Koivisto ja koivikko

No nyt kuulit yleisnimenä. :D

Palmikko on hyvä keksintö Suomen kielessä ei tosiaan ole sanaa monen palmun ryhmälle.

Männistön muori kirjoitti:

Palmikko on hyvä keksintö Suomen kielessä ei tosiaan ole sanaa monen palmun ryhmälle.

Palmikko – a group of several palms:

http://tinyurl.com/ogeduqb

Komisario P. erehtyy kirjoitti:

Palmikko – a group of several palms:

http://tinyurl.com/ogeduqb

Palmikko viittaa hiuslettiin; jos monesta palmusta pitäisi sanoa yhdellä sanalla, sanoisin mieluummin palmukko.

Koiviston pitäjän nimi elää näkyvästi edelleen: Koivistossa 1928 perustettu, nykyisin Lahdessa päämajaansa pitävä Koiviston Auto Oy kuului ainakin pari vuotta sitten Suomen sadan suurimman työnantajan joukkoon ja aika monen suomalaisen työmatkakin taittuu yhtiön kalustolla.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Koiviston_Auto

Viipurista ja sen ympäristöstä aika moni yritys asettui sotien jälkeen Lahteen – jos toki pk-seudullekin. Logistiikka-alalta mieleeni muistuu takavuosien yritys vekkulilta nimeltään Viipurin Nopea Oy.

Veikkaisin vielä, että koivisto on länsimurteinen sana ja koivikko itämurteinen.

Siltä kuulostaa kirjoitti:

Veikkaisin vielä, että koivisto on länsimurteinen sana ja koivikko itämurteinen.

No enpä tiedä, 64 vuotta olen täällä Porin puolessa asunut, enkä ole koskaan kuullut koivistosta, koivikosta puhuttaessa.
Asiaan liittyen, tuo kielitoimiston (netti)sanakirja ei tunne sanaa pihlajikko,
ilmeisesti siksi, että pihapuut ovat tyypillisesti yksittäisiä puita, eikä pihlajametsiä ole olemassakaan.

11+7 kirjoitti:

No enpä tiedä, 64 vuotta olen täällä Porin puolessa asunut, enkä ole koskaan kuullut koivistosta, koivikosta puhuttaessa.
Asiaan liittyen, tuo kielitoimiston (netti)sanakirja ei tunne sanaa pihlajikko,
ilmeisesti siksi, että pihapuut ovat tyypillisesti yksittäisiä puita, eikä pihlajametsiä ole olemassakaan.

Lue lisää

Mutta kaikki sukunimet Koivisto, Haavisto, Kuusisto ovat länsisuomalaisia. Lisäksi, kun ottaa huomioon, miten länsisuomalaiset sukunimet ennen muodostuivat eli olivat talojen nimiä, jotka tietenkin otettiin jotenkin paikkaa kuvaamaan, niin katson väittämälläni olevan perusteita.

Olisivatko sanat vanhaa (> 64 vuotta) länsisuomalaista sanastoa?

11+7 kirjoitti:

No enpä tiedä, 64 vuotta olen täällä Porin puolessa asunut, enkä ole koskaan kuullut koivistosta, koivikosta puhuttaessa.
Asiaan liittyen, tuo kielitoimiston (netti)sanakirja ei tunne sanaa pihlajikko,
ilmeisesti siksi, että pihapuut ovat tyypillisesti yksittäisiä puita, eikä pihlajametsiä ole olemassakaan.

Lue lisää

Kielitoimiston sanakirja (joka on uudempi versio kuin mikään painettu) ei sisällä sanaa ”pihlajikko” eikä myöskään sanaa ”pihlajisto” siksi, että ne ovat yleisniminä harvinaisia. Ne ovat sanoina myös melko mielenkiinnottomia siksi, että ne ovat säännöllisiä johdoksia, jollaisia on suomen kielessä miljoonia – ainakin jos lasketaan kaikki mahdolliset sellaiset johdokset, jotka jokainen äidinkielinen puhuja ymmärtäisi, vaikka niitä ei olisi koskaan aiemmin käytetty.

Pihlajikko voi tarkoittaa myös pientä pihlajametsikköä, jopa muutaman pihjalan ryhmää. Kymmenien puiden muodostamia pihlajametsiköitä olen kyllä nähnyt.

