Mihin tämä maailma on mennyt ja etenkin suomalaismiehet (ja monet muutkin)??? Tämä kysymys heräsi taas mieleeni eilisiltaisen baarireissun jälkeen sekä muutamien sinkkuchattivierailujen myötä. Menin baariin taas siinä toivossa, että löytäisin sieltä potentiaalisen poikaystävän. Mutta ei toivoakaan: kaikki miehet, jotka tulivat tuttavuutta tekemään, olivat hirveän kännissä tai ehdottelivat suoraan jatkoja (eikä niillä jatkoilla selvästikään tarkoitettu mitään viatonta viininlipitystä, musiikinkuuntelua ja syvällistä keskustelua.) Luulin, että suorat ehdottelut ovat vain chattipalstojen riesa. Tulee tosiaan sellainen kuva, että suomalaiset miehet eivät halua mitään muuta kuin seksiä. Ne miehet, jotka haluavat onnellisen parisuhteen taitavat jo olla varattuja...
En koskaan harrasta yhdenillanjuttuja vaan nautin seksistä vain silloin, kun siinä on tunteita ja aitoa välittämistä pelissä. Sitten, kun seurustelen ihanan miehen kanssa, rakastelen joka päivä, en siis ole mikään pihtarikaan, vaikka sellaisen käsityksen minusta varmaan saa, kun en anna vielä kolmansillakaan treffeillä. Jäänköhän ikuisesti sinkuksi? Siltä ainakin tuntuu, vaikka olen vasta 23 v. Minuntasoistani miestä ei tunnu löytyvän mistään (eli komea/söpö, fiksu, elämä kondiksessa eli mielellään korkeasti koulutettu tai muuten sivistynyt ja OK työ, empaattinen, uskollinen, itsenäinen ja naistaan arvostava, tupakoimaton ja pystyy hillitsemään alkoholinkäyttöään). En vaadi mielestäni liikaa, koska kaikkea tuota olen itsekin.
PS. Kukaan suomalaisystävistäni ei harrasta yhdenillanjuttuja ja seksikumppaneita heillä on ollut 0-5. Etelä-Euroopan lomillakin kaikki ovat aina olleet siveellisiä, toisin kuin skandinaavisista blondeista voisi kuvitella :) Emmekä ole mitään uskovaisia hihhuleita vaan kauniita ja fiksuja ateisteja/agnostikkoja :D
En koskaan harrasta yhdenillanjuttuja vaan nautin seksistä vain silloin, kun siinä on tunteita ja aitoa välittämistä pelissä. Sitten, kun seurustelen ihanan miehen kanssa, rakastelen joka päivä, en siis ole mikään pihtarikaan, vaikka sellaisen käsityksen minusta varmaan saa, kun en anna vielä kolmansillakaan treffeillä. Jäänköhän ikuisesti sinkuksi? Siltä ainakin tuntuu, vaikka olen vasta 23 v. Minuntasoistani miestä ei tunnu löytyvän mistään (eli komea/söpö, fiksu, elämä kondiksessa eli mielellään korkeasti koulutettu tai muuten sivistynyt ja OK työ, empaattinen, uskollinen, itsenäinen ja naistaan arvostava, tupakoimaton ja pystyy hillitsemään alkoholinkäyttöään). En vaadi mielestäni liikaa, koska kaikkea tuota olen itsekin.
PS. Kukaan suomalaisystävistäni ei harrasta yhdenillanjuttuja ja seksikumppaneita heillä on ollut 0-5. Etelä-Euroopan lomillakin kaikki ovat aina olleet siveellisiä, toisin kuin skandinaavisista blondeista voisi kuvitella :) Emmekä ole mitään uskovaisia hihhuleita vaan kauniita ja fiksuja ateisteja/agnostikkoja :D
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kuvaamasi kaltaisia fiksuja miehiä on tässä maassa pilvin pimein. Osa heistä edelleen vapaana. Mutta et taida itse olla kovin fiksu, jos tosiaan luulet jonkun heistä löytäväsi baarista? Suomalaisessa kulttuurissa baarit mielletään paikoiksi, joihin mennään kännäämään ja hakemaan pillua/munaa. Baareissa tosiaan todella harvoin tapaa (lähes) selvinpäin olevia, fiksuja ihmisiä, jotka haluavat keskustella sivistyneesti ja ovat kenties hakemassa jotain aidompaa kuin pelkkiä yhdenyöntoivoja.
