sanoi Saban kuningatar nähtyään viimein itse Salomon loiston. Näin joudun toteamaan nähtyäni itse Euroopan köyhimpien lasten kurjuuden Romanian kylissä. Mutta sama koskee sitä iloa ja toivoa, jonka olen saanut nähdä syttyvän lasten silmiin heidän saadessaan tämän ankeuden keskellä kokea hetkisen kappale taivasta Joulun Lapsi –paketin ja evankeliumikirjasen muodossa.
Vasluin läänissä lähellä Moldovan rajaa olemme liikkuneet tämän alueen eräillä kaikkein köyhimmillä alueilla. Tämä on ollut tunteiden vuoristorataa, jossa Euroopan köyhimmän alueen todellisuus on tullut vastaan niin lasten ilossa kuin heidän elämänsä olosuhteissa.
Lasten ilo ja arki
Olemme vierailleet kouluissa ja päiväkodeissa. Jokaisessa luokassa on kerrottu Jumalan suurimmasta lahjasta ja muistutettu miksi joulu on suuri juhla: Koska Jumala antoi suurimman lahjan, Poikansa, Jeesuksen. Kymmenien lasten ihastuneet huudot ovat täyttäneet nämä luokkahuoneet heidän avatessaan suomalaisten ystävien rakkaudella valmistamia lahjapaketteja. Minut, jäyhän suomalaisen, yllätti ja sulatti täysin kun eräs lahjan saanut pikkutyttö paketin avattuaan kapsahti iloisena kaulaani ja antoi kiitoksena hellän suukon poskelleni. Ei se suukko minulle kuulunut, vaan paketin lähettäjälle.
Se suukko lämmitti kutienkin sydäntä, kun lähdimme koululta viemään lahjoja alueen perheille. Ajoimme jonnekin käsittämättömän mutaliejun keskelle. Auto oli jätettävä matkan päähän ja lopputaival tehtävä jalkaisin ylämäkeen liukkaassa ja syvässä mudassa. Ympärillä oli hökkeliasuntoja, jollaisia on vaikea kuvailla. Kanoja, heinäpaaleja, talveksi varastoituja maissintähkiä ja loputtomasti mutaa.
Jonkun matkaa mäelle kavutessani, koko ajan toivoen, etten vain liukastu, käännyin katsomaan taakseni. Joku oli huomannut, että yksi lapsista, jolle olimme edellisessä koulussa antaneet paketin lähestyi mutaliejuista mäkeä. Yhtäkkiä tajusin, että Joulun Lapsi –paketti sylissään hymyilevänä lähestyvä tyttö oli sama, joka oli antanut hellän suukon poskelleni koulussa. Silloin jotain meni tuhansiksi pirstaleiksi sydämessäni. Tänne mutaliejun ja hökkeleiden keskellekö hän tulee? Täälläkö hän asuu? Kuinka täällä voi asua kukaan? Saatikka lapsi.
Joulun Lapsi –paketin antama ilo ei ollut hälvennyt tytön kasvoilta hänen kiiruhtaessaan kotiinsa ja hymyillessään meille iloisesti.
Ne köyhät kodit
Jatkoa lue täältä.
http://www.patmos.fi/arkisto/964/romanian_beetlehemissa_loysimme_jeesukselle_rakkaat_lapset
20.12.2014 7.00 | Pasi Turunen
Ensimmäistä Joulun Lapsi –matkaani Romaniaan on nyt takana muutama päivä. Miten tätä kaikkea voisi kuvailla? ”Ei edes puoltakaan oltu minulle kerrottu”, sanoi Saban kuningatar nähtyään viimein itse Salomon loiston. Näin joudun toteamaan nähtyäni itse Euroopan köyhimpien lasten kurjuuden Romanian kylissä. Mutta sama koskee sitä iloa ja toivoa, jonka olen saanut nähdä syttyvän lasten silmiin heidän saadessaan tämän ankeuden keskellä kokea hetkisen kappale taivasta Joulun Lapsi –paketin ja evankeliumikirjasen muodossa.
Vasluin läänissä lähellä Moldovan rajaa olemme liikkuneet tämän alueen eräillä kaikkein köyhimmillä alueilla. Tämä on ollut tunteiden vuoristorataa, jossa Euroopan köyhimmän alueen todellisuus on tullut vastaan niin lasten ilossa kuin heidän elämänsä olosuhteissa.
