Olen 35-vuotias nainen, seurustellut vain pari kertaa elämässäni. En kaipaa seurustelusuhdetta ja elän helposti ilman seksiä (vaikka välillä voi joku panosuhde ollakin), mutta ilman ystäviä ja kavereita ja tuttuja en eläisi.
Tarvitsen ympärilleni laajan sosiaalisen piirin ihmisiä joiden kanssa tehdä kiinnostavia asioita. Kun nyt tällainen on, en kaipaa intiimimpään suhteeseen.
Onko palstalla muita tyytyväisiä sinkkuja? Etenkin naisia?
Tarvitsen ympärilleni laajan sosiaalisen piirin ihmisiä joiden kanssa tehdä kiinnostavia asioita. Kun nyt tällainen on, en kaipaa intiimimpään suhteeseen.
Onko palstalla muita tyytyväisiä sinkkuja? Etenkin naisia?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kirjoitinkin tästä aiemmin, että naisille on tärkeää puuhastelu kavereiden kanssa ja miehelle taas se, että hänellä on nainen. Sen takia myös suosittelin, että jos nainen lähtee parisuhteeseen, niin lapsia ei kannata hankkia. Silloin perhekiireet painavat päälle ja naisesta tulee yksinäinen, kun ei ehdi nähdä kavereita ja matkustella heidän kanssaan.
Myös miehellä on tässä skenaariossa kivempaa, kun ei ole lapsia jaloissa häiritsemässä harrastuksia ja nainenkin on useasti poissa kotoa. Jatkuva yhdessäolo tekee varmasti kaikki hulluksi.
Hmmm... Olen kyllä aivan eri mieltä. Lapsia halusin ja yhden sain. Lapsesta huolimatta olen ehtinyt nähdä ystäviäni, niin lapsellisia kuin lapsettomiakin. Matkustellut paljon lapsen kanssa ja toisinaan ystävätkin ollut mukana. Ei lapsi ole mikään este ja teet elämästäsi niin kiireisen kuin itse haluat. Ja ainakaan minun harrastuksiani lapsi ei ole haitannut. Ehdin harrastaa 4x viikossa ja lapsi kulkee mukana. Siinä olen samaa mieltä että jatkuva yhdessäolo tekee hulluksi. En minäkään jaksa miestä 24/7.
Mitä sinkkuuteen tulee, olen tyytyväinen näin. Minulla on hyviä ystäviä ja isovanhemmat läheisesti elämässä mukana. Mutta toisinaan kaipaan läheisyyttä ja seksiäkin, mutta olen pärjännyt ilmankin jo pitkään.
Oon ihan samanlainen.
panoringeille ja niiden asukeille.
Naisena olemisen etu kun ei ole sitä helvetinmoista seksuaaliviettiä sotkemassa asioita. Mies tarvitsee seksiä aivan eri tavalla ja lopulta nuppi sekoaa jos sitä ei saa.
Ja myös se, että miehet pysyvät seksikkäinä heidän iästään huolimatta. Miehen onnettomuus kasvaa ikääntyessä, kun ei voi enää vanhempana saada seksikkäitä naisia.
Toisaalta, hyvin korkeatasoinen nainen on hyvin harvinainen ettei olisi parisuhteessa. Ei panoringissä, eikä fakpadina, eikä kovaäänisten röökiä vetävien baari-jarmojen patjana tai outojen itsetunnottomien netti-jamppojen kanssa treffeillä.
Mutta se sosiaalisuus. Harva karvainen mies edes kykenee olemaan tunnesykkyrämykkyrä kuten suurin osa naisista on. Eli se on ymmärrettävää että nainen saa paremmaan responssin toiselta naiselta kuin mieheltä.
Miehet suorittavat. Ei monikaan jäkispelaaja häviön jälkeen iloitse vastustajan puolesta. Tai ei se ainakaan yleistä ole. Niin, suurin osa miehistä tykkää voittaa jossain asiassa elämässään. Hyvä työpaikka, koulutus, auto, urheilusuoritus, monia asioita joita voidaan yleisesti mitata. Koska status.
Tunteita on vaikea mitata. Jos on pa-lähiö sinkku nainen ja juppiperheen bilehile-sinkkunainen niin nämä molemmat voivat saavuttaa saman onnellisuuden tunteen vaikkei siihen tarvita samaa rahamäärää. Miehillä asia on toisin. Ladalla v*tuttaa ajaa jos se ei ole elämäntapa kun pikkujuppipomo hiljaa lipuu uudella Audillaan ohi. Niin ja sitten niitä naisiakin pitäisi osata viihdyttää ja olla komea.
Tuo naisten parisuhteen jako komponentteihin, kuten Ap, lisännee merkittävästi yleisellä tasolla miesten onnettomuutta. Siis suoraan markkinoilla ei ole naisia jotka haluavat oman tasoisen miehensä. Naisen seksi on ulkoistettu mahdolliselta kumppanilta niille yökerhojen jänniksille, sosiaaliseeraaminen naisen bestiksille ja sukulaisille.