Fiksut miehet ja naiset keksivät fiksumpiakin illanviettotapoja kuin kännissä öyhääminen ja vastakkaisen sukupuolen vonkaaminen. Kannattaisi varmaan etsiä jostain muualta kuin baarista; netistä (eletään jo vuotta 2004, joten nykyaikaiset apukeinot käyttöön), kuntosalilta, lenkkipolulta, muista harrastuksista, kaupasta, kadulta yms. Ekaan epäonnistumiseen ei kannata näissäkään vaihtoehdoissa lopettaa, ja kannattaa pitää mielessä, että myös nainen voi tehdä aloitteen (jos ei edes viitsi yrittää, on ihan turha mistään valittaakaan). Ja sitten vielä asia, joka monilta naisilta niin usein unohtuu: miehet eivät ymmärrä hienovaraisia vihjeitä, joita niin mielellään viljelette. Ei ainakaan suurin osa, ja hyvin suuri osa ei ymmärrä edes selkeitä vihjeitä (voivat silti olla ihan kelpoa seurustelumateriaalia, vaikka tarvitsisivat hieman suorempaa lähestymistapaa).
Käy baareissa fiksujakin ihmisiä, yökerhothan ovat täynnä esim. yliopisto-opiskelijoita (älkää ymmärtäkö väärin, en tietenkään väitä, että vain akateemiset olisivat fiksuja). Itse ainakin menen klubeille pitämään hauskaa, tanssimaan ja tutustumaan ihmisiin. Ja löytyi pitkäaikainen seurustelukumppanikin baarista, eikä varmasti ollut poikkeustapaus. Osoittaa vain ihmisten omaa rajoittunutta ajattelua, jos baareista ei muka voi etsiä muuta kuin seksiä. Sitä paitsi se on meille ujoille suomalaisille hyvä paikka tutustua vastakkaiseen sukupuoleen, kun on ottanut pari rohkaisuryyppyä ensin :) Itsekin tunnustan olevan sen verran ujo, että punastun jo, jos joku minua katselee vaikka junassa tai kaupassa. Pitäisi tietysti vain rohkaistua menemään juttusille. Onneksi on kuitenkin olemassa ravintolat! Vielä kun saisi ne savuttomiksi, niin niissä kävisi entistä enemmän fiksuja ihmisiä.
Olen käynyt lukuisilla sokkotreffeillä netin kautta, mutta ei ole tärpännyt. Tuntuu, että nykyisessä hektisessä elämänmenossa odotetaan, että ensi silmäyksellä pitäisi rakastua, muuten ei tule uusintatreffejä. Olisikin parempi, ettei luotaisi liian suuria paineita ja odotuksia vaan ihan pikku hiljaa ystävystyttäisiin ja kuka tietää, vaikka suhde kehittyisi pidemmällekin.
Oon aivan samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, sillä oma poikaystäväni on suunnilleen kaikkea mitä äsken lueteltiin, ja sanoi joskus omalle äidilleen, ettei halua etsiä tyttöystävää mistään baarista. Maiseman vaihto auttaa siis :) !
Kai sitä omalle äidille sanotaan kaikenlaista kilttinä poikana :) Haluan itsenäisen miehen, joka tekee omat valintansa enkä mitään mammanpoikaa, joka vielä reilusti yli 2kymppisenäkin käy "äiskän luona safkaamas".
"Suomalaisessa kulttuurissa baarit mielletään paikoiksi, joihin mennään kännäämään ja hakemaan pillua/munaa. "
Joko yrität provosoida tai et tiedä mistä puhut. Kirjoittamasihan pitää paikkansa vain miesten kohdalla, eikä kaikkien miestenkään! Toki joidenkin naistenkin. Mutta pääsääntöisesti naiset menevät baariin muista syistä kuin miesten takia. Miehet taas menevät sinne missä naiset ovat. Tiedän kyllä muutamia miehiäkin jotka oikeasti tykkäävät esim tanssimisesta ja menevät sen vuoksi.
