Oletetaan että osoitan kiinnostukseni ennestään tuntemattomalle naiselle. Olen siis kiinnostunut hänestä ja hänellä ei vielä ole mitään kiinnostusta minua kohtaan. Tässä on se ongelmakohta jota on hyvin vaikea enää korjata jälkeen päin. Nainen ilmeisesti olettaa että minä olen aina, kaikissa tilanteissa, jatkossakin se kiinnostuneempi osapuoli. Minun pitää tehdä kaikki aloitteet, minun pitää ajaa hänen luokseen yms. Vain siksi että suhteen perusta on kallellaan heti aluksi ja kaikki mitä päälle rakentaa, kallistuu entistäkin enemmän.
Miten sen voisi suoristaa? Keskustelu ikävistä asioista ei tuo muuta kuin pahaa mieltä naiselle ja sen myötä vähäkin mielenkiinto katoaa. Jos minä heittäydyn yhtä passiiviseksi kuin nainen niin hän olettaa vain että en ole kiinnostunut. En ole löytänyt yhtäkään toimivaa keinoa muuttaa suhteen sisäisiä asetelmia tasapuolisempaan suuntaan.
Ainoa ratkaisu olisi jokin harvinainen tutustuminen jossa molemmat osoittaisivat kiinnostuksena tasapuolisesti, mutta sellaista ei ole tullut kohdalle. Toinen vaihtoehto olisi se että nainen olisi aluksi aloitteellinen. Koska minä haluan tasapuolisuutta, niin se olisi helposti järjestettävissä. Toisin päin tuntuu mahdottomalta.
Eikä nyt ole kyseessä mikään yksittäistapaus.
Miten sen voisi suoristaa? Keskustelu ikävistä asioista ei tuo muuta kuin pahaa mieltä naiselle ja sen myötä vähäkin mielenkiinto katoaa. Jos minä heittäydyn yhtä passiiviseksi kuin nainen niin hän olettaa vain että en ole kiinnostunut. En ole löytänyt yhtäkään toimivaa keinoa muuttaa suhteen sisäisiä asetelmia tasapuolisempaan suuntaan.
Ainoa ratkaisu olisi jokin harvinainen tutustuminen jossa molemmat osoittaisivat kiinnostuksena tasapuolisesti, mutta sellaista ei ole tullut kohdalle. Toinen vaihtoehto olisi se että nainen olisi aluksi aloitteellinen. Koska minä haluan tasapuolisuutta, niin se olisi helposti järjestettävissä. Toisin päin tuntuu mahdottomalta.
Eikä nyt ole kyseessä mikään yksittäistapaus.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Oletko ihan varma siitä, että jos nainen on aloitteentekijä sinä olisit tasapainoisena osallistujana suhteessa? Mitään ei voi etukäteen tietää, jokainen ihmissuhde on ainutlaatuinen ja erilainen.
Olen tavannut miehiä, jotka tekevät kyllä aloitteen, mutta minusta tulee lopulta kivireen vetäjä, kun mies ei osaa viedä suhdetta eteen päin eikä pitää suhdetta yllä.
Siitäkin on kokemusta, että minä teen aloitteen ja teen suhteen eteen kaikkeni, kun mies ei pysty oikein mihinkään.
Nyt olen suhteessa miehen kanssa, joka lähettää aamun ensimmäiset ja illan viimeiset viestit, ajaa lähestulkoon aina sinne, missä minä olen, ja on muutenkin aktiivisempi osapuoli. Hän tekee noita asioita vapaasta tahdosta, voi olla etten välttämättä olisi muuten hänen kanssaan, koska suhteemme alku oli sellainen, että hänen käytöksensä oli todella luontaan työntävää. Hän tietää tämän ja siksi panostaa suhteeseen enemmän, kuin minä. Suhde on niin alussa, että ajan kanssa tilanne voi tasaantua, kun saan vahvistusta miehen luotettavuudesta ja suhteeseen varmuutta muutenkin.
Mutta totta tosiaan elin n. 20 vuotta suhteessa, jossa minä tein oikeastaan kaiken suhteen eteen, ja se kävi lopulta niin raskaaksi, että erosin. Jonkinlainen vastavuoroisuus ja tasapaino on varmasti parempi, kuin yksin toisen vastuulla oleva suhde.