”Pihlajikko” ja ”pihlajisto” ovat käytössä myös yleisniminä, eivät vain erisniminä, ja erisnimikäyttö perustuu usein alkujaan yleisnimeen. Tosin esimerkiksi Helsingin Pihlajisto lienee uudehko sepite, joka johtuu lähellä sijaitsevan Pihlajamäen nimestä, joka taas voisi perustua vain muutamaan, jopa vain yhteen pihlajaan.

No, jopas jotakin. Täällä löydetään kyllä aina merkityseroja silloinkin kun niitä ei ole.
Ehkä sattui huono päivä.

Siltä kuulostaa kirjoitti:

Veikkaisin vielä, että koivisto on länsimurteinen sana ja koivikko itämurteinen.

Toisaalta, kun se Koivisto oli paikannimenä nimenomaan siellä itämurteiden alueella, niin tekisi mieli päätellä juuri päinvastaista.

Mietinpä tässä vähän eri puulajeihin liittyviä sanoja ja ainakin minun kielikorvaani istuvat paremmin:
-koivikko (ei koivisto)
-tammisto (ei tammikko)
-pihlajisto (ei pihlajikko)
-männikkö (ei männistö)
-kuusikko (ei kuusisto)

Eli jostain syystä menee ristiin.

6+11 kirjoitti:

Toisaalta, kun se Koivisto oli paikannimenä nimenomaan siellä itämurteiden alueella, niin tekisi mieli päätellä juuri päinvastaista.

Mietinpä tässä vähän eri puulajeihin liittyviä sanoja ja ainakin minun kielikorvaani istuvat paremmin:
-koivikko (ei koivisto)
-tammisto (ei tammikko)
-pihlajisto (ei pihlajikko)
-männikkö (ei männistö)
-kuusikko (ei kuusisto)

Eli jostain syystä menee ristiin.

Lue lisää

Koiviston kauppalan nimen syntyä en tunne. Joka tapauksessa nimi on hyvin vanha, sillä koivuun viittaava venäjänkielinen nimi tunnetaan jo 1200-luvun lähteistä. Lienee mahdotonta sanoa, minkä kielinen nimi on alkuperäisin ja miksi suomalainen nimi on juuri Koivisto eikä Koivikko.

Veikkaus (tai muistitieto?) ”koivisto on länsimurteinen sana ja koivikko itämurteinen” osuu oikeaan. Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan kirjassa ”Sukunimet” (joka löytyy monesta kirjahyllystä, esimerkiksi ”Joka kodin suuren nimikirjan” osana) on s.v. Haavisto seuraava selitys:

”Johtimet -sto ja -kko ovat nimittäin jakautuneet levikiltään siten, että -sto-johtimisia paikkaa tarkoittavia sanoja käytetään yleensä Lounais-Suomessa, Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla, jonkin verran myös Peräpohjolassa, -kko-johtimisia esim. Karjalassa ja Savossa. Näitä johdoksia tarkastellut Eeva Putus on todennut (1959), että -sto-sanojen ’raja itään on melkein täsmälleen sama kuin hämäläis- ja savolaismurteiden välinen raja’. Paikannimissä raja ei ole yhtä selvä – –”

Koska suomen yleiskieltä on pyritty alkuperäisestä, lähinnä lounaismurteisiin perustuneesta muodosta monipuolisemmin eri murteiden aineksia sisältäväksi, on luonnollista, ettei ole haluttu asettaa tiukkoja rajoja esimerkiksi niin, että näistä johtimista vain toista käytettäisiin edes tällaisissa rajatuissa yhteyksissä.

Seuraavassa on Kielitoimiston sanakirjan kuvaus mainitsemistasi tapauksista (sulkeissa harvinaisemmiksi merkityt muodot):
– koivikko (koivisto)
– tammisto (–); Nykysuomen sanakirjassa myös tammikko, harvinainen
– –; siis pihlajikko ja pihlajisto puuttuvat, kuten mainittu
– männikkö, männistö; yleisyyttä ei kuvata, mutta männikkö on päähakusanana
– kuusikko, kuusisto; yleisyyttä ei kuvata, mutta kuusikko on päähakusanana

Merkityseroa on aika turha etsiä, mutta sävyeron voi kuulla jos haluaa – se on paljolti kuulijan korvassa.

