Mihin tämä maailma on mennyt ja etenkin suomalaismiehet (ja monet muutkin)??? Tämä kysymys heräsi taas mieleeni eilisiltaisen baarireissun jälkeen sekä muutamien sinkkuchattivierailujen myötä. Menin baariin taas siinä toivossa, että löytäisin sieltä potentiaalisen poikaystävän. Mutta ei toivoakaan: kaikki miehet, jotka tulivat tuttavuutta tekemään, olivat hirveän kännissä tai ehdottelivat suoraan jatkoja (eikä niillä jatkoilla selvästikään tarkoitettu mitään viatonta viininlipitystä, musiikinkuuntelua ja syvällistä keskustelua.) Luulin, että suorat ehdottelut ovat vain chattipalstojen riesa. Tulee tosiaan sellainen kuva, että suomalaiset miehet eivät halua mitään muuta kuin seksiä. Ne miehet, jotka haluavat onnellisen parisuhteen taitavat jo olla varattuja...
En koskaan harrasta yhdenillanjuttuja vaan nautin seksistä vain silloin, kun siinä on tunteita ja aitoa välittämistä pelissä. Sitten, kun seurustelen ihanan miehen kanssa, rakastelen joka päivä, en siis ole mikään pihtarikaan, vaikka sellaisen käsityksen minusta varmaan saa, kun en anna vielä kolmansillakaan treffeillä. Jäänköhän ikuisesti sinkuksi? Siltä ainakin tuntuu, vaikka olen vasta 23 v. Minuntasoistani miestä ei tunnu löytyvän mistään (eli komea/söpö, fiksu, elämä kondiksessa eli mielellään korkeasti koulutettu tai muuten sivistynyt ja OK työ, empaattinen, uskollinen, itsenäinen ja naistaan arvostava, tupakoimaton ja pystyy hillitsemään alkoholinkäyttöään). En vaadi mielestäni liikaa, koska kaikkea tuota olen itsekin.
PS. Kukaan suomalaisystävistäni ei harrasta yhdenillanjuttuja ja seksikumppaneita heillä on ollut 0-5. Etelä-Euroopan lomillakin kaikki ovat aina olleet siveellisiä, toisin kuin skandinaavisista blondeista voisi kuvitella :) Emmekä ole mitään uskovaisia hihhuleita vaan kauniita ja fiksuja ateisteja/agnostikkoja :D
En koskaan harrasta yhdenillanjuttuja vaan nautin seksistä vain silloin, kun siinä on tunteita ja aitoa välittämistä pelissä. Sitten, kun seurustelen ihanan miehen kanssa, rakastelen joka päivä, en siis ole mikään pihtarikaan, vaikka sellaisen käsityksen minusta varmaan saa, kun en anna vielä kolmansillakaan treffeillä. Jäänköhän ikuisesti sinkuksi? Siltä ainakin tuntuu, vaikka olen vasta 23 v. Minuntasoistani miestä ei tunnu löytyvän mistään (eli komea/söpö, fiksu, elämä kondiksessa eli mielellään korkeasti koulutettu tai muuten sivistynyt ja OK työ, empaattinen, uskollinen, itsenäinen ja naistaan arvostava, tupakoimaton ja pystyy hillitsemään alkoholinkäyttöään). En vaadi mielestäni liikaa, koska kaikkea tuota olen itsekin.
PS. Kukaan suomalaisystävistäni ei harrasta yhdenillanjuttuja ja seksikumppaneita heillä on ollut 0-5. Etelä-Euroopan lomillakin kaikki ovat aina olleet siveellisiä, toisin kuin skandinaavisista blondeista voisi kuvitella :) Emmekä ole mitään uskovaisia hihhuleita vaan kauniita ja fiksuja ateisteja/agnostikkoja :D
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei kaikki miehet ole sellaisia.Valitettavasti
vaan joistakin miehistä saa sellaisen kuvan että
me kaikki miehet olemme vain seksin perässä.Esim
minä en harrasta yhden illan juttuja(enkä niiden perässä baariin mene).Silti minusta ei ole kukaan
pitkään aikaan kiinnostunut(en nyt kuitenkaan ole
mikään Notre Damen kellonsoittaja, en kyllä
mikään Harrison Fordikaan..).No ehkä joskus:).
Niillä uskovaisilla "hihhuleilla" usein on paljon lapsia, eli kyllä he seksiä harrastavat...toisin kuin keskiverto sinkku, joka saa lähinnä omaa sormeaan.....
Ei avioliitossa tai suhteessa muutenkaan tunnuta hirveästi sekstailtavan. Päätellen multa jatkuvasti vonkaavien varattujen miesten määrästä...
Missäpäin Suomea muuten asut?..
nyt varmaan teette omat johtopäätöksenne tästä, mutta asun Helsingissä :)
Puhut asiaa. 23-vuotiaana elämä on jo auttamattomasti takana päin.
Olet tuomittu hikisiin panoihin hämärissä hotellihuoneissa kuolaavien sikajunttien kanssa.