Älä huolehdi mukava Nainen! Sinulla on mahdollisuuksia löytää hyvä mies itsellesi. Mutta sitä ennen jokaisen on selvitettävä itselleen ja itsestään joitakin asioita onnistuakseen sitten elämässä ja toimivassa parisuhteessa. Ja tämä sama koskee myös innokkaita Sinua etsiviä miehiä! Oletko toisaalta pohtinut, haluatko todella kokea syvää rakkautta ja kiintymyssuhteita? Voitko sitoutua ja heittäytyä sitten suhteeseen todella vahvasti ja jopa elinikäisesti, ilman että kuitenkin varvas olisi hieman oven välissä? Uskallatko olla rakkauden kohteena? Rakastatko itseäsi "terveesti", mitä "käsität" rakkaudella, rakastaisitko toista sellaisenaan, olisitteko toinen toisianne varten,toinen vain sinua varten, sinä vain häntä varten? HAluatko sallia itsellesi joskus "sopivia" syrjähyppyjä,jossitellen tai uhkaillen, kostaenkin, jos "sopiva" löytyisi?Onko parinhaussasi vain kyseessä oletetun oman elämänkuvan tai sadun kohdalleen piirtäminen ilman epämiellyttäviä mahdollisuuksia sellaisesta, että te vanhenette, voitte sairastua, köyhtyä, rumentua, vaikka kaljuuntua -myös nainenkin,läskistyä, jäädä työttömiksi, rakkaus voi heikentyä välillä, lapset voisivat olla vammaisia tai niitä ei annetakaan? Entä jos toinen tai molemmat voivat kääntyä esim. ateismiuskosta islamiin, juutalaisuuteen tai elävään kristinuskoon? Miten selviät "vaikeista" sukulaisistaan tai omiesi asenteista sopuisasti, entä ystävänne? Annatko, saatko tilaa? Osaisitko antaa anteeksi toiselle, varsinkin jos lötyy epätäydellisyyttä? Kompensoisiko miehesi jotakin muuta tai "yhteiskunnallista julkisuuskuvaa- tai luokkaisuuttasi"? Pitääkö pystyä olemaan kuin suosikkifilmitähtesi tai laulajasi?Pitääkö toisen pukeutua aina kuten haluat ja voisitko itse olla joskus hänen "alausvaatemainoksensa"? Pitääkö osata "kamasutrat" vai voisiko mies ensin olla kokemattomampi? Entä jos mies onkin vielä kokematon mutta kiva- heitätkö pois ja otat komean naistenmiesmahtailijan, mutta piilevän HIV yms. kantajan? Onko sinulla avointa tai piilevää miesvihaa? Tai onko sinulla jopa piilevää naisvihaa? Pitäisikö kumppanin olla erilainen, samanlainen tai mieluummin omanlaisensa? Saisiko olla raitis? Entä jos ratkeaa juopoksi tai mielenterveyshäiriöön? Entäs jos ei halua ostaa autoa tai ei ole enää rikas? Jos esim. näiden mainittujen asioiden pohtiminen täsmentää löytämistavoitteitasi ja et paljon ahdistunut, vihastunut, ohittanut aiheita tai keksinyt "selityksiä" niiden päälle, kenties tulet hyvinkin kehittymään vahvaksi entistä viehätyvoimaismmaksi, naisellisemmaksi ja itsenäiseksi, ei itsekkääksi, mutta myös vuorovaikustuskykyiseksi Naiseksi ja voit löytää dynaamisen ja kehityskelpoisen syvenevän parisuhteen aika sopivan miehen kanssa?