Sitä on vaikea sanoa, miksi -kko-muodot ovat yleiskielessä enimmäkseen tavallisempia. Tammiston muodostama poikkeus voitaisiin selittää sillä, että tammia kasvaa luonnonvaraisena (ja metsiköiksi asti) lähinnä vain Lounais-Suomessa ja eteläisellä rannikkokaistaleella.

Yucca kirjoitti:

Koiviston kauppalan nimen syntyä en tunne. Joka tapauksessa nimi on hyvin vanha, sillä koivuun viittaava venäjänkielinen nimi tunnetaan jo 1200-luvun lähteistä. Lienee mahdotonta sanoa, minkä kielinen nimi on alkuperäisin ja miksi suomalainen nimi on juuri Koivisto eikä Koivikko.

Veikkaus (tai muistitieto?) ”koivisto on länsimurteinen sana ja koivikko itämurteinen” osuu oikeaan. Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan kirjassa ”Sukunimet” (joka löytyy monesta kirjahyllystä, esimerkiksi ”Joka kodin suuren nimikirjan” osana) on s.v. Haavisto seuraava selitys:

”Johtimet -sto ja -kko ovat nimittäin jakautuneet levikiltään siten, että -sto-johtimisia paikkaa tarkoittavia sanoja käytetään yleensä Lounais-Suomessa, Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla, jonkin verran myös Peräpohjolassa, -kko-johtimisia esim. Karjalassa ja Savossa. Näitä johdoksia tarkastellut Eeva Putus on todennut (1959), että -sto-sanojen ’raja itään on melkein täsmälleen sama kuin hämäläis- ja savolaismurteiden välinen raja’. Paikannimissä raja ei ole yhtä selvä – –”

Koska suomen yleiskieltä on pyritty alkuperäisestä, lähinnä lounaismurteisiin perustuneesta muodosta monipuolisemmin eri murteiden aineksia sisältäväksi, on luonnollista, ettei ole haluttu asettaa tiukkoja rajoja esimerkiksi niin, että näistä johtimista vain toista käytettäisiin edes tällaisissa rajatuissa yhteyksissä.

Seuraavassa on Kielitoimiston sanakirjan kuvaus mainitsemistasi tapauksista (sulkeissa harvinaisemmiksi merkityt muodot):
– koivikko (koivisto)
– tammisto (–); Nykysuomen sanakirjassa myös tammikko, harvinainen
– –; siis pihlajikko ja pihlajisto puuttuvat, kuten mainittu
– männikkö, männistö; yleisyyttä ei kuvata, mutta männikkö on päähakusanana
– kuusikko, kuusisto; yleisyyttä ei kuvata, mutta kuusikko on päähakusanana

Merkityseroa on aika turha etsiä, mutta sävyeron voi kuulla jos haluaa – se on paljolti kuulijan korvassa.

Sitä on vaikea sanoa, miksi -kko-muodot ovat yleiskielessä enimmäkseen tavallisempia. Tammiston muodostama poikkeus voitaisiin selittää sillä, että tammia kasvaa luonnonvaraisena (ja metsiköiksi asti) lähinnä vain Lounais-Suomessa ja eteläisellä rannikkokaistaleella.

Lue lisää

Koiviston kauppalalla on kaikkein ensimmäiseksi voinut olla ruotsinkielinen nimi, Björkö, Ruotsin vallan aikana annettu. Björkö pitäisi kääntää Koivusaari oikeastaan.

Björkö? kirjoitti:

Koiviston kauppalalla on kaikkein ensimmäiseksi voinut olla ruotsinkielinen nimi, Björkö, Ruotsin vallan aikana annettu. Björkö pitäisi kääntää Koivusaari oikeastaan.

On hyvin epätodennäköistä, että Koiviston vanhin nimi olisi ruotsinkielinen. Vaikka paikka sijaitsikin Ruotsin ja Novgorodin raja-alueella, josta ne kävivät sotia, Ruotsin itäisissä osissa puhuttiin enimmäkseen suomea, tai siis itämerensuomalaisia kielimuotoja, joita voi sanoa ”suomen murteiksi” tai lähisukukieliksi. Lähin ruotsinkielinen alue oli melko kaukana jossain Porvoon tienoilla.