Ei se minua lämmitä jos joltain ikäiseltäni ujolta tytöltä saa pakit kun "elämän näkemykset ovat erilaiset" ja joskus 45v- eronnut nainen lähettelee kymmeniä tekstareita illassa. Elämää eletään NYT ja muu on muokattavissa. Tässä on se ero. Kotimaiset naiset näkevät miehen kiinteähintaisena pakettina joka määrittää loppuelämän. Ulkomaalaiset naiset miehen valintana joka muokkaa valinnoillaan loppuelämää. Toinen huomioi miehen potentiaalin toinenen elää miehen historiassa. Kumpi on viisaampaa?
En kyl tunnista tuota "tunnesykkyrämykkyrää" omassa elämässäni. En kaipaa suuria dramaattisia tunteita sosiaaliseen elämääni, vältän ihmisiä jotka sellaisissa rypevät (ja niitä on niin naisissa kuin miehissäkin, moni mies on todella paha draama queen).
Ja panoringit vaikuttaa enemmän palstan miesten fantasioilta kuin todellisuudelta. Ehkä niitä on jossain. Monenlaisia asioita on jossain.
Ystävinä, kavereina ja tuttuina on niin miehiä kuin naisiakin. Ainakaan minulla ei ole sellaista naispuolista superbestistä, jonka kanssa jaettaisiin kaikki, vaan ystäväläheisyyttä monien eri ihmisten kanssa - joukkoon mahtuu myös miehiä.
Tuo miesten pätemis- ja suorittamishalu on tuttua, mutta pidän sellaiset miehet, joilla se on vahvana. Elämänarvo sekin, mutta toisaalta kun itselläni ei ole liiemmin statusta (riippuu toki mitä sillä tarkoitetaan), niin en ota kovin statusorientoituneita tyyppejä vakavasti. Mutta ymmärrän hyvin, jos ujot tytöt antavat pakit elämän näkemysten erilaisuuden takia. Koska tuo on toiseksi suurin syy itselläkin pakkien antamiseen, tärkein on tietyst että toinen ei viehätä seksuaalisesti.
Ylipäänsä en ajattele elämää hirveän paljon loppuelämän näkökulmasta. Kun on pari isoa käännettä elämässä tullut vastaan, mitkä on muuttaneet sitä mikä on mahdollista ja mikä ei, niin ei kannata liikaa fiilistellä mitään suuria suunnitelmia. Parasta on se, mikä on nyt.
Komppaan tätä. Miehet tuntuvat olevan niitä varsinaisia tunnesykkyrämykkyröitä, joilla ei ole mitään fiksuja keinoja avata pahaa oloaan. Kaikki naiset, joille on tullut turpiin tunne-elämässä ovat hakeneet vertaistukea vaikkapa muutaman kaverin ja parin punkkutonkan merkeissä illaksi tai pariksi, homma on sillä selvä ja ei kuin eteenpäin elämässä!
Miehet taas tuntuvat tipahtavan sinne kaivoon tunnesykkyräänsä sotkeutuneina piiiiiitkäksi aikaa. Yksi miespuolinen kaveri on sellainen, että siitä ei kuule pariin-kolmeen viikkoon mitään. Nykyään sentään vie aseensa toiselle kaverille siksi aikaa että vetää yksinään viinaa ja yrittää saada päätään sellaiseen kuosiin että kykenee käymään töissä.
Ja tosiaan: miehistä löytyy sellaista ihmeellistä (ja minusta täysin turhaa) pätemis- ja suorittamishalua. Nyt-liitteessähän oli se luksusautotesti: naisia ei 400 000 euron auto kiinnosta, miehiä se taas kiinnosti todella paljon.
(Ihmettelen edelleenkin, miten hitossa kenellekään voi tulla edes mieleen tuhlata parin kämpän hinnan edestä rahaa johonkin autoon. Tai kuka hemmetti edes SUUNNITTELEE niin kalliita autoja? Eihän siinä ole mitään järkeä!)
Miehille jotkin asemat ja statukset ja muut sellaiset ovat ilmeisesti tärkeitä. Kai se on sitä testosteronin tuottamaa kilpailuviettiä, joka saa tekemään kaikkia idioottimaisuuksiakin. Hämmentävää, miten miehet eivät tajua että sellainen on pelkkää pintasilausta - tärkeämpää on se, mitä ohuen kultauksen alta, sisimmästä paljastuu. Kuparia, hopeaa vai kultaa?
Ja elämästä ei selviä hengissä. Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden ennustaminen totesi Ahti Karjalainen aikoinaan. Loppuelämää ei kannata suunnitella kovin tarkasti, kaikkea voi sattua. Eikä kukaan tosissaan ota miestä tai naista tämän "potentiaalin" takia, vaan siksi, millainen kumppani tämä tällä hetkellä on.
Kotimaiset naiset näkevät miehen kiinteähintaisena pakettina joka määrittää loppuelämän. Ulkomaalaiset naiset miehen valintana joka muokkaa valinnoillaan loppuelämää. Toinen huomioi miehen potentiaalin toinenen elää miehen historiassa!? Niinkö
Mä kans ihan tyytyväinen koska parhaat ystävät perhe tulee vietettyä paljon aikaa. Tietty joskus tulee yksinäistäkin, mutta siihenkin tottunut. Miehille tuntuu olevan vaikeaata jos ei ole naista. Naisille se on varmaan taas sitten helpompaa(joillekin)