Kumppanin voi löytää miltei mistä tahansa tai sitten ei yhtään mistään. Jos oma mielikuva on muuttumaton tai jähmettynyt, niin hyvää tarkoittaessaankin se voi muodostua esteeksi. Naiset ja miehet molemmat osaavat loukata toisiaan ja lähestyä yksipuolisesti tai tungettelevasti. Mutta osaatko nähdä huononkin tai ujon, kömpelön viestin taakse, jos juuri HÄN onkin kohdallasi? Olkoon tutustumispaikkana sitten "räkälä", harrastustila tai kaupan jono? Onnea matkaan ja kasvuun-olet ehkä jo muita edellä, mutta et koskaan toisia parempi vaan tasa-arvoinen, Naisena, jota joku mies tarvitsee!
vie aina jotain suurta elämästä, mutta omapa on valintasi. En ole mikään kiihkouskovainen, enkä halua tähän nyt mitään kommentteja. Olen vaan huomannut, että nimenomaan ateistit osaavat olla todella itsekkäitä, vittumaisia ja inhottavia, vaikka ensin antavat mukavan kuvan.Minulle on aivan sama uskooko vai ei, mutta tämän havainnon olen tehnyt.sorry
Vaikka olenkin ateisti, on raamatussa mielestäni paljon hyviäkin opetuksia. Esim. "kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan" on todella hyvä lause ja maailma olisi paljon parempi paikka, jos kaikki sitä noudattaisivat. Valitettavan usein uskovaiset hyväksyvät vain oman tapansa elää, mikä on kaukana suvaitsevaisuudesta. Itse jouduin koulukiusatuksi ja kiusaajana oli erääseen uskonlahkoon kuuluva luokkakaveri, joka osasi olla todella julma. Kaikesta huolimatta pyrin suvaitsemaan kaikenlaiset ihmiset ja annan ihmisten uskoa, mihin haluavat kunhan antavat myös minun elää rauhassa.
Sinulla tuleekin dildolle käyttöä, jos ei miehet kelpaa.
Olen komea/söpö
olen fiksu
elämäni on kondiksessa
olen korkeasti koulutettu (FM)
ja muuten sivistynyt
minulla on OK työ
olen empaattinen
olen uskollinen
olen itsenäinen
olen tupakoimaton
en juuri käytä alkoholia
en siedä ihmisiä, jotka etsivät "tasoisisaan"...
Kieltämättä sanoin vähän kärkevästi puhuessani "samantasoisesta" miehestä ja itseänikin ärsyttää välillä selvästi narsistiset ihmiset, jotka sanovat olevansa tasokkaita. Olen kuitenkin nähnyt paljon vaivaa, että minusta on tullut sellainen kuin olen ja tiedän, että vielä on kehitettävää, mutta siihen on koko elämä aikaa.
En halua asettaa itseäni muiden yläpuolelle, mutta etsiessäni elämänkumppania, ovat vaatimuksetkin kovat. Ystäväksi kelpaa sitten kuka vaan reilu ja empaattinen ihminen. Enkä poikaystäväkseni ole hakemassa Mr Perfectiä, koska eihän kukaan ole täydellinen. Siksipä voin vaatia juuri niitä ominaisuuksia, joita itsessäni on. Tai enhän tiedä, jos rakkauden sokaisemana ihastunkin johonkin täysin erilaiseen mieheen. Se kuitenkin vaatii ensin kunnolla tutustumista. Pitäisikö siis tutustua kaikkiin maailman miehiin, koska kuka tahansa voi olla "se oikea". Mieluummin säästän vaivaa ja tutustun sellaisiin, joista kiinnostun.
Jos sinua ei kukaan iske niin oletko miettinyt missä on vika?
Löytyykö vika perinteisesti peilistä vaiko pään sisällöstä?
Pidätkö itseäsi fiksuna? Onko fiksuutesi korostaminen ainoa tapa tuoda olettamasi fiksuus esille? Mikäli fiksuuden esilletuomisen ainoa keino on hokea itseään fiksuksi, on todellinen fiksuus vielä täydellisesti saavuttamatta. Fiksu tuo fiksuutensa esille fiksusti, moukkamaisuuksiin sortumatta. Ja todella fiksun ei tarvitse koko asiasta edes välittää ;)
Oikeasti fiksu ihminen tuskin jaksaa kiinnostua ihmisestä joka esittää fiksua.
