Jokaikisessä parisuhteessani mies on jossain vaiheessa esittänyt tämän kysymyksen. Mikä käsittämättömintä myös nykyinen mieheni joka on minulle ainoa mies elämässäni jota TIEDÄN aidosti rakastavani. Hän on vieläpä kaikkiin tuntemiini miehiin verrattuna... siis kun tuollaista ei vain ole. Hän on juuri sellainen karski tosimies joka maailman pelastamisen lisäksi lukee runoja ja laittaa taivaallista ruokaa. Hän on huippuälykäs, puhuu useita kieliä ja seikkaillut ympäri maailmaa tilanteissa ja olosuhteissa joihin ei niin vaan jouduta ja jokainen ystäväni on kateellinen kun heidän miehensä on vain tavallisia tossukoita mieheeni verrattuna. Mieheni kohtelee minua kuin kuningatarta ja hän on täydellisesti sielunkumppanini ja millainen sängyssä. Voi luoja! MUTTA! Sitten se esittää tällaisen kysymyksen. Totaalisen plaaaah. Ei kai sillä ole huono itsetunto? Miten voi olla? Ei minua vaan kiinnosta mitä hän rakastaa minussa. Minä näen rakkauden hänen katseestaan joka ikinen hetki kun hän on hereillä. Luoja kun sen näkee hänen nukkuessaankin. Siihen hän nukahtaa hymy huulillaan rintojani vasten joka yö. Yöllä saattaa herätä ja suutelee ennen kuin nukahtaa uudestaan. Mikä tämä rakkausjuttu oikein on? Harrastaako sitä kaikki muut paitsi minä?
miksi miehet kysyy mitä rakastan heissä?
itsestäänselvääkö?
10381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tosimies: Hakkaa ja alistaa sua
Lukee runoja: Perinteinen Eino Leino Lapin Kesä junannuksena kännissä
Laittaa taivaallista ruokaa: Pyttipannut ja sekin poltettu pohjaan
Huippuälykäs: Suoritti lukion
Puhuu useita kieliä: Ruotsia töksähdellen, Rallienglanti ja "Norjaa" krapulassa
Seikkaillut ympäri maailma: Käynyt Tukholman ja Tallinnan satamassa ostamassa viinaa
Olosuhteisiin joihin jouduttu: Kännissä lähdetty ajaen hakemaan sikspäkkiä ärrältä
Tässä siis Suomi24-Todellisuus-Suomi24 sanakirja.
:D olen kyllä seurustellut tuollaisenkin kanssa. Mutta jos nyt kuitenkin faktat faktoina. Kyllä hän ihan todellinen on. Itsekään en uskonut että hänenlainen oikeasti on olemassa, mutta kyllä vaan on. Tiedän että jos suhde menee joskus poikki niin en pysty olemaan enää yhdenkään miehen kanssa. Mitä sitä puuhelmillä kun on timanttiin tottunut.
Jos sinä et kerro, että rakastat, tai että mitä rakastat,niin kai sitä kysyy.
Ilmeisesti sinä olet se huonon itsetunnon omaava tuppisuinen osapuoli, joka et oma-aloitteisesti osaa kertoa miehellesi syitä, miksi häntä rakastat. Et välttämättä ole mikään jumalan korkein palkinto miessukupuolelle, joten alahan selittää miehellesi vastausta siihen mitä hän kysyy.
Eikö se riitä että sanoo rakastavansa? Rakkaushan tunne. Sen selittäminen ulkoisilla esimerkeillä on järjetöntä. Sama kuin selittäisi punaista sokealle. Tottakai minä rakastan häntä kaikkineen. Vikojakin jos ihmisessä nyt on vikoja. Vikahan toisessa on yleensä omaa kyvyttömyyttämme sietää toisen erillaisuutta. Vika ei ole mikään objektiivinen ominaisuus vaan käsityskykymme raja. Miksi toisen tulisi täyttää toisen erillisen ihmisen haavekuvia? No minä yritän listata ja hahmottaa koko konseptia. Voihan sitä listan tehdä mieliksi. En vain tajua sen ideaa.
Aika selkeä provo, kyseessä on ilmeisesti mies joka on joutunut jätetyksi alettuaan kysellä rakastamisesta. On pitänyt itseään kovinkin miehekkäänä mutta tuollaista kuullessaan naisen kiinnostus on romahtanut.
