Sairastuin rintasyöpään vuosi sitten. Avoliittomme ei ollut mikään unelma silloinkaan, mutta mieheni käyttäytyminen ei oikeastaan muuttunut yhtään empaattisemmaksi sairastumiseni jälkeen. Kävin kaikki hoidot läpi, heinäkuussa ne loppuivat, jonka jälkeen mieheni ilmoitti, ettei enää halua olla kanssani. Suhteemme oli kestänyt 12 v. Koko sairauteni aikana hän ei kertaakaan hakenut minua esim. sytostaattihoidoista pois, sen sijaan häm osti harrikan ja järjesti itselleen ensimmäisen kerran 12 vuoteen kesäloman, johon en hoitojeni vuoksi voinut osallistua. Lisäksi sain kuulla lokakuussa, että hän oli jo maaliskuussa tutustunut naiseen, jota nyt tapaileen siinä mielessä. Vituttaa aika saatanasti. En tiedä, mihin suuntais katkeruuden.
Avioero syövän jälkeen
lennard
82644
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eikö kuitenkin ole parempi, että meni. Ei sinulle ole minkäänlaista tukea sellaista tyypistä sairautesi kanssa. Oikeastaan tuollaisessa tilanteessa todellinen luonne nähdään.
Kaikki miehet eivät ole onneksi samanlaisia. Itse tapasin nykyisen mieheni sytostaattien aikaan. Hiuksia oli vain vähän jäljellä, mutta hän ei ollut moksiskaan moisesta.
Ei sääli kuitenkaan. Kohtelee ihan normaalisti.
...se on vahan sama juttu tuon avioliitto/avioero-touhun kanssa...
Eli hadassa se tosi ystava tunnetaan (tai ei tunneta)...
Joitain vuosia sitten mieheni sairastui syöpään ja olin päivät pitkät hänen seuranaan osastolla, koska hän oli todella huonossa kunnossa. Tutustuin hoitajiin ja he kertoivat, kuinka liian usein syöpään sairastunut puoliso, varsinkin nainen, jää ilman puolisonsa tukea. Se tuntui kauhealta ajatukselta.
Niin, en edes tiedä, mitä sinulle kirjoittaisin. Järkyttävää, kuinka puolisosi käyttäytyi! Jos olisin tuo miehesi uusi nainen, niin olisin todella huolissani terveydestäni... Enkä voisi koskaan kunnioittaa miestä, joka on noin entiselle puolisolleen tehnyt. Se osoittaa paljon hänen perusluonteestaan -eikä mitään hyvää.
Helppo sanoa näin, mutta koita jaksaa! Tietysti olet katkera, kukapa ei olisi tuossa tilanteessa?
Toisaalta tuon miehen jälkeen voit pelkästään nostaa mies tasoasi... Todella kelvoton tyyppi ja sinun on varmasti parempi olla ilman häntä, kunhan pahin pettymys laantuu!
alkaa olemaan tällaisen miehen kanssa, vai mahtaako olla niin, ettei tiedä tilanteesta mitään? Vai onko tässä taas se legendaarinen juttu, jossa nainen kuvittelee olevansa niin erinomainen, että saa tämän itsekeskeisen nilviäisen muuttumaan? Olen lukenut näitä erojuttuja täällä keskustelualueella, ja tuntuu aika lohduttomalta. Tuntuu, ettei saa keskittyä joka päiväiseen normaaliin elämään, vaan koko ajan on oltava varpaillaan ikävien yllätysten varalta.
Onneksi tämä exäni luonne tuli nyt esille, kun pystyn vielä itse huolehtimaan itsestäni. Ajatelkaapa tilannetta, jossa olisin vaikka onnettomuuden vuoksi joutunut pyörätuoliin.
Itsekin olen alistuva ja mies päättää kaikesta :/
Kaikkea hyvää sinulle! Hyvä itsetunto on kaiken perusta.
Eri näkökulmasta. Rintasyövän sairastettuani otin itse eron. Mieheni kyllä muuttui empaattiseksi ja huolehtivaiseksi sairauteni aikana ja moitti minua liian kevyestä suhtautumisesta vakavaan sairauteen. Liittomme oli siihen asti ollut ahdistava, ilmapiiri oli kireä monta vuotta. Sairauden jälkeen halusin etsiä aitoja tunteita, kokea kumppanin luottamusta, läheisyyttä ja rakkautta- kaikkea sitä mistä en tiennyt mitään. Kuullostaa kliseeltä, mutta siltä ,minusta tuntui kun kuolema kävi heippaamassa. Miehesi ei osannut suhtautua sinuun tai tautiin - tai oli jo aiemmin touhunnut omiaan. Ajoitus oli varmaan sattumaa. Rintasyövällä ei ole merkitystä kumppanin haluttavuuteen, naiseuteen tai elämään , jos liitossa synkkaa. Olen saanut hyvän neuvon paljon kokeneelta sukulaiseltani - älä anna katkeruudelle sijaa vaan jatka eteenpäin ! Toivon sinulle kaikkea hyvää, pidä huolta itsestäsi.
asian kanssa, että ex-mieheni luuli myös kuolevansa ja hankki sen vuoksi moottoripyörän ja lomat, "ei koskaan,tiedä koska kuolee" . Koska minä olin se joka kuoleman lähellä olin ja hoidoissa, otin tosi paljon pulttia, kun toinen vaan juhli ja nautti, minä vaan kiduin ja katsoin vierestä. Hän ei vaan halunnut yhdistää näitä kahta asiaa, vaan nähdä minut täytenä skitsona. En saanut masennusta rinnan menettämisen vuoksi, mikä on monelle naiselle todella kova paikka. Nyt sillä toisaalta ei ole mitään merkitystä.
Helpota oloasi ainakin sillä, että kerrot miltä sinusta tuntui! Toivottavasti hänen uusi naisensa pysyy terveenä ! Mikä paniikki häneen iski, ilmeisesti hän tajusi että elämä on tässä ja nyt. Mikä on sinänsä kovin terve ilmiö ja ainoa tapa elää tätä elämää. Toisen kunniottaminen, huomioiminen ja luottamus eivät olleet hänen vahvuutensa, ainakaan silloin.