Lasten ilo ja arki
Olemme vierailleet kouluissa ja päiväkodeissa. Jokaisessa luokassa on kerrottu Jumalan suurimmasta lahjasta ja muistutettu miksi joulu on suuri juhla: Koska Jumala antoi suurimman lahjan, Poikansa, Jeesuksen. Kymmenien lasten ihastuneet huudot ovat täyttäneet nämä luokkahuoneet heidän avatessaan suomalaisten ystävien rakkaudella valmistamia lahjapaketteja. Minut, jäyhän suomalaisen, yllätti ja sulatti täysin kun eräs lahjan saanut pikkutyttö paketin avattuaan kapsahti iloisena kaulaani ja antoi kiitoksena hellän suukon poskelleni. Ei se suukko minulle kuulunut, vaan paketin lähettäjälle.
Se suukko lämmitti kutienkin sydäntä, kun lähdimme koululta viemään lahjoja alueen perheille. Ajoimme jonnekin käsittämättömän mutaliejun keskelle. Auto oli jätettävä matkan päähän ja lopputaival tehtävä jalkaisin ylämäkeen liukkaassa ja syvässä mudassa. Ympärillä oli hökkeliasuntoja, jollaisia on vaikea kuvailla. Kanoja, heinäpaaleja, talveksi varastoituja maissintähkiä ja loputtomasti mutaa.
Jonkun matkaa mäelle kavutessani, koko ajan toivoen, etten vain liukastu, käännyin katsomaan taakseni. Joku oli huomannut, että yksi lapsista, jolle olimme edellisessä koulussa antaneet paketin lähestyi mutaliejuista mäkeä. Yhtäkkiä tajusin, että Joulun Lapsi –paketti sylissään hymyilevänä lähestyvä tyttö oli sama, joka oli antanut hellän suukon poskelleni koulussa. Silloin jotain meni tuhansiksi pirstaleiksi sydämessäni. Tänne mutaliejun ja hökkeleiden keskellekö hän tulee? Täälläkö hän asuu? Kuinka täällä voi asua kukaan? Saatikka lapsi.
Joulun Lapsi –paketin antama ilo ei ollut hälvennyt tytön kasvoilta hänen kiiruhtaessaan kotiinsa ja hymyillessään meille iloisesti.
Ne köyhät kodit
Jatkoa lue täältä.
http://www.patmos.fi/arkisto/964/romanian_beetlehemissa_loysimme_jeesukselle_rakkaat_lapset
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ne köyhät kodit
Olemme vierailleet usean perheen luona heidän kodeissaan. Pienessä maalattiaisessa huoneessa, jossa eräässäkin katto oli niin matalalla, että mahduin tuskin seisomaan suorassa. Nurkassa ruosteinen hella pitämässä pois kylmän, joka tulvii sisään seinässä olevasta reiästä, joka on peitetty jollakin vaatteella. Siinä pitäisi kait olla ikkuna. Viereisessä huoneessa röhkii iso sika. Ulkona haukkuvat koirat, kiekuvat kukot ja laiha hevonen syö jotain. Kun uuniin sytytetään tuli huoneen lämmittämiseksi savu ei tule ulos savupiipusta. Sellaista ei ole. Se tulee hetkisen päästä sinisenä ikkunoista ja ovista. Heille se on koti, ainoa sellainen.
Sen kodin vuoteella istuu monta lasta, joiden ilme kirkastuu – matkatoverini Markku Vuorisen sanoja lainatakseni – kuin he näkisivät enkelin taivaasta laskeutuvan maan päälle, kun he saavat syliinsä suomalaisten valmistamat lahjapaketit. Hetken tässä kodissa on Beetlehemin riemu. Heille kerrotaan evankeliumia Vapahtajasta, joka kerran syntyi juuri tällaisiin oloihin. Siksi annamme lahjoja. Kertoaksemme, että Hän rakastaa näitä lapsia – Hän, joka oli rikas tuli köyhäksi heidän tähtensä.
....
Katsokaamme totuutta suoraan silmiin.
...
Kylmä psykopaatti pitää ihmisen olla jos ei lasten hätä kosketa.
Kärsiikö lukea?
Luitko artikkelin?
:::
jdhd
On se kumma, kun ei EU puutu tilanteeseen millään tavalla. Kaikkeen muuhun roskaan menee rahaa, mutta eipäs vain tällaiseen selvään kurjuuteen!
Romania on EU-maa. Muut hyvinvointivaltiot voisivat pakottaa Romanian toimiin, mikäli haluaisivat. Halut on ihan muualla, ei köyhyydessä ja kurjuudessa ja kärsivissä ihmisissä.
Kuinka se kurkkujen käyryyskin meni edelle Romanian köyhistä.
Selvä raportti.
Hyvä Pasi kun menit mukaan.
Siittäjiä ei Romania ota töihin, ei anna avustuksia, eikä ota romanilapsia kouluunkaan. Mitä sinä sitten tekisit?
Tahallista on valtiolta pitää kansalaisiaan eläiminä.
fhsgdfhs
urytur
Tuliko uutta asiaa?