Kerronpa sulle esim. miksi minua miehet eivät iskeneet. Siksi koska he ajattelivat, että tuo kaunis nainen on varmasti jo varattu, olenko tarpeeksi komea hänelle, hän on niin kaunis etten uskalla edes lähestyä häntä. Aina ei siis vika löydy sieltä peilistä! En halua kehua itseäni, mutta näin minä olen jälkeenpäin saanut kuulla. Itseasiassa moni on usein kehunut minua kauniiksi, mutta en ole koskaan uskonut. Taidan olla niin vaatimaton ja muutenkin minulle on aina merkinnyt ihmisen sisäinen olemus enemmän kuin ulkoinen. Eikä pääni sisällössä voi olla mitään vikaa sillä olen korkeasti koulutettu.
Kuinkas sitä hyvin usein törmääkään juuri siihen, että positiivisia adjektiivejä (varsinkin päänsisäisistä toimista) itsestään käyttävä teilataan rehentelevänä immeisenä... Ovatko koulun sofismiopit juurtuneet niin kovasti kalloomme, että emme pysty mitenkään sulattamaan pienintäkään itsekehua? Ehkä juuri siksi teinipipoissa lukee tyhmä tai paskiainen fiksun sijaan. Eihän sellaista kukaan uskaltaisi päässään pitää...
Fiksulle sen verran, että jos ei halua seinäruusuna huomiota kerjätä, voi myös oma-aloitteisesti hakea haluamaansa seuraa. Ehkä siellä baarissa on myös se fiksu mies yhtä odottavalla kannalla.
Odottavan aika on pitkä...
Moi,
Turhan pitkä vuodatus. Ei kannata. Minä kierrän kaltaisesi narkissoksen kaukaa ja ERITTÄIN mielelläni.
HÖPÖ HÖPÖ HÖPÖÖÖÖÖÖÖÖÄ.
Olet vasta 23v, käyttänyt liikaa aikaasi kirjojen sekä muutaman vakioystävän parissa. Chatti on jo epätoivoinen yritys! Kokeileppa harrastaa jotain muuta esim urheilua, tiputa rimaa ja katso peiliin mitä oikein haluat tehdä asian eteen. Ei kukaan halua neroa kotiin joka vaatii melkein aina täydellisyyttä. Vilpittömästi onnea suhteiden puolesta.
En ole missään vaiheessa väittänyt olevani täydellinen tai edes nero. Mielestäni fiksuus on melko neutraali ilmaisu ja silti se näköjään herättää joissakin lukijoissa närää. Mielestäni fiksuus ei välttämättä tarkoita tavallista korkeampaa älykkyyttä vaan sitä, että tekee elämässään fiksuja valintoja eli pelaa ne kortit järkevästi, jotka itselle on annettu.
En edelleenkään pidä liian korkeaa tasoa miesten valinnassa. Vai pitäisikö sittenkin tyytyä ensimmäiseen vastaantulijaan, jolle minä kelpaan. Vaikka hän olisi juoppo, ketjupolttaja, työtön (toivottavasti en nyt loukannut ketään työtöntä, se ei tosiaankaan yleensä ole oma vika vaan tämän yhteiskunnan), peruskoulun käynyt, jolle elämässä tärkeintä on kaataa mahdollisimman monta naista sänkyynsä. Ei kiitos! Mieluummin olen sinkku kuin tyydyn huonoon suhteeseen.
olen työtön, polran tupakkaa ja otan joskus alkoholiakin. Olen kuitenkin mielestäni aika fiksu, pukeudun nimittäin siististi, pidän huolta hygiueniastani ja olen ystävällinen ja huomaavainen. Ja osaan keskustella monista asioista. Yleistietoni on hyvä ja olen ollut lukiossakin. Mutat itselleni noi koulutusjutut on ihan toisarvoisia. Mä en tarvitse paljon rahaa enkä halua kaataa sänkyyni yhtään naista, jota en oikeasti rakasta. Mulla on vähän kaljamahaa ja pitkä tukka enkä oikeestaan osaa tehdä muuta kun rämpyttää kitaraa. Mutta silti uskon, että musta voisi tulla hyvä mies fiksulle naiselle. Ja sellainen nainen minulla on jo kiikarissakin, kurssikaverini, mielestäni maailman kaunein ja fiksuin ihminen. Mutta totuushan voi olla toinen. En tiedä onko hän minusta kiinnostunut, mutta ajattelin kyllä pyytää häntä ulos vielä. Tosin tämä nainen on 25 ja itse olen 21, mutta haluaisin jakaa elämäni tämän ihanan tytön kanssa.
