Oltu naisen kanssa ystäviä vuosia, aviomiehenkin tunnen, ja olen toiminut selväpäisenä kuskina heidän iltareissuillaan.
Viimeisen vuoden aikana suhteemme kuitenkin lämpeni uudelle tasolle ja aviomiehen ollessa pitkillä matkoilla on yksinäisyys kalvannut häntä.
Aluksi vietettiin vain iltoja yhdessä ja pidettiin hauskaa lopulta monien iltojen jälkeen seurasi rakastelua ja lopulta seksisuhde.
Itse olen vielä nuori parikymppinen ja kiire painaa niin opiskelun kun työn ohessa, eikä vakinnaiselle suhteelle tunnu olevan aikaa tässä elämäntilanteessa. Nainen taas yli kymmenen vuotta vanhempi, aviossa, kaksi lasta ja rakastaa puolisoaan, kuten tämä häntä.
Vaikka kummallakin on oma elämä, on tunteiden kahlitseminen ollut kummallekin vaikeaa. Tiedän että petämme hänen aviomiestään ja ollaan moraalittomia kiimaisia eläimiä, mutta silti haluamme toisiamme ja monesti yritämme tapailla salaa. Eikä kyse ole pelkästään seksistä vaan yhteisestä läheisyydestä. Pyritty pitämään tunnteita pienemmällä volyymillä ja olla rakastumatta toisiimme (tosi lapsellista), sillä haluamme pitää kiinni omista elämistämme ja tiedetään ettei suhteemme tulisi tällaisessa elämäntilanteessa toimimaan. Siltikin erityisen ristiriitainen tilanne kummallekin.
Nyt sitten välillä tapaillaan ja ihmetellään tätä maailman menoa. Itsekään en voi todeta kun helvetti mikä fiasko...
Mielipiteitä? kokemuksia? kertokaa omia näkemyksia asiasta.
Viimeisen vuoden aikana suhteemme kuitenkin lämpeni uudelle tasolle ja aviomiehen ollessa pitkillä matkoilla on yksinäisyys kalvannut häntä.
Aluksi vietettiin vain iltoja yhdessä ja pidettiin hauskaa lopulta monien iltojen jälkeen seurasi rakastelua ja lopulta seksisuhde.
Itse olen vielä nuori parikymppinen ja kiire painaa niin opiskelun kun työn ohessa, eikä vakinnaiselle suhteelle tunnu olevan aikaa tässä elämäntilanteessa. Nainen taas yli kymmenen vuotta vanhempi, aviossa, kaksi lasta ja rakastaa puolisoaan, kuten tämä häntä.
Vaikka kummallakin on oma elämä, on tunteiden kahlitseminen ollut kummallekin vaikeaa. Tiedän että petämme hänen aviomiestään ja ollaan moraalittomia kiimaisia eläimiä, mutta silti haluamme toisiamme ja monesti yritämme tapailla salaa. Eikä kyse ole pelkästään seksistä vaan yhteisestä läheisyydestä. Pyritty pitämään tunnteita pienemmällä volyymillä ja olla rakastumatta toisiimme (tosi lapsellista), sillä haluamme pitää kiinni omista elämistämme ja tiedetään ettei suhteemme tulisi tällaisessa elämäntilanteessa toimimaan. Siltikin erityisen ristiriitainen tilanne kummallekin.
Nyt sitten välillä tapaillaan ja ihmetellään tätä maailman menoa. Itsekään en voi todeta kun helvetti mikä fiasko...
Mielipiteitä? kokemuksia? kertokaa omia näkemyksia asiasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Haluatko hänet vierellesi ja olla "koti-isänä" kahdelle lapselle, pian olet sen ratkaisun edessä, jos jatkat. Äiti haluaa pientä vaihtelua elämäänsä ja kun totuus valkenee isännälle, niin ovat sinun oven takana hakemassa apua. Voisitkohan nyt olla jotain muuta, kuin kiimainen pikku-uros, kai sinulle löytyy joskus ihminen, jonka kanssa oikea parisuhde löytyy, ehkä ei tarvitse tyytyä feikkeihin vai oletko luuseri.
Tämä voi olla tylysti sanottu mutta heräilehän pikkuhiljaa.
Vanhempi nainen, jolla on ongelmia avioliitossaan, ei ota sinua "tosissaan".
Olet hänelle lääke, joka auttaa kestämään yksinäisyyden ja muut huonot asiat avioliitossa. Hän saa sinulta seksiä ja läheisyyttä, joita ei muualta saa. Saat hänet todennäköisesti tuntemaan itsensä kauniiksi ja halutuksi. Hän valitsee lopulta miehensä, jos se tilanne eteen tulee. Ja jos ero on edessä, hän käyttää sinua ainoastaan lohtuna, et ole potentiaalinen elämänkumppani.
