Mulla on selässä pari nikamaa sökönä ja kipuja on etenkin öisin niin etten pysty nukkumaan kunnolla. Lääkityksenä on Ardinex (ibuprofeeni kodeiini) ja kun maha alkaa konstailla, vaihdan Panacodiin. Nämä ovat ainoat jotka ovat auttaneet edes tyydyttävästi eikä sivuvaikutuksia juuri ole.
Molempia olen syönyt tällä tavoin vaihdellen noin 2 vuotta, keskimäärin 2-3 kertaa viikossa. Yritän pitää taukoja ja ottaa lääkettä vain jos en saa kipua muuten lievittymään. Toleranssia on tietysti kehittynyt niin että kodeiini ei enää "mene päähän" mutta taukojen aikana en ole saanut mitään vieroitusoireita enkä muutenkaan ole kokenut mitään "himoa" lääkkeeseen.
Eniten olenkin huolissani siitä miten kauan munuaiset ja maksa tällaista kestävät? Lääkäriltä en saanut selkeää vastausta, mutta eihän mitään lääkettä pitäisi syödä kovin pitkiä aikoja. Mitkä on munuaisvaurion oireet? Kusi nousee päähän? Joskus aamuisin sormet ovat olleet hiukan turvoksissa, muuta en ole toistaiseksi havainnut.
Molempia olen syönyt tällä tavoin vaihdellen noin 2 vuotta, keskimäärin 2-3 kertaa viikossa. Yritän pitää taukoja ja ottaa lääkettä vain jos en saa kipua muuten lievittymään. Toleranssia on tietysti kehittynyt niin että kodeiini ei enää "mene päähän" mutta taukojen aikana en ole saanut mitään vieroitusoireita enkä muutenkaan ole kokenut mitään "himoa" lääkkeeseen.
Eniten olenkin huolissani siitä miten kauan munuaiset ja maksa tällaista kestävät? Lääkäriltä en saanut selkeää vastausta, mutta eihän mitään lääkettä pitäisi syödä kovin pitkiä aikoja. Mitkä on munuaisvaurion oireet? Kusi nousee päähän? Joskus aamuisin sormet ovat olleet hiukan turvoksissa, muuta en ole toistaiseksi havainnut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulta murtui L1-nikama 8/2000 ja olen syönyt tämän vuoden alkuun asti erilaisia ja eri vahvuuksia olevia lääkkeitä.
Vuoden alussa tuli stoppi vatsan takia, kun mikään ei oikein tahtonut pysyä sisällä.
Viimeisin lääke jota söin oli 1mg Panadol.
Kesällä jouduin vatsatähystykseen ja siinä todettiin vatsan peitteiden olevan ns. palaneen ja vatsa oli erittäin punainen, syynä liialliset lääkitykset.
Tälläkin hetkellä selkä on ihan "tulessa" enkä kykene enää syömään mitään lääkkeitä.
Lääkkeen pitkäaikaisessa käytössä on tietysti jokaisella ihmisellä omat sietokykynsä ja siksi suosittelen käymistä osaavan lääkärin luona keskustelemassa mahdollisista verikokeista, jotka antaisivat tietoja maksan/munuaisten kunnosta.
Monet kipua aiheuttavista taudeista kärsivät kroonikot syövät lääkkeitä koko ikänsä, koska elämä olisi muuten jokseenkin toivotonta. Kokeilemalla löytyy yleensä se vähiten ärsyttävä, mutta lääkkeen vaihtamisessa toiseen pitäisi pitää tauko, jonka aikana vatsa ehtii rauhoittua (itselläni n. viikko). Harva välttyy kokonaan sivuvaikutuksilta, pitkäaikaisseuraamuksia osataan tarkkailla vain tarpeeksi kauan markkinoilla olleista lääkkeistä. Jonkinlainen kompromissi taitaa olla pakko tehdä, eli valita se pienempi paha, jonka kanssa pystyy elämään.
Itse söin toista vuotta tyytyväisenä Vioxxia ja kokeilujen jälkeen päädyin Bextraan, joka on eri koksibi. Saapa nähdä, milloin sen saanti lakkaa!