Mitä mun pitäis tehdä? Erosin pari viikkoa sitten poikäystävästäni, ero oli meillä 3 kerta.
Eli viime keväänä tapasimme koulussa, kun "eksyin" aina hänen tunnilleen, tällöin me ei vielä juteltu. Mutta kesällä häneltä tuli facee kaveripyyntö ja hyväksyin sen. Heti pyynnön hyväksyttyäni, häneltä alkoi tulla viestiä. Pari päivää meni facessa tutustueessa ja sitten hän tuli käymään meillä. Seuraavalla viikolla välillämme oli jo jotain, hänkin kävi aina pari kertaa viikossa meillä, jos vaan kerkesi, kun hänellä oli paljon töitä. Tämä juttu kesti jonkun 4 viikkoo, kunnes hän laitto poikki, koska aika ei riitä, parisuhteen yllä pitoon työ kiireiden takia (ammatti erittäin kiireinen juuri tuolloin).
Kesällä eron jälkeen 1. viikko meni todella hyvin, mutta sitten aloin ikävöimään niitä hetkiä joita vietettiin yhdessä ja mietin muutenkin koko ajan sitä poikaa, hän oli kokoajan sydämessäni.
Nyt syyskuussa, kun koulut taas alkoivat, niin hän laittoi taas facessa viestiäs " voisinko tulla käymään, mulla olisi sulle tärkeetä asiaa?" No, sitten hän tuli luokseni ja juteltiin... "Hän sanoi välittävän musta todella paljon ja että hänellä on ollut ikävä mua. Ja hän on vielä valmis yrittämään uudelleen, jos vaan minä haluan" Koska itselläni oli tunteita niin paljon vielä poikaa kohtaan, niin annoin meille vielä uuden mahdollisuuden. Tällä kertaa näimme 3-4 kertaa viikossa ja hän oli aina minun luonani yötä. Tätä jatkui ehkä 3 viikkoo, sitten hän ei enää viettänyt öitä minun luonani niin useasti, koska hänellä oli koulussa auntolapaikka, josta hän olisi joutunut luopumaan. No sitten nähtiin aina päivisin minun luonani, välillä useammin ja välillä vähän harvemmin. Tätä jatkui 3-4 viikkoo. Sitten hän tuli käymään luonani, ilmoittamatta ja sanoi vaan " että hän haluaa eron" totesin sitten siihen vai, "okeij, niin minäkin, koska meidän yhteinen aika on ollut parin viime viikon aikana todella vähäistä." , (Pojan vanhemmat oli eroamassa niin hänellä oli kotona niin paljon vaikeuksia perheasioissa).
Viikko kulunu erosta, enkä ole juurikaan ikävöinyt poikaa, välillä illalla nukkumaan mennessä olen välillä ajatellut häntä. Hän laittoi taas facessa viestiä, "oletko kotona, haluaisin jutella sun kanssa, vai haluutko enään nähdä mua edes?" Vastasin sille, että jutellaa vaan. Tälloin mietin päässäni, että mitään ei tule tapahtumaan, pysyn nyt vähän aikaa sinkkuna. Mutta, kun poika oli luonani ja kertoi mulle miksi halusi erota niin, jotenkin minä menin niin herkäksi ja tunteeni palasivat taas uudestaan pintaan. No palattiin taas yhteen, mutta tämä juttu ei kestänyt kauaa, koska emme nähneet kuin yhden kerran sinä viikkona, emmekä olleet juuri missään yhteyksissä. Niin minä päätin, että tämä ei voi jatkua enään näin, poika aina vaan tulee luokseni, aina kun häntä sattuu panettamaan ja muuten ei tarvikkaan pitää mitään yhteyttä. Laitoin pojalle, että " Tämä ei tule jatkumaan enään näin, jos sua ei kiinnosta niin halun eron, mutta mulla on kumminkin tunteita vielä ihan älyttömästi sua kohtaan."
Meillä ei ole yhteisiä ystäviä, joten senkin takia vietimme aikaa yhdessä todella vähän. Ja tämän syyskuun jutun alussa hän sanoi, että ei ole ainakaan ihan heti vielä alkamaan seurustelemaan, koska hän ei aio lupua omista kavereistaan.
Nyt on 3. viikko menossa meidän viimesestä erosta. Ja olen ihan kauheesti ikävöinyt sitä poikaa. Ihan sama, mitä ajattelen niin hän tulee aina mieleeni. Ole nyt myös alkanu näkemään hänestä unta. Minulla on sellainen, että haluaisin palata taas yhteen, vaikka poika osaakin oolla välillä kauhea kusipää. Sori, jutustu tuli vähän pitkä ja yksityis kohtia paljon, mutta mitä mun pitäis tehdä. En haluais vaan päästä irti hänestä. Olen jutellut kaverini kanssa tästä, mutta hänen mielestä mun pitäis vaan unohtaa poika, mutta se ei oo mulle helppoa.
Kertokaa mulle mitä mun pitää tehdä!