Koska paikka on ollut käytössä satamana ainakin jo 1200-luvulla, sillä on mitä todennäköisimmin ollut jokin nimi alueella puhutulla kielellä, joko ”suomeksi” (em. mielessä) tai ”venäjäksi” (nykyvenäjää muistuttavassa slaavilaisessa kielimuodossa). Vaikka alue kuului Ruotsiin ja oli epäilemättä lähinnä ”suomenkielisen” väestön asuttamaa ainakin Pähkinäsaaren rauhasta (1323) alkaen, Pietari Suuren aikaan asti, 1200-luvulla ja aiemmin väestö on voinut olla muunkielistä tai ehkä sekakielistä.

Vanhin tunnettu nimi on ”venäjänkielinen” Berezovskoje (eri muunnelmineen), mutta lienee mahdotonta selvittää, onko se käännös ”suomenkielisestä” nimestä vai toisinpäin. Berezovskoje-tyyppiset nimet ovat tavallisia slaavilaisella kielialueella, mutta onhan Suomessakin koivuun viittaavia paikannimiä.

Juuri ja juuri ajateltavissa on, että paikalle ei antanut nimeä paikallinen väestö, vaan sitä satamapaikkana käyttäneet merenkulkijat. Siinä tapauksessa alkuperäinen nimi on todennäköisesti ollut viikinkien antama ja siten jotain skandinaavista kielimuotoa, luultavimmin ns. muinaisruotsia.

>Jossakin sanotaan "käki kukkuu kuusikossa, pienet linnut laulaa".

Meillä päin se veisattiin jotensakin tähän tapaan:

♪ Käki kuksii kuusikossa pientä tinttiraukkaa;
vaikka tintti on pieni lintu, niin alta koettaapi auttaa ♫

"...hänen esimiehenään toimi usean vuoden ajan muuan Koivisto."


Niin, onhan se Manu pitkäkoipinen mies, joten ihmekö tuo, jos suvulle on koipiaiheinen nimi joskus annettu.

Betulikko kirjoitti:

"...hänen esimiehenään toimi usean vuoden ajan muuan Koivisto."


Niin, onhan se Manu pitkäkoipinen mies, joten ihmekö tuo, jos suvulle on koipiaiheinen nimi joskus annettu.

Lue lisää

Markka-ajan seteleihin oli painettu kahden Suomen Pankin johtajistoon lukeutuvan henkilön nimikirjoitukset. Seteleillä, joissa on sekä Mauno Koiviston että Pentti Koivikon nimikirjoitus, on ollut joillekin numismaatikoille oma pieni keräilyarvonsa.

Ellen väärin erehdy, niin Pentti Koivikko toimi Suomen Pankissa nimenomaan maksuvälineistä vastaavana johtajana eli juuri setelit ja kolikot kuuluivat hänen vastuualueeseensa.

Itselläni ei ole ollut ammatillisia yhteyksiä pankkialaan.

Koivikkojen viehättävästä talosta, jossa parikymmentä vuotta sitten pääsin vierailemaan, löytyy netistä kulttuurihistoriallisesti kiinnostavaa tietoa:
http://www.kaupunginosat.net/oulunkyla/rakennusperinto/ylankotie/ylankotie4.htm

Pitäisikö tuota kysyä emännistön ehtoisalta edustajalta, Granny Pinewoodilta?

Ihan pistonin sydämessään tuntee tuota kuvaa katsellessaan!

DBS V12 vai Vantage?

"Raidasta tulkoon kuitenkin mainituksi,..."


Tulkoon myös mainittua, että alun perinhän kyseessä on raitapaju, joka on käytössä lyhentynyt raidaksi. Monet vanhemmat ihmiset käyttävät ainakin meilläpäin tätä pitempää nimeä. Nimensä kyseinen puulaji lienee saanut siitä, että sen kaarnaan muodostuu vanhemmiten raitoja.

Samoin leppä on lyhenne leppäpuusta. Leppähän on veri-sanan synonyymi ja jokainen leppäpuuhun kirveellä haavan tehnyt tietää, että haavakohta muuttuu punertavaksi, aivan kuin siitä tihkuisi verta.

Meilläpäin Ylä-Savossa teurasverta on näihin päiviin saakka kutsuttu lepäksi. Teurasverestä ja ohrajauhosta leivottua ja paistettua tuotetta kutsuttiin leppärieskaksi.