Pyydä ihmeessä häntä ulos. Toivotan teille onnea :)
häntä jo kahvilel kerran, mutta hänellä oli vähän muuta menoa. Musta tuntuu ,että hän vähän hämmästyi, kun yhtäkkiä ehdotin kahville menoa. Onkohan hän ajatellut sitä, vai unohtanut jo koko jutun? En minä ainakaan unohtaisi. Haluaisin todella tutustua tähän ihmiseen paremmin. Mielestäni olisimme hyvä pari. Mutat enhän minä häntä kunnolla tunne enkä tiedä jos hän haluaisi vanhemman, komeamman, rikkaamman tms. miehen.
Osaisitko naisena sanoa miten mun kannattaisi häntä lähestyä? En halua antaa väärää kuvaa itsestäni, haluaisin saada hänet tajuamaan todelliset tunteeni. Ehkä paras vaihtoehto ei kuitenkaan ole vaan mennä töksäyttämääm ''mä rakastan sua''.
erittäin kiinnostava aihe...olen usei miettinytkin
näitä tasa arvon mukanaan tuomia sosiologisia muutoksia...naiset kouluttautuu ja saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden urospuolesta...
no nko naiset ajateleet mitä muutoksia se tuo heidän käyttäytymiseensä ja vaatimustasoihinsa..sillä sitä
mukaa kun naisilla paranee niin yhä vähemmän on miehiä jotka pystyy enää perinteisiin vaatimuksiin..
tilaa kun ei vaan riitä kaikille yhteiskunnan huipulle asti :)
eikä tää kiireinen maailma enää anna myöten monien treffien käymiseen ja sitten vasta siihen tärkeimpään eli seksuaaliseen yhteensopivuuteen..
mitä siis olin sanomassa...en tiedä :) kuhan mohisen...moro :)
Mä en ole maailman komein mies eikä mulla ole rahaa eikä koulutusta eikä paljon mitään. Mutta silti haluan rakkautta antaa naiselle ja myös saada sitä. Olen varmaan tosi harvinainen mies, kun pillu ei ole ensimmäisenä mielessä. Haluan pysyvän suhteen naisen kanssa, jota rakastan. Haluan hellyyttä ja haluaisin keskustella asioista ja tehdä yhdessä kaikkea kivaa. Olen miettinyt pääni puhki, miten saisin rakastamani naisen tajuamaan tämän, ettei hän luulisi minua vaan joksikin hölmöksi vonkaajaksi.
Kuulostat pohjimmiltasi hyväsydämiseltä ihmiseltä. Rakkaus on kuitenkin se, mikä on tärkeintä. Toivottavasti ko. nainen tajuaa sen.
Saatan vaikuttaa pinnalliselta, mutta tosiasiassa haluan vain onnellisen elämän. Miehen ei tarvitse olla korkeatuloinen, mutta talouden tulee olla vakaa, jotta ei tarvitse murehtia rahahuolista ja mahdollisten lapsien ei tarvitse elää köyhyydessä. Itse olen joutunut lapsuuden elämään ankarassa köyhyydessä ja siksi tiedän, kuinka rankkaa se voi olla.
Miehen ei tarvitse myöskään olla kaikkien ihailema Mr Finland vaan miellyttää ainoastaan minun silmääni. Pidin erästä miestä erittäin vetävännäköisenä, vaikka hän ei todellakaan täyttänyt mitään yleisiä komeuden kriteereitä ja ystävänikin ihmettelivät, mitä hänessä näin. Hän oli mielestäni jollain persoonallisella tavalla hyvin charmikas ;) Harmi vain, että hän vielä lähes 3kymppisenä asui vanhempiensa hoivissa ja oli työtön sekä metsästi jatkuvasti uusia hoitoja selkäni takana. Eikä hän ollut tyhmä, hänessä olisi ollut potentiaalia, vaikka mihin. Hän vain pelasi korttinsa typerästi, harmi.
fiksulta ja ns. kunnon ihmiseltä:) Varmasti löydät vielä fiksun miehen, ei kaikilla miehillä ole vain pimppi mielessä. Minulla on kavereitakin, jotka seurustelevat oikeasti rakastamansa naisen kanssa. Korkeasti koulutettujakin ihmisiä, vaikka useimmat kaverini ovatkin tavallisia duunareita tai työttömiä.