Eli viime keväänä tapasimme koulussa, kun "eksyin" aina hänen tunnilleen, tällöin me ei vielä juteltu. Mutta kesällä häneltä tuli facee kaveripyyntö ja hyväksyin sen. Heti pyynnön hyväksyttyäni, häneltä alkoi tulla viestiä. Pari päivää meni facessa tutustueessa ja sitten hän tuli käymään meillä. Seuraavalla viikolla välillämme oli jo jotain, hänkin kävi aina pari kertaa viikossa meillä, jos vaan kerkesi, kun hänellä oli paljon töitä. Tämä juttu kesti jonkun 4 viikkoo, kunnes hän laitto poikki, koska aika ei riitä, parisuhteen yllä pitoon työ kiireiden takia (ammatti erittäin kiireinen juuri tuolloin).
Kesällä eron jälkeen 1. viikko meni todella hyvin, mutta sitten aloin ikävöimään niitä hetkiä joita vietettiin yhdessä ja mietin muutenkin koko ajan sitä poikaa, hän oli kokoajan sydämessäni.
Nyt syyskuussa, kun koulut taas alkoivat, niin hän laittoi taas facessa viestiäs " voisinko tulla käymään, mulla olisi sulle tärkeetä asiaa?" No, sitten hän tuli luokseni ja juteltiin... "Hän sanoi välittävän musta todella paljon ja että hänellä on ollut ikävä mua. Ja hän on vielä valmis yrittämään uudelleen, jos vaan minä haluan" Koska itselläni oli tunteita niin paljon vielä poikaa kohtaan, niin annoin meille vielä uuden mahdollisuuden. Tällä kertaa näimme 3-4 kertaa viikossa ja hän oli aina minun luonani yötä. Tätä jatkui ehkä 3 viikkoo, sitten hän ei enää viettänyt öitä minun luonani niin useasti, koska hänellä oli koulussa auntolapaikka, josta hän olisi joutunut luopumaan. No sitten nähtiin aina päivisin minun luonani, välillä useammin ja välillä vähän harvemmin. Tätä jatkui 3-4 viikkoo. Sitten hän tuli käymään luonani, ilmoittamatta ja sanoi vaan " että hän haluaa eron" totesin sitten siihen vai, "okeij, niin minäkin, koska meidän yhteinen aika on ollut parin viime viikon aikana todella vähäistä." , (Pojan vanhemmat oli eroamassa niin hänellä oli kotona niin paljon vaikeuksia perheasioissa).
Viikko kulunu erosta, enkä ole juurikaan ikävöinyt poikaa, välillä illalla nukkumaan mennessä olen välillä ajatellut häntä. Hän laittoi taas facessa viestiä, "oletko kotona, haluaisin jutella sun kanssa, vai haluutko enään nähdä mua edes?" Vastasin sille, että jutellaa vaan. Tälloin mietin päässäni, että mitään ei tule tapahtumaan, pysyn nyt vähän aikaa sinkkuna. Mutta, kun poika oli luonani ja kertoi mulle miksi halusi erota niin, jotenkin minä menin niin herkäksi ja tunteeni palasivat taas uudestaan pintaan. No palattiin taas yhteen, mutta tämä juttu ei kestänyt kauaa, koska emme nähneet kuin yhden kerran sinä viikkona, emmekä olleet juuri missään yhteyksissä. Niin minä päätin, että tämä ei voi jatkua enään näin, poika aina vaan tulee luokseni, aina kun häntä sattuu panettamaan ja muuten ei tarvikkaan pitää mitään yhteyttä. Laitoin pojalle, että " Tämä ei tule jatkumaan enään näin, jos sua ei kiinnosta niin halun eron, mutta mulla on kumminkin tunteita vielä ihan älyttömästi sua kohtaan."
Meillä ei ole yhteisiä ystäviä, joten senkin takia vietimme aikaa yhdessä todella vähän. Ja tämän syyskuun jutun alussa hän sanoi, että ei ole ainakaan ihan heti vielä alkamaan seurustelemaan, koska hän ei aio lupua omista kavereistaan.
Nyt on 3. viikko menossa meidän viimesestä erosta. Ja olen ihan kauheesti ikävöinyt sitä poikaa. Ihan sama, mitä ajattelen niin hän tulee aina mieleeni. Ole nyt myös alkanu näkemään hänestä unta. Minulla on sellainen, että haluaisin palata taas yhteen, vaikka poika osaakin oolla välillä kauhea kusipää. Sori, jutustu tuli vähän pitkä ja yksityis kohtia paljon, mutta mitä mun pitäis tehdä. En haluais vaan päästä irti hänestä. Olen jutellut kaverini kanssa tästä, mutta hänen mielestä mun pitäis vaan unohtaa poika, mutta se ei oo mulle helppoa.
Kertokaa mulle mitä mun pitää tehdä!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaveris on oikeassa. Anteeksi ja hyvää joulua.
Kiitos vastauksestasi miesvm_1967x , en pahastu ollenkaa, vaikka oletkin tuota mieltä. Minähän haluan nyt kuulla muidenkin mielipiteitä tähän asiaan.
