Täällä on paljon keskustelua kaukosuhteista, joissa välimatka on muutama sata kilometriä, mutta vähemmän oikeasti pitkän matkan suhteista.
Lähtisitkö kaukosuhteeseen, jossa voisitte nähdä ensimmäisen vu oden-parin ajan suunnilleen puolen vuoden välein, jonka jälkeen tiedossa olisi mahdollisesti muutto samaan maahan/maanosaan? Päättäisitkö laittaa suhteen tauolle kaukojakson ajaksi, jolloin pitäisitte edelleen yhteyttä ja tapaisitte kun voitte, mutta kumpikin on vapaa tekemään mitä haluaa, toicoen että molemmat haluavat lopulta palata yhteen? Vai laittaisitko koko suhteen poikki välimatkan vuoksi?
Lähtisitkö kaukosuhteeseen, jossa voisitte nähdä ensimmäisen vu oden-parin ajan suunnilleen puolen vuoden välein, jonka jälkeen tiedossa olisi mahdollisesti muutto samaan maahan/maanosaan? Päättäisitkö laittaa suhteen tauolle kaukojakson ajaksi, jolloin pitäisitte edelleen yhteyttä ja tapaisitte kun voitte, mutta kumpikin on vapaa tekemään mitä haluaa, toicoen että molemmat haluavat lopulta palata yhteen? Vai laittaisitko koko suhteen poikki välimatkan vuoksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä se sydän sanoo??
Joku varmaan laittaisi, joku toinen ei. Omasta tahdosta ja tunteistahan se on kiinni. Ja tietysti sen toisen osapuolen vastaavista.
Mitä se tarkoittaa, että laittaa suhteen tauolle? Pistää varastoon odottamaan ja antaa luvan ja tilaa olla jonkiun toisen kanssa sen aikaa. Laittaa sitten vanhentuneena roskiin, jos ei ole käyttöä tai ottaa uudelleen käyttöön kun itsestä tuntuu.
Jokainen toimikoon tavallaan, mutta kun kerran kysytään, niin kerron mielipiteeni. Jois toista ihmistä rakastaa ja siitä välittää ja niille tunteille saa vastakaikua, joku puolen vuoden kärvistely on lopulta vaivan arvoista. Jos epäröi, niin silloin välimatka suurella todennäköisyydellä pistää puihin koko homman. Siinä tilanteessa vähintään toinen osapuoli on ihan rikki. Muutama sata ja allekin- välimatkaa riittää tämän saamaan aikaiseksi. Välimatka on aina pitkä, kun ikävä on suuri.
En laita, koska tiedän, että se ihminen on minulle se oikea. Vuoden kärvistely nähden vain muutaman kerran (n. 5) on sen arvoista, kun tiedän, että pian saamme olla yhdessä. Jos taas ihminen ei tunnu oikealta, en hukkaisi aikaa. Lähisuhteissa helposti ajautuu tälläisiin tilanteisiin, missä roikutaan toisessa kun nyt ei ole parempaakaan tarjolla. Jos sitä pitää epäröidä ja miettiä, että "uhraanko" puoli vuotta elämästäni kun voisin panna jotain toista, niin anna olla. Jos sen sijaan ei ole oikein yhteistä tulevaisuutta näköpiirissä oikein koskaan, vaan kaukosuhde on ainoa vaihtoehto niin silloin pitää miettiä tosissaan, onko mitään järkeä. Ellei vartavasten halua elää sinkkuna suhteessa.
En tietenkään laita. Reilut viisi vuotta etäsuhdetta takana ja nyt tammikuun alussa edessä on muutto miehen kotimaahan, häät ja uusi, yhteinen elämä.
En todellakaan lähtisi! Kannatta lopettaa tollanen hulluus jo alkuunsa.