Olen pahoillani, että esitin kommenttini niin ikävällä sävyllä, että muistat sen vieläkin. Tuolloin olin varma, että esitit puujalkavitsiä, joka ei mitenkään edistänyt aiheen käsittelyä. Odotin vain, että seuravaksi kysyt, minkä eläimen turkista turkkilevyt yleisimmin tehdään.

Hakro kirjoitti:

Olen pahoillani, että esitin kommenttini niin ikävällä sävyllä, että muistat sen vieläkin. Tuolloin olin varma, että esitit puujalkavitsiä, joka ei mitenkään edistänyt aiheen käsittelyä. Odotin vain, että seuravaksi kysyt, minkä eläimen turkista turkkilevyt yleisimmin tehdään.

Lue lisää

Muistijäljen pysyvyys ei suinkaan johdu kommenttisi ikävästä sävystä – ehei, kommenttisi oli silläkin kertaa asiallinen!

Nimimerkkisi on muodostunut näissä keskusteluissa laadun synonyymiksi, joten vähäinenkin törmäyskurssille joutuminen kaltaisesi auktoriteetin kanssa tuntui arveluttavalta ja jäi siksi mieleen.

Itse kirjoittelen niitä näitä ottaen liiankin usein vinon, kvasiviihteellisen näkökulman käsiteltävään aiheeseen. Niinpä en ole nähnyt aiheelliseksi pysyä yhden nimimerkin takana saati rekisteröityä. Olen tietoisesti pysytellyt multinikkarina, niin halveksittavaa kuin se onkin.

Leppä lentää kirjoitti:

"Raidasta tulkoon kuitenkin mainituksi,..."


Tulkoon myös mainittua, että alun perinhän kyseessä on raitapaju, joka on käytössä lyhentynyt raidaksi. Monet vanhemmat ihmiset käyttävät ainakin meilläpäin tätä pitempää nimeä. Nimensä kyseinen puulaji lienee saanut siitä, että sen kaarnaan muodostuu vanhemmiten raitoja.

Samoin leppä on lyhenne leppäpuusta. Leppähän on veri-sanan synonyymi ja jokainen leppäpuuhun kirveellä haavan tehnyt tietää, että haavakohta muuttuu punertavaksi, aivan kuin siitä tihkuisi verta.

Meilläpäin Ylä-Savossa teurasverta on näihin päiviin saakka kutsuttu lepäksi. Teurasverestä ja ohrajauhosta leivottua ja paistettua tuotetta kutsuttiin leppärieskaksi.

Lue lisää

Muistan kyllä, kuinka luimme 1960-luvun koulussa äidinkielen lukemistona mm. Ilmari Kiannon ehkä tunnetuinta romaania Punainen viiva. Korpiproletaari Topias Topiaanpoika Romppanen (tai ainakin joku muu romaanin nimihenkilöistä) siinä uhkasi käydä vetämässä äänestyslippuun sen kuuluisan punaisen viivan niin voimallisesti, että ”leppä kynnen alta tirskahtaa”.

Pajukasveista (Salicaceae) on saatu menneinä aikoina rohtoa erilaisiin särkyihin. Asetosalisyyli on edelleen tunnettu ja käytetty särkylääke, tunnetuimpana kauppanimenä saksalaisen Bayer-yhtiön Aspirin. Salisyylin ja pajukasvien heimon tieteellisen nimen välinen samankaltaisuus ei liene aivan sattumaa.

Mikähän lääkintäpoliittinen aasinsilta saataisiin Topi Romppasen ”soli-sali-ratin” ja ”sali-syyli-ratin” välille?

Uolevi Ahteristo kirjoitti:

Muistijäljen pysyvyys ei suinkaan johdu kommenttisi ikävästä sävystä – ehei, kommenttisi oli silläkin kertaa asiallinen!

Nimimerkkisi on muodostunut näissä keskusteluissa laadun synonyymiksi, joten vähäinenkin törmäyskurssille joutuminen kaltaisesi auktoriteetin kanssa tuntui arveluttavalta ja jäi siksi mieleen.