Kunnon viininlipittäjämiehen olisit saanut 18-vuotiaana, mutta ne taitavat olla jo kaikki
varattuja.
Seuraava sauma herätä naiseuteen tulee tuossa noin 35-vuotiaana, kun toisen kierroksen sinkut ovat päässeet eroon kotilohikäärmeistään ja maksavat niille elatusmaksuja. Seuraavat 10 vuotta kulunee Tapparapaitaisten rekkakuskien lähentely-yrityksiä inhosta väristen torjuen.
Ehdotan että sijoitat rahasi pupmmuhaulikkoon ja säilykkeisiin, ja piileskelet isukin kesämökillä kunnes otollisemmat ajat tosirakkaudelle koittavat. Lupaan soittaa jänisräikkää kun aika koittaa. Pärjäile.
teidän täytyy vain löytää meidät...
No me jotka ei olla söpöjä ja komeita emme voi sille mitään...eli anteeksi vaan kamalasti.
Anteeksi, tarkoitukseni ei ollut lannistaa ketään. Uskon, että jokaiselle on olemassa joku. Mitä lähempänä keskivertoa on, sitä useampia vaihtoehtoja kumppaniksi löytyy. Meidän koulutettujen, kauniiden sinkkunaisten taas on vaikeaa löytää sopivaa kumppania ihan tutkimustenkin mukaan, koska meitä on niin paljon enemmän kuin vastaavanlaisia miehiä ja kriteerimme ovat korkealla.
Älä nyt jaksa nauratta :-). Teidän on hankala löytää sopivia kumppaneita kun luulette että koko maaailma pyörii teidän navan ympärillä.
Huihui, ihan että tutkimusten mukaan :-).
Kuulehan.. Ei sulla pitäisi olla mitään valittamista vielä, koska ei ole mullakaan. Jännä sikäli, että tekstisi voisi olla omakirjoittamani muutamin poikkeuksin. Minä en ole blondi, ystäväpiirissäni on kaikenlaisia, niitä jotka naivat itsensä kipeiksi niin koti- kuin ulkomaillakin. En myöskään vaadi mieheltä komeutta tai söpöyttä, tosin eihän ne ole pahitteeksikaan, mutta vuosien mittaan on alkanut nähdä enemmän pinnan alle. Minulle sopisi vaikka rumankarhea mies, kunhan sen luonne olisi enemmän rauhallinen, luotettava, itseään ja luontoa ja elämää kunnioittava. Ammatin ei tarvitse olla mikään pilviä hipova, metsuri tai maanviljelijä on ihan yhtä sopiva kuin autonasentaja, tai joku muu, missä mies tekee käsillään, ei jää pulaan rengasraudan eikä hiltin kanssa. Miehen ei tarvitse harrastaakaan mitään extremea, itsepuolustuslajit ja / tai metsästys, kalastus, ulkoilu olisivat aivan käypäsiä, kunhan vaan osaa palata niiltä kotiin.
Oma käsitykseni ihmisistä jotka haluavat onnellisen parisuhteen on se, etteivät he suinkaan ole jo naimisissa, vaan kenties nuoria sinkkuja, tai sitten toisen tai kolmannen kierroksen alussa olevia, jo entisistä virheistä jotain oppineita.
Minun mieheni voisi polttaa, tupakkaa, piippua, sikariakin. Alkoholin kanssa vaan saisi olla sellainen, joka on jo kiintiönsä juonut täyteen,tai jos olisi jo muuten oppinut, ettei viina ole ainut keino selvityä elämässä.
Nykymittapuitten mukaan minä pidän itseäni liian korkeassa arvossa alentuakseni yhdenyön suhteisiin. En sano, ettenkö niitä ikinä harrastaisi, mutta sen sanon kyllä, että huomattavasti parempi olo on, jos baari-illan jälkeen olen sanonut pikapanoille ei. Ukkomiehet yritän jättää sijoilleen, mielestäni he ovat itse itsensä siihen tilaan ajaneeet, joten selvittäkööt sotkunsa aivan itse.
En ole edes helsinkiläinen, enkä kaunotar, pikkuisella paikkakunnalla asuva persoonallisen nätti nainen.
En harrasta viatonta viininlipitystä, en chattipalstoja, tänne tulee joskus laadittua tekstejä kuin helmiä sioille.
Minun mieleeni tulee, ettei seksin haluaminen ole vain suomalainen ominaisuus.. tuppaa noita ulkomaalaisiakin olemaan ihan kiitettävästi. Minä vaan haluaisin, että löytyisi mies, joka osaa ajatella muullakin kuin alapäällään. Seksin kuvittelen tulevan suhteeseen itsestään ja luonnollisesti jos muu kokonaisuus natsaa.
Eipä tässä muuta sulle kuin hyvää jatkoa. Mulla menee hyvin, toivottavasti sullakin, kaksikymmentä vuotta nuoremmalla.