Yks asia kans vähän jäi mietityttämään, kun tuon 2. eron jälkee jätkä tuli pyytää mua takas, ja sanovasa katuvansa sitä, että, kun meni jättämään mut. Ja että eron jälkeen se huomasi kuinka välitti musta? Vai sattuko vaa matkalla koulun asuntolaan alkamaan panettamaan hirveesti ni piti poiketa, et jos vaikka mä oisin leppyny ja vähän saiski?
Miksi suhde pitää laittaa poikki, jos ei kiireiden takia ehdi näkemään juuri tietyllä hetkellä? On ihan normaalia nähdä joskus kerran viikossa ja sitten taas useamman kerran viikossa, kun on aikaa.
Oletteko tehneet koskaan muuta yhdessä, kuin pelkästään sekstailleet? Seksisuhteelta tuo näyttää täältä katsottuna, mutta mikäpä siinä, jos itsekin sitä haluat.
Tee mitä sydämesi sanoo. Kun aikanne veivaatte on-off suhdettanne, sinullekin tulee mitta täyteen etkä enää ajattele poikaa.
No kesän eron minä ymmärrän, koska hänellä oli paljon töitä ja itse lähdin toiselle puolelle Suomea työssäoppimaan kesäksi. Mutta nyt lähiaikoina, kun se on ollut koulussa niin sillä ei ole ollut mitään arkisin. Muuta kuin, että jos toisetkin jätkä lähtee ajelee kylille tai muuten vaa ryyppäämään jonnekki, ni tottakai tänki piti lähtee. Eli kaverit meni minun edelle.
Meidän yhdessa olo oli lähinnä minun luona olemista, kerran käytiin tän jätkän parhaalla kaverilla kylässä. Ja sit hän oli kerran lähössä toisellepaikkakunnalle messuille kavereittesa kanssa, niin sinne lähdin kanssa mukaan.
Joo seksi suhteelt tää loppupelis alko olee, sellasta suhdetta en toivonnu/halunnu, mutta eipä siinä aina pystyny seksistäkää kieltätymään.
Tosi vaikea sanoa, mitä pojan mielessä liikkuu. Ehkäpä hänellä aiempien erojen jälkeen on ollut sama olo kuin sinulla nyt. Mutta ehkäpä hänellä ei ole sitä oloa enää, ja tämä ero on lopullinen? Ailahtelevalta ja päämäärättömältä ihmiseltä kuulostaa.
Mutta entä sinä? Kumpaa puolta hänessä rakastat - sitä joka ottaa luokseen ja kuiskii kauniita sanoja korvaan, vai sitä joka hylkää heti, kun ensimmäinen arkinen hetki koittaa? Tuossa miehessä taitaa olla nuo kaksi puolta, kenties ikuisesti?
Maailmassa on varmasti helpompiakin ihmisiä, mutta johonkin olet häntä nyt tarvinnut. Kenties jotain itsenäistymiseen liittyvää? Ehkäpä hän on antanut sinulle huumaavaa läheisyyttä, kuitenkaan tulematta liian lähelle, jolloin olisit joutunut miettimään oletko sittenkään vielä valmis? Vai mitä se voisi olla?
Kiitos vastauksestasi.
Tuossa jätkässä todella on nua kaksi puolta.
Mä en tiiä, mihim mä rakastuin tossa jätkässä, mutta niin oikealta tyypiltä se tuntuu myös kaikkien näitten asioiden jälkeen . En vaan haluais päästä irti.
En tiiä pystyiskö ja suostuisko se alottamaan puhtaalta pöydältä, tuskin.
Tämä tyyppi aineki sai mun pään ihan sekaisin.
Ymmärsithän tuon edellisen kirjoittajan tärkeät sanat. Hänessä on nuo kaksi puolta, ehkä ikuisesti. Riippumatta siitä, kumpaan puoleen ihastuit, toinen puoli tulee kaupan päälle. Mieti tulevaisuuttasi. Kannattaisikohan vaan päästää irti?
Niin, minäkin olin nuorena sen verran levoton ja päämäärätön että tommoisia "persesuhteita" oli useampi. Silloin kun asiat ei menneet omasta mielestä putkeen oli hyvä soitella vanhoille säädöille ja vakuutella rakkautta minkä verholla sai piparia tai edes jotain naisseuraa. Seuraavana päivänä oli ihan "ei helvetti sentään" olo ja pakko päästä kauas kyseisestä hoidosta, huilaamaan. Kunnes oli taas aika ottaa yhteys.
Olen ihan helvetin pahoillani niiden naisten takia joita huijasin, siis oikeasti. Elämänkokemus ja kypsyminen humaanina ihmisenä pisti mut joskus ajattelemaan miten väärin tein heitä kohtaan. Valehtelin oman etuni tähden.
Tämä aloitus kuulostaa siis samalta, kuinn minä nuorempana tuon miehen housuissa. Joten ap, edelleen olen kavedrisi peesissä tässä asiassa.
Nimittäin jos rakastun oikeasti, hullaannun ihmisestä, niin suurempi ongelma mulla on se miten pidän näppini hänestä irti 24/7 ettei toinen ahdistu "stalkkaamisesta" :) Tämän olen tähän ikään mennessä oppinut :D