Siitä olen hyvin varma että minä haluan olla tasapuolinen, oli alku millainen hyvänsä. Kun lähes koko elämänsä on haaveillut tasapuolisesta ihmissuhteesta, niin tuskin heittäisin sitä haavetta hukkaan vaikka nainen tekisi aloitteen.
Olen yrittänyt ottaa hieman etäisyyttä ja siten saada rooleja muovautumaan uudelleen vähän terveemmällä tavalla, mutta se ei vain tunnu toimivan. Kai naisilla on niin paljon kysyntää että he voivat olla juuri sellaisia kuin luonnostaan ovat ja jos homma ei yrittämättä toimi, niin otetaan sitten seuraava ehdokas ja kokeillaan samaa uudelleen.
Ehkä suhteen muuttuminen on myös mahdollista myöhemmin, kuten kirjoitit. Minulla ei ole siitä kokemusta eikä minulla ole keinoja sellaisen muutoksen toteuttamiseen. Raskasta se on enkä varmaan jaksaisi 20 vuotta sellaista. Tuntuu että nytkin alan taas olla ihan siinä rajoilla että kannattaako tätä enää jatkaa.
Hmm.. vaikuttaa siltä, että suhde on sinulle jotain roolipeliä, että manipuloit suhdetta mieleiseksesi. Mutta kun homma ei toimi niin, että sinä voisit saada omilla peleilläsi toisen käyttäytymään haluamallasi tavalla.
Voit toisen saamaan kiinnostuneeksi VAIN olemalla oma rakastettava itsesi. Itsenään oleminen ei vielä takaa tietenkään sitä, että toinen kiinnostuu sinusta, mutta siihen on sentään aito mahdollisuus. Liika lähelle tunkeminen ja innokkuus vaikka lahjonnalla työntää toista kauemmaksi, mutta se, että tahalleen oikein vetäytyy kauemmaksi, että toinen sitten vastaavasti kiinnostuisi on sekin luontaan työntävää.
Onko nuo mainitsemasi ikävistä asioista puhumiset sitä, että vingut naista olemaan aktiivisempi, eli suorastaan vaadit toiselta jotain saadaksesi itsellesi tasapuolisuutta? Jos noin on, niin ei siitäkään mitään tule, että asetat odotuksia ja vaatimuksia toiselle. Se todellakin saa naisen loittonemaan sinusta.
Suhteet muodostuvat itsekseen ajan kanssa sellaisiksi kuin ovat, ja jos suhde ei toimi, niin sitten on mielummin yksin kuin toimimattomassa suhteessa.
On minulla kokemuksia sellaisistakin suhteista, jotka ovat tasapuolisia kiinnostuksen suhteen. Ainahan jompikumpi on aloitteen tekijä, eikä se määrittele tosiaankaan suhteen jatkodynamiikkaa. Sitten on tullut vain muita juttuja, jotka ovat lopettaneet suhteen.
Jos nykyisesi ei ole sinusta tarpeeksi kiinnostunut on tosiaan turha roikottaa ketään väkipakolla suhteessa. Rakastatteko toisianne?
Yhtä hyvin voisi sanoa että suhde on passiivisemmalle osapuolelle roolipeliä. En minä halua mitään pelata, mutta vaihtoehdot ovat aika vähissä.
Kai se sitten vinkumista on, sinun terminologiaa käyttäen, jos sanon kaipaavani toiselta jotain. Edelleen, vaihtoehdot ovat vähissä.
En ole samaa mieltä siitä etteikö suhteiden dynamiikkaan voisi vaikuttaa - minä ainakin olisin valmis sellaiseen. Mutta jos nyt oletetaan että olet oikeassa, niin sitten en voi tehdä mitään toisin - pakko vain elää ja odottaa, tai sitten luovuttaa.
En usko että kyse on toisen osapuolen vähäisestä kiinnostuksestakaan. Kyse on enemmänkin siitä että minä olen alusta alkaen tehnyt enemmän ja hän kokee että sellainen tämä suhde on. Minä tässä taidan väkipakolla roikkua, jos toinen pitäisi valita. Tuskin rakkaudesta voi puhua jos suhde on näin vinoutunut. Itselleni siihen sanaan pitäisi liittyä paljon enemmän varmuutta.