Sulla on väärä asenne. Ei se nyt ihan niin voi mennä, että miesten pitäisi piirittää sua sankoin joukoin ja sä sitten vain jakelisit pakkeja. Jos oletat, että vastakkaisen sukupuolen ihailu lankeaa sulle kuin Manulle illallinen, se ei voi olla näkymättä olemuksestasi ja käytöksestäsi. Ylimielistä ihmistä ei kukaan uskalla eikä edes halua lähestyä.
Teepä baarissa havainnoivaa tutkimusta ja tarkkaile, millaisia naisia miehet oikeasti lähestyvät. Veikkaanpa, että nuo naiset ottavat myös itse kontaktia miehiin eivätkä vain odota sitä, että joku muu tekee aloitteen.
Kumppania voi muuten etsiä muualtakin kuin baarista. Kokeile vaikkapa viikon ajan skannata sitä omaa arkiympäristöäsi, jossa normaalisti liikut. Silmät auki! Joku voi katsella sua vaikkapa kaupassa, uimahallissa, koulussa tai kirjastossa. Ihan missä vain. Mutta jos itse näytät vihreää valoa miehille vain baarissa, niin monta potentiaalista tyyppiä sen ulkopuolella voi mennä sivu suun. Tämä itse asiassa on ajatus, joka vastikään juolahti mieleeni ja jota itse aion testata nyt seuraavan viikon ajan. :-) Wish me luck.
Kiitos hyvistä vinkeistä! Yhdessä asiassa olet kuitenkin väärässä, en nimittäin anna ulospäin itsestäni ylimielistä kuvaa (toivottavasti). Olen hyvin avoin ja iloinen siitä, jos joku minua baarissa lähestyy, vaikkei olisikaan unelmieni mies. Juttelen jonkun aikaa, mutta epäkohteliaille en anna aikaani paljon. Monen kivan miehen kanssa olen viettänyt koko illan, mutta siihen se on sitten jäänytkin, jos henkilö ei ole herättänyt sen kummempaa kiinnostusta minussa. Treffeille lähtisin melko helposti, koska haluan antaa mahdollisuuden enkä torjua ensivaikutelman perusteella, ja voihan sitä ihan muutenkin vaan ystävystyä. Saisi vaan tulla useammin niitä treffipyyntöjä eikä vain pyyntöjä jatkoille.
Tsemppiä sulle myös miehen löytämiseen! :)
Meikäläisellä on taas se ongelma, että naiset ei iske minua. Baarissa saa olla varsin rauhassa, hyvä jos naiset ees vilkaisee. Itsekin lähtisin treffeille tosi helposti, jos vaan pyydettäis. Fiksu suomalaiskaunotar, jos haluat vaihtaa lisää ajatuksia, niin kirjoittele: [email protected]
Mukava huomata että naisetkin käytävät copy pastea
Kun kovan työviikon jälkeen suuntaan kuppilaan, niin mielessä on kyllä jotain muuta, kuin treffejä 10 seuraavaa viikonloppua ja seuraavat 20 viikonloppua fiksua smaltalkia ja hyväällä tuurilla saat sitten lämmintä kättä. Kyllä sitä meissä on monenlaista kengänkuluttajaa. Jos sun elämäs on kauheen individuellia, intresanttia ja tasokasta, ei kaikkien muiden välttämättä sitä ole. Jotkut meistä vaan haluaa simppeliä hauskaa ja tasan niin kauan kuin kroppa kestää.
Hyvää joutuu oikeasti hakemaan sekä nainen että mies. Muista, että sä valitse, ei että sut valitaan. Se on naisen tehtävä valitettavasti ja onneksi. Sä voit valita ja toimia sen mukaan. Vaatimuksesi ovat kovia ja varmasti itse olet niiden arvoinen. Jokainen on kuitenkin kompromissi polariteettien välillä ja useat ominaisuudet tarkoittavat sitä, että samalla tulee mukana toista samasta janasta. On hienoa kuulla, että arvostat itseäsi etkä tyydy vähään. Kuitenkin sun kuvaus jotenkin painottu tuonne seksipuolelle??? Ikäkysymyskö?? Itse ei juuri tule kiinnitettyä menneisiin yhden tai kahden illan juttuihin huomiota ja arvottavan niiden perusteella naisia... arvottaako naiset miehiä näin??
Pitäis kai verrata itseen noita sun esittämiä kohtia, jotta voisin esittää jotain muuta kuin mitä yllä esitin...
En vaan nyt viitsi ottaa esiin itsestäni sen enempää kuin mitä galleriani paljastaa.. tuntuu, etten kuulu siihen hyväpoikakategoriaan, vaikka kuinka akateemisia jatko-opintoja teen ja haastavassa duunissa painin.. Ne kattaa kuitenkin vain kolmasosan elämästä. Enemmän mä olen itsessäni arvottanut elämänkoulu ja sitä kuinka monta luokkaa mulla on vielä edessä. Samaa mä arvotan aika paljon kumppanissa. Mun mielestä se tekee ihmisestä vakaan.