Lukiessa tätä paöstaa usein huomaa ihmisten valittavan kun ei saa mieleisiään lahjoja. Kaikilla ei ole samanlainen maku, mutta pitääkö silti toista loukata mm. lähettämällä lahja takaisin. Eikö se ole ajatus, joka merkitsee? Ei ihme, jos tuollaisen tapauksen jälkeen pidetään ylpeänä ja ei saa lisää lahjoja.
Joillakin on myös tapana, että lahjan tulee olla yllätys, jolloin ei voi etukäteen kysellä: "Mitä mun pitää teille nyt ostaa?"
Ilmoitkaa lahjasta vaikkei sisältö miellytäkään. Jopa halvanoloista ja mielestänne turhaa lahjaa on joku saattanut harkita ja pohtia kauankin.
Väärän kokoiset vatteet voi vaihtaa ja turhillekin esineille löytyy joku kaapin koko. Kiittäkää kauniisti ajatuksesta.
Sanoohan vanha sananlaskukin
"Ei ole lahja hevosta suuhun katsominen"
:)
Joillakin on myös tapana, että lahjan tulee olla yllätys, jolloin ei voi etukäteen kysellä: "Mitä mun pitää teille nyt ostaa?"
Ilmoitkaa lahjasta vaikkei sisältö miellytäkään. Jopa halvanoloista ja mielestänne turhaa lahjaa on joku saattanut harkita ja pohtia kauankin.
Väärän kokoiset vatteet voi vaihtaa ja turhillekin esineille löytyy joku kaapin koko. Kiittäkää kauniisti ajatuksesta.
Sanoohan vanha sananlaskukin
"Ei ole lahja hevosta suuhun katsominen"
:)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lahja on antajansa näköinen, joku todella pitää punaisesta ja toinen valkoisesta. Onkohan nämä lahjoista valittajat aina itse onnistuneet lahjan valinnassa. Kaikki joululahjat, synttärilahjat, tuparilahjat ovat olleet juuri sitä mitä vastaanottaja on toivonut. Sellaiselle voisin soittaa vaikka maksullisen puhelun lahjaongelmissani.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Vaikka lahja ei mielyttäisikään niin aina pitää kiittää. Siinä on mielestäni kyse hyvien käytöstapojen osaamisesta. Toisten mieltä on aivan turha pahoittaa lähettämällä lahja takaisin/haukkumalla. Pikkulapsilta ymmärrän pettymyksen näyttämisen...
Lahjanostajaa helpottaa kun kysäisee, mitä hän jolle on lahjaa ostamassa tarvitsee! Minulle itselle lahjanostajana on ainakin tärkeää se, että ostamani lahja on mieluinen. Mielestäni on turhaa haaskata rahoja turhuuksiin. Itselläni on joskus tapana kysäistä. Jos tiedän jonkun keräävän jotain tiettyä astiastoa, niin voin ostaa vaikka sitä.
Aina ei tarvitse kysyä suoraan siltä henkilöltä kenelle on lahjaa ostamassa, että mitä hän tarvitsee. Ehkäpä esim. hänen sisarensa voi auttaa lahjaongelmassa. Näin onnistuu ostamaan mielyttävän lahjan ja yllättämään sillä!
Koskaan en ole lahjaa lähettänyt takaisin ja aina olen kiittänyt. En kuitenkaan ala keräämään niitä mihinkään kaappiin. Meillä on muutenkin tarvetta ylimääräisistä kaapeista, enkä muutenkaan pidä mistään ylimääräisistä romppeista! Lahjoitan ne mielummin, vaikka jollekkin joka niitä enemmän tarvitsee, tai sitten myyn kirpparilla. :)
Sanoit, että vääränkokoiset vaatteet voi vaihtaa. Alennuksesta ostetuilla vaatteilla ei ole palautusoikeutta! Lapsemme sai ristiäislahjaksi nätit vaatteet eräältä henkilöltä, jota emme edes tunne. ( Ei ollut ristiäisissä). Housuista purkautui naru täysin ensimmäisessä pesussa. Eli näillä olisi pitänyt olla palautusoikeus. Laitoin niistä viestiä anopille, mutta häneltä ei kuulunut mitään vastausta!!! En voinut itse soittaa sille henkilölle joka oli ostanut ne, koska en tiedä nimeä enkä edes puhelinnumeroa. Annoin siis asian sitten olla.
