Miehelläni oli henkinen suhde (sähköposti, tekstari jne) toisen naisen kanssa jotain puoli vuotta. Sain kiinni, valehteli ja lopulta tunnusti. Nainen oli kuulemma hänen vertaistukihenkilönsä, eikä rakastettu. Silti oli minun mielestäni suhde, koska salasivat molemmat sen puolisoiltaan ja laativat erilaisia sääntöjä, siitä kuinka toimitaan jos puolisot saavat tietää yms. Mies sanoo, etteivät ole tavanneet. Uskon siihen, koska en oikein keksi missä välissä olisi tuota toisella puolella maata asuvaa naista tavannut ainakaan kovin monta kertaa, mutta en tietty voi koskaan olla varma...
Tämän jälkeen mies lupasi mulle kuut ja taivaat ja uutta alkua. Samaan aikaan yritti aloittaa jotain säätöä itseään puolta nuoremman tytön kanssa. Näin ekan sähköpostin tytölle. Viesti tihkui ihailua ja tytön ylistystä. Tämä oli kuulemma mieheni mielestä vain flirttiä eli jatkoa ravintolassa alkaneelle flirtille. Tossa vaiheessa otin vähän aikalisää ja mietin, että kannattaako tätä 12 vuoden avioliittoa enää jatkaa...
Miehen käytös on saanut nyt selitystä, sillä mieheni olikin ollut maniassa tuolloin (sai kaksisuunt. diagnoosin kk sitten). En silti pidä sairautta tekijänä joka vapauttaa kaikesta vastuusta.
Olemme edelleen yhdessä. Diagnoosi oli niin suuri shokki, että nämä sekoilut unohtuivat välillä. Nyt ne tuntuvat nousevan mieleeni koko ajan. Pelkään että en pysty antamaan anteeksi. Mies ei pidä tekojaan niin vakavina, että voisin niiden vuoksi harkita eroa, kun niissä ei ollut mitään fyysistä. Mutta kyllä tää henkinen tuntuu lyövän päin näköö yhtä lailla, ainakin mulle. Mitä mieltä muut ootte, onko henkinen uskottomuus "vähäisempi" rikos kuin fyysinen?
Tämän jälkeen mies lupasi mulle kuut ja taivaat ja uutta alkua. Samaan aikaan yritti aloittaa jotain säätöä itseään puolta nuoremman tytön kanssa. Näin ekan sähköpostin tytölle. Viesti tihkui ihailua ja tytön ylistystä. Tämä oli kuulemma mieheni mielestä vain flirttiä eli jatkoa ravintolassa alkaneelle flirtille. Tossa vaiheessa otin vähän aikalisää ja mietin, että kannattaako tätä 12 vuoden avioliittoa enää jatkaa...
Miehen käytös on saanut nyt selitystä, sillä mieheni olikin ollut maniassa tuolloin (sai kaksisuunt. diagnoosin kk sitten). En silti pidä sairautta tekijänä joka vapauttaa kaikesta vastuusta.
Olemme edelleen yhdessä. Diagnoosi oli niin suuri shokki, että nämä sekoilut unohtuivat välillä. Nyt ne tuntuvat nousevan mieleeni koko ajan. Pelkään että en pysty antamaan anteeksi. Mies ei pidä tekojaan niin vakavina, että voisin niiden vuoksi harkita eroa, kun niissä ei ollut mitään fyysistä. Mutta kyllä tää henkinen tuntuu lyövän päin näköö yhtä lailla, ainakin mulle. Mitä mieltä muut ootte, onko henkinen uskottomuus "vähäisempi" rikos kuin fyysinen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
olen sitä mieltä, että puoliksi suunniteltu on vähän liiankin hyvin tehty. Muista kuitenkin, että tämä on yksilöllistä, miltä sinusta itsestäsi tuntuu?
Mieheni henkinen suhde on ainakin minulla ottanut tosi koville. Vaikka suhde loppui, mietin silti jäikö mies luokseni lasten takia vai voiko hän vielä rakastaa minua kun mielessä on kumminkin unelmat toisesta naisesta . Varsinkin kun he eivät koskaan nähneet toisistaan kuin hyvät puolet, miten sellaista kuvaa vastaan voi taistella.
..ajatuksillani saan tehdä mitä haluan..niitä ei muut omista enkä katso pettäneeni toista. Missä menee pettämisen raja?
Hyvä kirjoittaja, olen miettinyt samaa asia kun sinäkin. Eli missä menee oikeasti pettämisen raja? Olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa 15 vuotiasta saakka. ja meillä on nämä 10 vuoden ajalta paljon muistoja. Mutta en pysty kiihottumaan hänestä vaikkakin hän on komea ja hyvä sydäminen nuori mies, eli hän on vaja 30 vuotias ja minä 25v.Minulla on paljon miehiä. liikun työkseni paljon, minulla on useissa kaupungeissa "rakastajia". Niin, en tiedä voiko heitä kutsua rakastajaksi kuinka. Enimäkseen ovat kontaktit ollut puhelimen ja meilin välityksellä. Eli henkisesti näitä suhteita pidän yllä. Henkilökohtaiset kontaktit olleet enimäkseen suutelemista ja halailua ym. Olen jotenkin selittänyt itselleni että nämä miessuhteet auttaisivat minua kestämään puolisoni tylsää luonnetta paremmin. Ja toivon samalla että löytäisin heidän kautta oikean tien puolisoni luokse.Olen yrittänyt puolisoni kanssa monella eri tavalla, mutta ei meidän suhdetta saa virkistymään!
Kokemusta on, jo vanhemmasta ukkomiehestä. Näin se alkoi ja päättyi lesken sänkyyn. Leskellä oli mahtava suunnitelma käyttää ukkoa hyväksi. Ole varuillasi, naisia riittää joka lähtöön!
..moni täällä miettii missä pettämisen raja menee jne.. mielestäni ei ole mitään tiettyä rajaa ja henkinen ja fyysinen pettäminen ovat yhtä pahoja.. esimerkkinä mietin aina kun aikoinaan poikaystäväni jätti aivan yhtäkkiä minut ja oli vajaan viikon kuluttua jo toisen kanssa, tunsin itseni petetyksi ja veikkaampa ettei hänen tunteet yhtäkkiä muuttuneet.. pettämistä se on henkinenkin pettämnen..yleensä itsensä pettämistä ja itselleen todistelua..