Jos itse olen passiivisempi osapuoli, en pelaa mitään, vaan olen aidon tunteen takia varovaisempi suhteen alussa ja edetessäkin. Haluan maltillisesti tapailla ja edetä rauhalliseen itselle sopivaan tahtiin.
Jokainen voi vaikuttaa vain omaan käytökseensä, toista ei voi ohjailla ja pakottaa mihinkään, mihin hän ei ole valmis ja halukas. Niinpä, malttia ja kärsivällisyyttä, tilan antamista toiselle ja aikaa suhteen luonnolliselle kehittymiselle.
"Kai se sitten vinkumista on, sinun terminologiaa käyttäen, jos sanon kaipaavani toiselta jotain."
Kyllä tuo on painostavaa vinkumista, joka ahdistaa ja karkottaa naisen.
Odotukset aiheuttavat painetta ja kitkaa suhteeseen. Ennemminkin olisi hyvä miettiä, mitä itsellä olisi annettavaa toiselle osapuolelle, kuunneltava hänen tarpeitaan. Näin puolin ja toisin, niin kummankin tarpeita tulee tyydytetyksi, ilman odotuksia, että toisen PITÄÄ täyttää omat tarpeet.
Kumppanini ei tosiaankaan tarvitse täyttää tarpeitani, mutta koska hän rakastaa minua, hän haluaa minun voivan hyvin ja tekee asioita sen mukaan, että minulla olisi hyvä olla. Minulla on sama juttu häntä kohtaan. Kummallakin on tyytyväinen tunne suhteesta juuri sen takia, ettei mitään odotettavaa ole, vaan olemme iloisia siitä mitä saamme.
Et ilmeisesti pysty rakastamaan, koska rakastaminen on ehdollista sinulle. Naista ei siis voi rakastaa, jos hän ei ole haluamasi kaltainen ja käyttäydy toivomallasi tavalla. Aito rakkaus hyväksyy toisen sellaisenaan, syvemmällä tasolla, johon eivät vaikuta toisen teot eivätkä sanat.
Minusta on hienoa, että olet alkanut pohtimaan tätä asiaa :)
Itsekin kerroit eronneesi vastaavanlaisista syistä ja mainitsit mm. kivireen vetämisen, joten ehkä voisit jättää jeesustelun hieman vähemmälle.
En ole väittänytkään kykeneväni mihinkään ehdottomaan rakkauteen, en ainakaan ihmisen kanssa jonka olen tuntenut vasta kohtuullisen vähän aikaa. Minulle miehen ja naisen suhde välinen suhde on jotain muuta kuin vaikka vanhemman suhde lapseensa. Kyllä siihen vaikuttavat toisen teot ja sanat paljonkin, kuten itsekin tajuat jos alat pohtimaan asiaa.
Kivireen vetämistä se onkin, jos antaminen ei ole vastavuoroista. En voi vaatia enkä pakottaa toista antamaan suhteeseen omaa panostaan, kyllä sen pitää tulla omasta vapaasta tahdosta ja halusta viedä suhdetta eteen päin. Yksin ei voi kukaan suhdetta kannatella, ja jos toinen ei tee sitä omasta halustaan, suhde loppuu automaattisesti.
Onnekseni olen löytänyt kumppanin, joka on ymmärtänyt tämän asian, että aito rakkaus ei vaadi toiselta mitään. Aito rakkaus ei tarvitse aikaa toisen tuntemiseksi, vaan se hyväksyy toisen jo valmiiksi sellaisenaan.
Suhteeseen tietenkin vaikuttaa toisen teot ja sanat, mutta aitoon rakkauden tunteeseen se ei vaikuta. Kuten aiemmin sanoin, rakastaa voi, mutta suhde ei välttämättä ole siltikään mahdollinen.
Jos voisit olla naisesi kanssa odottamatta häneltä mitään ja ottaisit vain kiitollisena vastaan kaiken, mitä hän antaa, tuntisit rakkautta häntä kohtaan. Kun rakastat, toinen tuntee tämän ja rakkautesi vetovoima vetää tätä toista luonnostaan puoleensa. Ja jos toinen tekee samoin kuin sinä, teille syntyy aito rakkaussuhde, jossa vastavuoroisuus pääsee kukoistamaan.