Ja vähän aikaa sitten yksi kaverini kuoli, joka oli todellas älykäs kaveri, mutta elämä oli ihan rappiolla. Hän oli 35 ja hänessä olisi ollut potentiaalia vaikka mihin, jos hän vain nimenomaan olisi pelannut korttinsa oikein.
Mulla ei ole oikeastaan ollut motivaatiota ''pelata korttejani oikein''. Ei mun elämällä ole tarkoitusta, jos en löydä omaa rakasta. Mutta jos löytäisin ''sen oikean'', niin uskon että alkaisin elämään muutenkin fiksummin. Vähentäisin tupakointia(paras olsii tietysti lopettaa) ja alkoholin käyttöä. Vois jäädä rahaa vähän muuhunkin, ja ehkä tulevaisuudessa voisin yrittää löytää ihan oikean työpaikan. Mutta minä olen surullinen ja yksinäinen ihminen(vaikka mulla onkin kavereita ja muutama hyvä ystävä, niin kaipaan vain rakastamaani naista).
Mulla miehen piti olla sopivasti hullu, pehmo, erittäin herkkä, tunteellinen, itsensä hillitsevä, elämässään tiedostava, ei pätkän vertaa itsetietoinen liikaa... niin siinä vaan kävi että yhtenä iltana vaan törmäsin vahingossa uuteen mieheen joka on nyt mun melkein-avis :) Sain samalla paljon muutakin kuin toivomani ominaisuudet: absolutismin ja syvän kunnioituksen naista kohtaan.
Ei pidä vain katsoa ikää tai ulkonäköä niin paljon tai vaatia just sellanen ja sellanen ihminen. Täytyy olla avoin tilaisuuksille; mä tein ennen niin että saatoin lähteäkin jonkun mukaan mut sit aloin lähettää signaalia "turha luulla et saat mut sänkyys". Puolet niistä jäi muhun koukkuun; puolet lähti, ja sitä puoliskoa en ikävöi.
Ei myöskään tarvitse olla mallin näköinen saadakseen miehen :).
Näitä riittää meidänkin yliopistolla pilvin pimein.
Itseään täynnä olevia, juuri opiskelupaikan saaneita, nuoria tyttöjä joilla sosiaalisten taitojen kehittyminen on jäänyt vähemmälle huomiolle.
Älyllisen ylivoimaisuuden harhassa he tavoittelevat rakkauselämässään kuuta taivaalta, aiheuttaen itselleen vain pettymyksiä ja kipua.
He vaativat kumppaniltaan korkeita henkisiä pääomia, vaikka itse kuitenkin tyydyttävät helposti henkiset tarpeensa katsomalla aikamme älykkyyden riemuvoittoa, kauniitajarohkeitasalattujaelämiä.
Maamme on täynnä heidän kaltaisia, ikuiseen sinkkuuteen ajautuneita, vanhenevia neitoja.
"Siperia opettaa, mutta kuka opettaa siperiaa?"
mä oonki aina ihimetelly sitä juttua ku baareis känniset miehet eherotteloo naisille tähän tapaan
tuukko likka meille mul on viinapullo kotona.
mitä hele vettiä ne oikeen meinaa, ne on vissiin niitä suomalaisia naisten miehiä "riihimäen rotary'ja"
"Mihin tämä maailma on mennyt ja etenkin suomalaismiehet"
Niin... ollaanko me miehet muka oltu joskus herrasmiehiä? herää kysymys. Noh, sarkasmia.
"Tulee tosiaan sellainen kuva, että suomalaiset miehet eivät halua mitään muuta kuin seksiä."
Tää siis näiden baarireissujen perusteella? Suomalaiset miehet. Kaikki? :P Hömmm.
Höpsyti höpsyn.
Jeba, mitähän mun piti alunperinkään sanoa. Unohtui jo koko pointti.