Kaikkille ihmisille ei taida olla niin tärkeää mitä ostaa lahjaksi, kunhan vaan jotakin. Minun ei tarvitse edes kysyä läheisiltäni mitä he haluavat joululahjaksi, sillä minä tiedän jo mitä he tarvitsevat. Olenhan käynyt heidän luonaan kylässä ja silmäthän minulla on päässä. ;)
En loukannut mielestäni anoppiani, vaikka lähetinkin sellaisen jonnijoutavan raastimen hänelle takaisin (=mitäs ei ole käynyt meillä kylässä - meillä on jo sellainen!). Ja se oli vielä sellainen raastin, jota tuskin kukaan tarvitsee (=paljon pieniä irto-osia, eikä sillä TODELLAKAAN tee yhtään mitään!) - mielestäni anoppi tiesi, että mekään ei sellaista tarvita?!!! Kunhan anopin piti vain "vetää juttu omaan pussiin" : näin saa siis syyttää minua "ylpeäksi", kun en hänen lahjojaan halua?! Sitä lahjaa hän ei todellakaan ole kauan pohtinut - sellainen raastin tulee esim. kaupanpäälle ILMAISEKSI, jos jotain ostaa.
Sinun mielestä anoppi tiesi, mitä jos ei tiennytkään ja jos olisi teillä käynyt kaappeja availemassa, niin sinä tänne, että röyhkeä anoppi, menee sinun kodissasi kaapeille. Eiköhän kypsä aikuinen olisi toiminut hiukan toisin. Minun todella käy sääliksi miestäsi, elää nyt tuollaisen minä, minä kakaran kanssa.
Välillä kyllä tuntuu, ettei lahjan hankkija ole yhtään kuunnellut puhetta eikä ole muutenkaan niin kiinnostunut, mitä ostaa. Tai ostaa sellaista, mitä itselleen haluaisi.
Olen kyllä aina kiittänyt lahjasta ja ollut kohtelijas antajalle.
Mutta itse kyllä pyrin miettimään mitä juuri kyseinen ihminen haluaisi tai tarvitsisi tai mistä asioista hän on viime aikoina puhunut.
Helpottaa ostamaan sellaisen lahjan, joka ei ole itselle ostettu vaan todella sille lahjan saajalle.
Kun ei tosiaan ole kiva kerätä niitä kukka-astioita ja itsetehtyjä villapaitoja kaappiin, jos ne ei ole yhtään omaa tyyliä.
Todellakin, miksi tuhlata rahaa turhuuksiin, kun samalla vaivalla/ rahalla saa jotain sellaista, mitä toinen ehkä enemmän haluaa.
Moi! Minulla on ollut joku kumma antamisvimma melkein koko ikäni. Olen monta kertaa surrut tyttären tai miniän epäkohteliaisuutta, kun lahjoista ei ole innostuttu, on jopa haukuttu ne täysin. Vasta tätä palstaa lukiessa silmät ovat vähän alkaneet raottua sille, että makuja on monia eikä turhia tavaroita kukaan halua. olen ilmeisesti jotenkin sairas, kun en osaa pitää itse mitään kaunista, kuin en olisi sitä ansainnut, vaan annan heti pois. Sitten toisen mielestä se ei kai olekaan kaunista. Kyllä olen ollut tyhmä ja tuhlannut kokonaisen omaisuuden! Pitäisi opetella tervettä itsekkyyttä ja opetella suomaan itsellekin jotain kivaa. Mutta älkää nyt niin kauheasti tuomitko niitä anoppeja, ei he ilkeyttään osta vääränlaista teitä kiusatakseen. Nyt olen päättänyt lopettaa koko lahjatouhuilun, kun rahatkin on loppuneet. Ostakoon kukin mitä haluaa ja kortti riittää!
Kiven navallako asutte?
Tarpeeeton tavara on aina mahdollista antaa pelastusarmeijan/nuorisoseurojen/tai lähetystyön kirppikselle.
Monestiko lahjojen antajat kysyvät lahjojensa perään?
Vinkki ALKAKAA ihailla irokukkkia isoon ääneen ja ketokaa kuinka niitä rakastatte, ette vain raaski ostaa kun muistamiset siirtyy kukkiin; kiitäkää, kehukaa niitä, kauniisti kohteliaasti taivaalisesti.
Aikuisia ihmisiä voi ja saa ohjata siinä missä lapsiakin.
Ajatusten lukioita on vain Taruissa ja kertomuksissa nykyihminen ei lue kun lehtiä.