Halusin vain purkaa sydäntäni kun ei ole ketään jolle puhuisin. Elän "onnellisessa" parisuhteessa jossa molemmat teemme paljon töitä ja yhteistä aikaa on erittäin vähän. Ja kun meillä aikaa on mieheni ei puhu kanssani yhtään mitään. Itse saan aina olla keskustelua aloittamassa ja kyselemässä kuinka päivä meni jne.. Olen myös kokeillut, että mitä tapahtuu jos en aloita keskustelua..No meillä ollaan silloin hiljaa. Eli tosi ärsyttävää.
Jos lähdemme yhdessä baariin niin ukko kulta juo itsensä aina pyörryksiin kun ei kestä alkoholia nimeksikään. Ystävät eivät juurikaan pidä minuun mitään yhteyttä joten olen aina lapsen kanssa kotona. Ukko tekee aika paljon yö vuoroja ja vaikka hän olisikin kotona niin tuntuu että olisin yksin kun mitään aloitetta keskustelulle ei tapahdu. Kysyin, että onko meidän suhteella mitään tulevaisuutta ja hän vastasi että kyllä hän haluaa olla mun kanssa ja rakastaa mua. Miten kaksi eriluonteista ihmistä saa yhteiselon onnistumaan? En haluaisi hänestä luopua kun rakastan ja hän on muuten aivan mahtavan ihana ihminen. Onko kohtalon tovereita?
Tää teksti on kyllä niin sekava mutta toivottavasti edes joku otti tolkkua!
Jos lähdemme yhdessä baariin niin ukko kulta juo itsensä aina pyörryksiin kun ei kestä alkoholia nimeksikään. Ystävät eivät juurikaan pidä minuun mitään yhteyttä joten olen aina lapsen kanssa kotona. Ukko tekee aika paljon yö vuoroja ja vaikka hän olisikin kotona niin tuntuu että olisin yksin kun mitään aloitetta keskustelulle ei tapahdu. Kysyin, että onko meidän suhteella mitään tulevaisuutta ja hän vastasi että kyllä hän haluaa olla mun kanssa ja rakastaa mua. Miten kaksi eriluonteista ihmistä saa yhteiselon onnistumaan? En haluaisi hänestä luopua kun rakastan ja hän on muuten aivan mahtavan ihana ihminen. Onko kohtalon tovereita?
Tää teksti on kyllä niin sekava mutta toivottavasti edes joku otti tolkkua!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luin Aamulehden valo-liittestä lääkkeen puhumattomuuteen. Tee miehellesi mielikuvituksellinen ruoka, esim balkan-makkara kola-kastikkeessa, vaahtokarkeilla kuorrutettuna. Pitäisi kielenkannat aueta.
Vakavasti ottaen en tiedä mikä tepsii, mutta toivottavasti sä hieman hymyilit...
..vaikka mä olen mies ja meillä tilanne on ikäänkuin toisinpäin.. mulla juttua riittäis, vakavaa ja kevyttä, joskus huonoja puujalkavitsejäkin, höh. Avokki on hiljaisempaa sorttia ja joskus tympii kun se pystyy olemaan hiljaa parikin tuntia mikä mulle on lähes mahdottomuus. Varsinkin kun puhuttavaa olisi, enemmän ja vähemmän vakavaa.
Baareissa emme ole käyneet aikoihin, hän ei halua, lupaa että mä saisin mennä mutta tiedän että se loukkaantuu kuitenkin enkä haluaisi saattaa pahaa mieltä mutta jossakin täytyy olla raja?
Joskus olen ottanut puheeksi että jospa meidän pitäisi harkita eroa ja hän pystyy olemaan yhtäaikaa samaa sekä eri mieltä sanomatta oikeastaan mitään mikä loukkaa eniten..
Kuitenkin suhteessamme on rakkautta eikä seksikään mitenkään huonoa ole. Jotakin outoa levottomuutta mun mielen pohjalla kuitenkin on ja joskus mietin vakavissani muuttavani pois. Mulla on yksi ero pohjalla joten en usko olevani läheisriippuvainen, kokemuksella, toisaalta taas kunnon sysäystä ei vaan ole tullut.
Näin sitä vaan "odotellaan" että elämä alkaisi ennenkuin se loppuu, heh.
Näin sitä vaan "odotellaan" että elämä alkaisi ennenkuin se loppuu, heh.
Tuo oli hyvin sanottu..
Itsellä suunnitelmaan b siirtymisen "esteenä"
ovat lapsemme,joiden soisin kasvavan ehjässä
kodissa,tilanne vaan on niin sietämätön,kun koko ajan tuntuu että jotain puuttuu.
Tässä juuri olen samaa miettinyt, että onko meidän suhteella tulevaisuutta. Mieheni on tyytyväinen mutta olen kysynyt häneltä ja itseltäni että miten voi toinen olla tyytyväinen kun toinen on niin onneton. Rakastan miestäni todella paljon mutta en ole ikinä tuntenut itseäni näin yksinäiseksi suhteessa. En koe saavani läheisyyttä enkä hellyyttä. Mieheni ei halua edes seksiä. Olen kyllästynyt tyrkyttämään itseäni hänelle. Emme keskustele emmekä muutenkaan tehdä asioita yhdessä. Miten helvetissä mies voi olla tyytyväinen? En ole ikinä pettänyt enkä tule sitä tekemäänkään mutta tarvitsen läheisyyttä ja haluan sitä omalta mieheltäni jota rakastan.
Jos kaikki on noin suhteessanne. Mihin hänessä rakastuit? Ulkonäköön? Oon utelias.