Niin kauan kuin perustat suhteesi odotuksille ja rakkautesi on ehdollistunutta olet tuossa samassa tilanteessa.
Onko sinulla mitään menetettävää, jos lopetatkin odotukset ja alat kiittelemään siitäkin vähästä, mitä nyt saat.. saatat koe rakkauden ihmeen ;)
Tiedän tuon ap:n tunteen, että miettii yhteydenpidon vähentämistä, jos sillä saisi toisen pitämään yhteyttä.
Mitä AP itse haluaisit suhteelta? Miten usein haluaisit nähdä ja viettää yhdessä aikaa? Millaista aikaa? Mikä sinulle on tärkeää - siis mitkä tekijät ja toisen teot saavat sinut tuntemaan olosi rakastetuksi? Joillekin rakkaus ilmenee esim.ruoanlaittona, toinen taas pitää ruoanlaittoa vaan osana arkea. Millaisia haaveita sinulla on teistä? Tai, millaisiin haaveisiin tässä naisessa ihastuit, mitä haaveilit tekevänne yhdessä ja mihin ajattelit rakkautenne johtavan?
Nuo kysymykset voivat tuntua turhilta, mutta noita minä kysyin itseltäni vastaavassa tilanteessa. Sitten yritin muodostaa itselleni ymmärrystä siitä, mitä vastapuoli ajattelee. Löytäisimmekö käytäntöjä, jotka tekisivät meidät molemmat tyytyväiseksi? Onko vastapuoli valmis siihen, onko hän oikea vai ovatko käsityksemme ja toiveemme parisuhteesta jopa liian erilaisia?
Pärjäilehän. En tiedä miksi, mutta joskus jotkut parisuhteet vaativat aika paljon hienosäätöä. En ole vielä itse selvittänyt, onko se merkki siitä, että leikki pitää jättää sikseen - olen kai liian kovapäinen sellaiseen.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta "että näin" kirjoittajalle !
Näin asiat menevät ideaalitilanteessa, mutta kuinkahan moni yltää tuohon henkisiltä voimavaroiltaan? Aika harva varmaan, mutta sitä kohti on hyvä yrittää edetä;))
Jos nainen on rakastunut, tai edes aidosti ihastunut, niin ei hän ota sitä riskiä, että menettää miehen omalla passiivisuudellaan.
Asia selvä. Pistetään poikki jos näin kerran on.
Hei, pakko kommentoida tähän kun itselläni hieman samankaltainen tilanne. Olen itse tosin nainen ja tein aloitteen miehelle josta olen kiinnostunut. Mitään suhdetta meillä ei siis ole, kaikki on aivan alkutekijöissä ja nyt näyttää siltä että siihen se tulee jäämäänkin. Mies vaikutti alussa kiinnostuneelta ja aloitti esim. keskusteluita oma-aloitteisesti jne. Sitten jotain tapahtui, aivan pienessä ajassa hän muuttui kuin toiseksi ihmiseksi. Nyt hän ei ole aloittanut enää keskusteluita, vastaa kyllä minulle jos itse aloitan. Olen tulkinnut tämän niin että miehen kiinnostus lopahti. Tämän vuoksi olen itsekin nyt ottanut etäisyyttä mieheen. En tosin ole enää edes varma, onko mies vapaa vai ei. Tuntuu todella pahalta, koska itse olen edelleen todella ihastunut :( Tässä taas nähtiin, että naisen ei kannata koskaan tehdä aloitetta.
Sinun tilanteeseen voisin kommentoida, että voi tosiaan olla että nainen ei ole niin kiinnostunut sinusta kuin sinä hänestä. Toki naisia on erilaisia, mutta itse kyllä olen aktiivinen pitämään yhteyttä jos olen kiinnostunut.
Tuntuu siltä että miehenkään ei kannata koskaan tehdä aloitetta.
Ihan mielenkiinnosta, oletko miettinyt sitä että sanoit ehkä jotain sellaista josta mies pahoitti mielensä? Tuntuu että naiset eivät yleensä mieti tällaisia, he vain toteavat jotenkin itsestäänselvänä ja peruuttamattoman asiana että miehen kiinnostus lopahti.