Enpä tiedä missä kaupungissa asustelet, mutta ainakin pääkaupunkiseudulla harva tuntee toistaan niin ehkä se houkuttelee baariympäristössä miehet ehdottelemaan mitä tahansa, kun ei tartte myöhemmin hävetä. (?)
Minä oon kiltti nuorimies. En ehdottele rumia. Enpä kyllä kovin usein halua lähteä baariin humppaamaankaan. Hmm.
No summa summarum: Ei saa sanoa kaikkia miehejä ilkehiksi! Ei saa. Ei vaan saa. Kun mä loukkaannun. Ja oon kunnon mies, niinkun monet muutkin ystäväni.
Oot ihan oikeassa: parempi sinkkuna kuin huonossa parisuhteessa.
Niinjajoo. Agnostikkona on ihan jees olla. Ei tartte riidellä uskon asioista. :)
Mo!
mitä mainitsit ja vielä enemmänkin. Hän ei käy baareissa, alkoholikäyttö on erittäin vähäistä. Hän on mielummin kotona minun ja lapsemme kanssa. Internetin kautta olemme tutustuneet toisiimme. Naimisiin menemme ensi kesänä ja toinen lapsikin tulolla.
Ensialkuun vaatimuslistasi tuntui aikamoiselta. Tarkemmin luettuani se on kuitenkin kohtuullinen. Itseasiassa kun mietin, vaimoni on juuri kaikkea tuota, ei tosin korkeasti koulutettu, mutta muuten sivistynyt. Tavatessamme hän tupakoi, mutta lopetti välittömästi, kun aloimme seurustella. Tämäkin tuntui minusta hyvältä, koska sekin tavallaan osoitti, että hän oli tosissaan minun suhteeni. Kerroin hänelle vain, että tupakoimatonta naista on ihana suudella.
Eipä noista vaatimuksista kovin herkästi kannata ruveta tinkimäänkään. Joitakin asioita voi kiinnostavassa ihmisessä katsoa läpi sormien, mutta ketään ei voi muuttaa eikä kenenkään olettaa muuttuvan. Kun haluaa parisuhteen olevan onnellinen, on monessa asiassa joka tapauksessa tingittävä, joten tärkeimmät seikat pitää olla kunnossa alusta lähtien. Sinkkuna on kuitenkin paljon parempi kuin huonossa parisuhteessa.
Minusta tuntui aikoinaan samalta tuon kumppanin löytämisen suhteen. Kapakka on aina tuntunut jotenkin teennäiseltä ympäristöltä aitoon kanssakäymiseen. Niinpä se nainen tuli sitten vastaan aivan muualla. Todellakin tuli vastaan, eihän nyt kaikkialla ja koko ajan voi olla metsästysmielellä. Olin muuten tuolloin 23 v., 16 vuotta sitten.
Tavatessamme en yhtään miettinyt, millainen hän oli. Siis analysointi oli täysin pois päältä. Kaikki tuntui vain kovin hyvältä, tasapainoiselta.
Olen monesti miettinyt tämän oman osuuteni, siis olemukseni, vaikutusta siihen, mitä ensitapaamisella meidän välillemme syntyi. Se kaikki oli aitoa, laskelmoimatonta, ei mitään tavoitteita, ei taka-ajatuksia. Analyysin aika oli sitten seuraavina päivinä ja viikkoina. Aika vain oli oikea.
Onnea sinulle etsinnässä, aktiivisessa ja passiivisessa!
Kuinka moneen paikkaan olet oikein kopioinut tämän viestisi? Tänne kahdelle palstalle, Soneraplazan Elleihin... Kova on hätä, ei voi muuta sanoa.
jos nämä on sun kriteerit niin rupes kuule nunnaksi.
Vaikka sinä et kriteereitäni täytä, uskon, että tässä maailmassa on monta, jotka täyttävät. Täytänhän itsekin omat kriteerini, enkä ole mikään täydellinen vaan suht koht tavallinen tyttö omasta mielestäni.
Oikeasti empaattisia miehiä vain on hyvin harvassa :)
Meidän miehisten olentojen empatiataidot rajoittuvat lähinnä tilanteisiin, kun oma suosikkijoukkue kokee vääryyttä tuomarin taholta.
Laske vähän rimaa =)