Satutat itseäsi vielä, sinulla on selkeästi tunteita tätä naista kohtaan. Hänen elämänsä on kuitenkin niin sekaisin, että sinulle ei ole siinä kunnollista tilaa.
Ja tiedän mistä puhun. Minulla on ollut aikanaan omassa erossani kaltaisesi miesystävä. Olen varmaan lopun elämääni kiitollinen hänelle..hän pelasti minut...
on aina joskus jotain ongelmia. "Toinen mies" ei ole välttämättä syy eikä seuraus mistään mikä liittyy naisen omaan parisuhteeseen. Kahta miestä voi todella rakastaa, mutta ikävä kyllä siitä seuraa vaan harmeja.
Lisäksi on sanottava, että tuollaisen suhteen varattu osapuoli kärsii enemmän kuin vapaa, sillä hänellä on pelissä paljon enemmän panoksia. Siis siinä tapauksessa tietysti, että vielä rakastaa miestään(kin).
No itse olen sitä mieltä, että jos jotain rakastaa, rakastaan ei petä.
Toinen suhde avioliiton rinnalla on aina jokin yritys paikata jotain puuttuvaa. Se on yleensä yritys rakentaa kahdesta erillisestä suhteestä yksi toimiva..
Ja on mahdotonta sanoa kuka sellaisessa kolmiodraamassa kärsii enemmän. Kolmas pyörä voi todella rakastaa avioliiton toista osapuolta ja toivoa, että suhde jatkuisi ja toinen eroaisi. Ja tämä avioliitossa elävä on ottanut jo tietoisen riskin, että voi menettää kaiken. Sen panoksen kun laittaa peliin, ei voi olla enää kyse rakkaudesta.
Omalla kohdallani tämä mies (kolmas pyörä) rakastaa minua vieläkin, vaikka hänella on jo oma liitto ja lapsi. Minä en menettänyt mitään..
Toinen suhde avioliiton rinnalla ei todellakaan aina ole yritys paikata jotain puuttuvaa. Ja vaikka se sitä olisikin esim. henkisellä tasolla niin silloinhan kaikki ystävyyssuhteetkin myös samaan sukupuoleen olisivat pettämistä!
Olen myös kiivaasti ;D sitä mieltä, että oma parisuhde voi olla erittäin toimiva ja hyvä, mutta se ei silti suojaa ketään ihastumasta/rakastumasta toiseen. Kysymys on vain siitä miten toimia ja käyttää järkeään tunteiden myrskyn keskellä. Tässä kohtaa mennäänkin metsään melko nopeasti, ellei itse osaa selvittää itselleen mistä oikein on kysymys. Mitään valintaahan ei periaatteessa tarvitse tehdä, koska on jo valinnut kumppaninsa. Mitä läheisempään suhteeseen alkaa rinnakkaissuhteen kanssa sitä vaikeampi tilanteesta tulee, mitä pidempään suhdetta jatkaa sitä vaikeampi siitä on luopua.
Se, että rakastaa myös toista ei sinällään voi olla pettämistä vaan pettämiseen tarvitaan tekoja. Riippuu myös paljon avioliiton pituudesta, oman kumppanin luonteesta ja monesta muusta seikasta jotka vaikuttavat "panoksiin". Paljon puhutaan siitä miten kolmas osapuoli haluaisi avioliitossa olevan "omakseen" ja sitä pidetään rakkauden mittana. Itse ajattelen, että molemmat rinnakkaissuhteen osapuolet syyllistyvät ainakin yhteen seitsemästä kuolemansynnistä... eli ahneuteen. Naimisissa oleva haluaa kaksi yhden sijaan ja sinkku himoitsee itselleen toisen omaa. Kun molemmat sisäistävät tämän ollaankin jo lähellä sitä mihin pitää pyrkiä eli luopumaan ahneudesta. Luopumaan "ylimääräisestä" rakkaudesta tai ainakin viikata se siististi sydämen nurkkaan ja jatkaa suhdetta ihan ystävyyspohjalta. Tosin siihen pystyy vain henkisesti erittäin vahvat ihmiset. Sellaiset, joilla on tahdonvoimaa sekä luonteenlujuutta.
Mielestäni oikeasti ja aidosti voi rakastaa vain yhtä ihmistä. Rakkauteen kuuluu se, että asettaa rakastettunsa tunnetasolla muiden potentiaalisten ehdokkaiden yläpuolelle. Voi ihastua, ja tuntea himoa moneen. Myöskin useammasta ihmisestä voi välittää syvästi.
Jos on 'rakastunut' moneen samalla kertaan, niin sitten on vain 'rakastunut' (eli ihastunut tjsp.), ei Rakastunut...
ongelmaasi on selkeä ratkaisu: Jatkakaa ystävinä. Aluksi kannattaa olla jonkun aikaa tapaamatta.