Kyllä varmasti suurin osa naisista odottaa edelleen miehen aloitetta. Niin se vain on.
En usko, että olen sanonut mitään mistä olisi voinut pahoittaa mielensä. Toki olen miettinyt sitä että kuinka kiinnostuneen kuvan itsestäni annoin kuin viimeksi näimme. En ole siis koskaan myöntänyt hänelle olevani kiinnostunut, ihastunut tms. Mutta kai mies nyt ymmärtää kiinnostukseni kun olin kuitenkin itse se joka teki aloitteen.
Olenkin nyt tullut siihen tulokseen, että mies oli kyllä varmasti alussa kiinnostunut, mutta viimeisimmän näkemisen jälkeen hän ilmeisesti muutti mielensä ja tuli toisiin ajatuksiin minusta. En mitenkään muuten voi ymmärtää hänen käytöstään. Sen verran on kuitenkin miehistä kokemusta, että kyllä kiinnostunut mies pitää aina yhteyttä myös oma-aloitteisesti. En jaksa enää uskotella itselleni muuta vaikka pahalta tuntuukin että taas kävi näin.
Kyllä minä sen aloitteenkin voin tehdä, mutta aika paljon se tuntuu määrittävän tulevaisuutta. Miksi nainen haluaisi lisää tasapuolisuutta jos hän hyötyy epätasa-arvosta? Onhan se hänelle helpompaa ja mukavampaa jos minä olen aina se joka ajaa hänen luokseen, ottaa puheeksi asiat joista pitäisi puhua, ottaa fyysistä kontaktia yms. Kai se on ihan ymmärrettävää että hän kuvittelee minun olevan niin hulluna häneen että teen kaiken sen ilolla. Jos suhde olisi alkanut naisen aloitteesta, niin tuskin tällaista käsitystä olisi päässyt syntymään.
"hän kuvittelee minun olevan niin hulluna häneen että teen kaiken sen ilolla."
Etkö sitten tee naisellesi juttuja ilolla ja syystä, että olet hulluna häneen? Miksi sitten teet niitä juttujasi, jos ne eivät tule aidosta halusta? Pelaatko vain, että nainen olisi suhteessa kanssasi?
Etkö halua, että naisella on helppoa ja mukavaa, etkö siis halua hänelle kaikkea hyvää?
Oletkohan jotenkin hyperaktiivinen suhteen alussa, ja kun nainen on "tavallisesti" aktiivinen se sitten näyttää valjulta sinun tekoihisi nähden..
Voisiko tapauksessasi olla kyse sellaisestakin, mistä itselläni on paljon kokemusta.. Eli mies on niin innokas, että itseni tekee mieli ottaa askelia taakse päin, ettei tule ahdistava olo toisen liian lähelle tulemisesta. Ja mitä kauemmaksi menen, sitä kiivaammin mies ottaa kontaktia. Tällainen näyttää taatusti epätasapainoiselta suhteelta.
Jos mies on pahoittanut mielensä, eikö aikuinen mies pysty avaamaan suutaan ja sanomaan siitä tunteesta suoraan? Onko sekin naisten vika, jos miehet eivät pysty puhumaan tunteistaan?
Itse naisena kysyn heti muitta mutkitta, jos toisen kiinnostukseen tulee muutoksia. Sana on vapaa, ja jos mies ei pysty ilmaisemaan syitä, eipä siinä sitten mitään muuta, kuin hyvää jatkoa loppuelämään.
Aika Absurdi näkemys. Jos minä alan suhteeseen, niin en odota toisen tekevän kaikkensa minun eteeni, vaan jos se suhde minulla alkaa niin tottakai minä olen silloin itsekkin niin kiinnostunut miehestä, että en todellakaan ole passiivinen ja odota miehen tekevän kaikkea suhteemme eteen. Suhteen edistymiseen tarvitaan molempien panoksia ja se pitää tulla luonnostaan, eikä väkisin kankeamalla.
Molempien pitää olla suhteen rakentamisessa mukana ja sillä ei ole mitään helskutin väliä kumpi teki aloitteen, vaan sillä miten suhde siitä sitten etenee.