Noh, naiset voivat olla joskus tuollaisia, pelkäävät tunteita etenkin jos mies niitä ilmaisee.
Siis... Mikä juttu tämä nyt oikein on? Pitkien pyhien joutilaan ajan tuote, joku herännyt pikkupöhnässä runoilemaan jostain takertuvaisesta James Bondista?
Nainen olen ja toinen pitkä parisuhde menossa, joitain pikkuseukkailuja lisäksi. Ei, mies ei ole minulta koskaan kysynyt, että MITÄ hänessä rakastan. Enkä minä sen kummemmin. Sitä joko rakastaa toista ja tai sitten ei eikä rakkautta tarvitse alkaa pilkkoa palasiksi ja laittaa mikroskoopin lasille tutkittavaksi.
Naiset on kyllä outoja kun heiltä ei saisi kysyä mitään, ei saa kysyä seksiä eikä näköjään edes että mistä tykkää..
Ap. Kuten nyt näet, vaikka olisi kuinka arvostettu muissa asioissa, niin oman itsensä kanssa voi olla epävarma. Tämäkin korkeasti koulutettu henkilö on kuitenkin itsetunnoltaan heikko, joten siksi kyselee.
Minusta osittain on median syytä, että ihmisten oma arvostus on nollassa. Joka paikassa luodaan mielikuvia siitä, mikä olisi sitä suurta ja ihanaa, mutta kuka nuo mielikuvat rakentaa, jonkin mielikuvitus.
Kenenkään ei pidä koskaan elää joidenkin pornokuvien tai kirjoitusten mukaan, jokainen on hyvä omana itsenään. Jos jotain tahtoo lukea ja selvittää, on se biologian kirja ja ihmisen anatomia, josta selvinnee totuuden mukaisin tieto.
Lakanoiden välissä tapahtuu seksi, joka ei ole rakkautta, vaan himo seksuaalisuuteen. Sen turvin ihmissuhde ei jaksa pitkälle.
Sitä vastoin jos yhdessäolo tuntuu siltä, että todella asiat puhutaan ja tehdään yhdessä, eli pystytään keskustelemaan tulevaisuudesta, suunnitelmista samalla aaltopituudella ja osataan myös ymmärtää mahdollisuudet, on parempi mahdollisuus onnistua. Tämä on kokonaisvaltaista rakkautta, jossa seksi tulee itsestään, eikä sitä tarvitse ruinata tai vaatia, eikä myöskään elää ainaisessa ajatuksessa seksistä, kun muutakin yhteistä on olemassa.
Minun mielestäni miehellä ei tarvitse olla heikko itsetunto, jos tuollaista kyselee. Päinvastoin, hän saattaa pitää moniakin ominaisuuksiaan hienoina ja haluaa tietää, mikä niistä on naisen mieleen. Itselläni on naisena tosi heikko itsetunto. Itse asiassa en tiedä yhtäkään syytä, miksi joku mies rakastaisi juuri minua eikä jotain toista naista. Huonon itsetunnon takia en yleensä kadullakaan katso miehiä vaan painan katseen alas. Ja sen takia en edes esittäisi miehelleni tuollaista kysymystä. Korkeintaan saatan kysyä, rakastaako hän minua yhä...kun hän ei tuota rakkautta yleensä osoita kovinkaan paljon...ja huono itsetunto myös estää minua tekemästä aloitteita hänen suuntaan vaikka kuinka kaipaisin häntä lähelleni...koska en näe itsessäni mitään rakastettavaa tai erityisen kaunista tai naisellista tms mikä miehiin vetoaa, niin en uskalla "tyrkyttää" itseäni miehelleni. Tämä ominaisuuteni on korostunut nykyisen aviomieheni kanssa. Ex-avomieheni kanssa minä kyllä tein aloitteita ja menin kainaloon tai pussaamaan...mutta aviomiestäni en uskalla lähestyä kyseisillä tavoilla. En uskalla edes koskea häntä, ellei hän tee aloitetta. Ja itse asiassa edelleen on niin, että uskallan enemmän puhua ex-avomiehelleni asioista kuin nykyiselle miehelleni (koska hän suuttuu tosi herkästi jos asetan sanani väärin...tai puhun aiheesta joka ei häntä kiinnosta....häntä ei yleensä kiinnosta mikään mistä haluaisin puhua...ex-avomieheltä voin periaatteessa kysyä mistä vaan...tosin hän on kiireinen mies, joten en minä kovin usein juttele...).