Ja hit'to sitä miestä joka mua kiinnostaa! Tulis kysymään suoraan mun tunteista häntä kohtaan, niin vastaisin rehellisesti, että OLEN HÄNESTÄ KIINNOSTUNUT. Loppuis se kärvistely kummaltakin (mikäli hänkin on kiinnostunut). KYLLÄ, myöntäisin olevani.
Ehkä naiset eivät helpolla tee senkään takia aloitetta kun voivat saada siitä H**ran maineen. Sellaisiakin miehiä on olemassa jotka tällaista levittävät ihan syyttä. Siksi moni nainen ei uskalla tehdä sitä aloitetta vaikka kiinnostusta olisi. Sitten ikävä palstalla itketään ja ruikutetaan juuri tästä syystä.
Joopa joo. Tekstiviestejä olen lähetellyt - vastausta ei ole tullut. Onkohan mennyt perille tai edes lukenut niitä. Aion soittaa ja viedä lahjan hänelle josta olen kiinnostunut. Menisköhän se sitten jakeluun - se, että olen kiinnostunut hänestä. Jos ei mene, niin sitten annan olla, teen surutyöni loppuun ja jatkan elämääni yksin.
Ap tekee kyllä suhteistaan monimutkaisia. En ota kantaa siihen, onko hän yli-innokas vai todellako naiset sitten hänen kanssaan passiivisia.
Tuohon hänen esittämäänsä "ongelmaan" on ihan ratkaisu olemassa. Se on yksinkertainen. Jos tuntuu, että toinen tekee suhteen eteen vähemmän, on vain vähennettävä omaa aktiivisuutta. Ei pidä pelätä, että sitten nainen ei tee asialle mitään ja suhde katkeaa. Niin voi käydä ja hyvä niin. Ethän halua jatkaa epätasapainoisessa suhteessa?
Ap on jotenkin vain epävarma omasta vetovoimastaan ja se saattaa näkyä naisellekin, minkä vuoksi nainen sitten haluaa etsiä itsevarmemman miehen seurakseen ja pysyttelee pasiivisena ap:tä kohtaan.
Kasva siis mieheksi ja uskalla olla tarvittaessa passiivinen. Ja odoteltuasi passiivisena voit taas yllättäen olla aktiivisempi. Jaa, manipulointiako? Sitähän suhteissa molemmat osapuolet tekee aina jossakin määrin.
Mun mielestä ei tartte mitään säätöä, lapsellista sellainen.
Minun mielipiteeni on, että hiljaa hyvä tulee näin alussa ja sitten pikkuhiljaa se homma etenee jos on eteneväksi. Hosumalla ei tule mitään hyvää. Jos todella toisesta tykkää on kärsivällinen. Rakkaus antaa ilman vastavelvotteita. Toki on suotavaa että molemmat saavat riittävästi sitä Rakkautta. Kosketus ihoon riittää, jälki jää ja lämpö säteilee.
1 kor 13 / Raamattu
Hienoja ajatuksia sinulla rakkausdesta. Toivon kaikkea hyvää sinulle.
Mutta joskus elämä on kovempaa, eikä rakkauttakaan saa noin vain vaan sitä säätöä joutuu ehkä harrastamaan. Nimenomaan joutuu, eihän se mikään hyvä tilanne ole kummallekaan.
Jos miesten ja naisten välit olisi aina helppoja, ei tarvittaisi parisuhdeterapeutteja eikä kukaan riitelisi rakkaansa kanssa.
Olen samaa mieltä että omaa aktiivisuutta on vähennettävä. Ongelma vain on se että naiset eivät yleensä reagoi siihen siten että itse aktivoituisivat ottamaan vastuuta. He kokevat että nyt on jokin peruuttamattomasti pielessä ja ottavat etäisyyttä entisestään.
Näinhän se on useimmiten itsellänikin. Ja hyvä (!) niin.
Se on ihan eri meininki niissä harvoissa tapauksissa, kun nainen sitten on aktiivinen! Näin löytyy kullekin sopiva pari.
Jospa tämä sinun naisesi onkin niin fiksu, ettei halua tehdä itsestään mitään numeroa varsinkin kun huomaa että tunkua ympärilläsi riittää ja tilanteesi on vähän muutoinkin hankala. En tiedä miten olet kiinnostuksesi näyttänyt, mutta tällä palstalla nainen ei sitä ehkä ole omakseen osannut ottaa. Toivon ja uskonkin että vielä jonain päivänä kiinnostuksesi kantaa hedelmää.
Huhuuh! Näin aatonaattokankkusessa juttu oli yliminälleni todellinen välipala, ihan kaikkea tosin en jaksanut lusikoida... Täytyy sanoa, että aloittaja vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja syvälliseltä ihmiseltä, jolle ihmissuhde on elämän tärkein asia! Kiitos piristävästä läsnäolostasi ja mukavaa joulua!
Kommentoisin asiaa omalta kantiltani siten, että tietyn verran peliä ihmissuhteessa estää suhdetta lakastumassa ajan kanssa. Aikuiseen makuun jokainen pari määrittelee suhteensa laadun ja sen dynamiikan, en suosittelisi liikaa yleistämistä asiassa, joku ei siedä mitään peliä ja ja tuomitsee sen ankarasti ja toisen mielestä ihminen, joka ei liikuttele elämänsä shakkinappuloita itse on kiduttavan tylsä (vaikea arvata, kumpaan ryhmään kuulun, heh)
Ihmissuhde ja tunteet eivät nimittäin aktivoidu, ellei niitä aktivoi. Pelkkä toisen ihmisen persoonallisuuden rakastaminen ei mielestäni riitä intimiin parisuhteeseen, vaan vastaa mielestäni enemmänkin ystävyyttä,joka toki on myös osa parisuhdetta. Itse miellän varsinaisen romanttisen rakkauden suurimissa määrin parin YHTEISEKSI tunnetilaksi, jota juuri ruokitaan vastavuoroisuudella.
Aloittaja selvästi haluaa olla aktiivinen, mutta pelkää vastavuoroisuuden puutetta ja siihen onkin syytä, koska jotkut ihmiset ovat laiskoja suhteissa, eivätkä osallistu, jos toinen hoitaa työt. Jos on aktiivinen luonteeltaan, niin tarvitsee aktiivisen suhteen. Hieman kannattaa myös itse pidättäytyä ja antaa toiselle aikaa vastata, mikä on ajallisesti yksilöllistä. Kärsimätön ei kannata olla, sillä pilaa aikuisen suhteen mahdollisuuden.
Osoita edes jotenkin olevasi tarpeellinen naiselle.
Alku ja sen syntypaikkakin vaikuttaa.... miksi pelimiehiä halutaan ja seuraavassa lauseessa valitetaan suhteiden kestoa... ei ymmärrä nykyaikana.
http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2015011919046815_iq.shtml
Tässä on lähtökohdat jotenkin oudot. Siis jos olet oikeasti ihastunut, niin silloinhan toimit niin kuin toimit, etkä voi itsellesi mitään. Korkeintaan voit yrittää vähän jarrutella jos on vaara, että toinen säikähtää innokkuuttasi. Sama pätee naiseen. Kyllä naisesta näkee jos hän on kiinnostunut, silloin hän pitää aktiivisesti yhteyttä ja tulee luoksesi. Jos näin ei ole, hän ei (ainakaan vielä) ole ihastunut yhtä voimakkaasti kuin sinä. Ja sille taas ei voi tehdä mitään muuta kuin olla oma itsesi, millään peliliikkeillä et voi asiaa ohjata haluamaasi suuntaan. Jos nainen on jo pitkään ollut passiivinen, häntä ei todennäköisesti vain kiinnosta, eikä hän tule asialle syttymään. Siinä tapauksessa on vain peräännyttävä ja nuoltava haavansa. Ihastunutta naista ei tarvitse vaatia tekemään yhtään mitään.
Voi kun se olisikin noin yksinkertaista. Maailma voi kuitenkin olla niin kummallinen että nainen on kiinnostunut (ihastumisesta on vaikea sanoa) ja silti passiivinen. Varmasti se on luonnekysymys, mutta nainen saattaa myös kuvitella että kaikki on kunnossa koska suhde kuitenkin syntyy ja eteneekin jonkin verran ilman että hänen tarvitsee tehdä juuri mitään. Tällaista tilannetta ei saisi päästää syntymään. Vastuu pitäisi jakaa heti alussa, muuten passiivisesta ihmisestä tulee ihan pelkkä vapaamatkustaja.