Itse kirjoittelen niitä näitä ottaen liiankin usein vinon, kvasiviihteellisen näkökulman käsiteltävään aiheeseen. Niinpä en ole nähnyt aiheelliseksi pysyä yhden nimimerkin takana saati rekisteröityä. Olen tietoisesti pysytellyt multinikkarina, niin halveksittavaa kuin se onkin.

Lue lisää

Hyvä Uolevi – sinut kyllä silloin tällöin tunnistan "käsialan" perusteella nimimerkin vaihteluista huolimatta. Muutaman muunkin nimimerkin vaihtelijan olen usein tunnistavinani, enemmän tai vähemmän epävarmasti.

"Multinikkarina" pysyminen ei ole niinkään halveksittavaa kuin se, että rekisteröidyn nimimerkin haltija kirjoittelee toisinaan salanimimerkillä. Sellaistakin olen ollut näillä palstoilla havaitsevinani. "Käsiala" paistaa niin helposti läpi. Sen takia en ole rekisteröitymiseni jälkeen kertaakaan kirjoittanut muulla nimimerkillä, vaikka sekin mahdollisuus on olemassa. Varmaan jäisin heti kiinni.

Katteettomien kehumistesi perusteella esitän sinulle kutsun KKK:hon eli Keskinäisen Kehumisen Kerhoon, ruotsiksi KÖB eli Klubben för Ömsesidig Beundran. Kaikki muutkin jäsenet ovat veneilijöitä.

S-postiosoiteeni on sinulla toivottavasti vielä tallessa.

Hakro kirjoitti:

Olen pahoillani, että esitin kommenttini niin ikävällä sävyllä, että muistat sen vieläkin. Tuolloin olin varma, että esitit puujalkavitsiä, joka ei mitenkään edistänyt aiheen käsittelyä. Odotin vain, että seuravaksi kysyt, minkä eläimen turkista turkkilevyt yleisimmin tehdään.

Lue lisää

Onkohan tuossa kyynellevyssä jotain teräsmiehen kyyneleitä:

http://www.ruukki.fi/~/media/Finland/Files/Terastuotteet/Kuumavalssatut - kasittelyohjeet/Ruukki-Kuumavalssatut-teräkset-Kohokuviolevyt-2011.pdf

Tuohon rihlalevyyn on tietysti levitetty pyssyn rihlat.

Uolevi Ahteristo kirjoitti:

Muistan kyllä, kuinka luimme 1960-luvun koulussa äidinkielen lukemistona mm. Ilmari Kiannon ehkä tunnetuinta romaania Punainen viiva. Korpiproletaari Topias Topiaanpoika Romppanen (tai ainakin joku muu romaanin nimihenkilöistä) siinä uhkasi käydä vetämässä äänestyslippuun sen kuuluisan punaisen viivan niin voimallisesti, että ”leppä kynnen alta tirskahtaa”.

Pajukasveista (Salicaceae) on saatu menneinä aikoina rohtoa erilaisiin särkyihin. Asetosalisyyli on edelleen tunnettu ja käytetty särkylääke, tunnetuimpana kauppanimenä saksalaisen Bayer-yhtiön Aspirin. Salisyylin ja pajukasvien heimon tieteellisen nimen välinen samankaltaisuus ei liene aivan sattumaa.

Mikähän lääkintäpoliittinen aasinsilta saataisiin Topi Romppasen ”soli-sali-ratin” ja ”sali-syyli-ratin” välille?

Lue lisää

>Mikähän lääkintäpoliittinen aasinsilta saataisiin Topi Romppasen
>”soli-sali-ratin” ja ”sali-syyli-ratin” välille?

Tarkoitatko, että mikä lääke mahtaisi tepsiä Suomen Salisyylidemokraattisen Puolueen ahdinkoon?

Aleksis Kiven kuvausta Impivaarasta:

"Pohjaa kohden alenee vähitellen vuori, ja sen loivalla kamaralla, jota ennen myös oli huhtina käytetty, seisoo koivisto nuori ja tiuha, jonka ruohottomilla poluilla teeret hyppelevät ja pyyt alakuloisesti viheltelee."

Kiven tekstissä entisellä kaskimaalla seisoo nyt nuori ja tiheä koivisto. Siten ainakin murteessa koivisto näyttäisi voivan olla myös nuorta kasvustoa.

Pihlajistonvaari kirjoitti:

Aleksis Kiven kuvausta Impivaarasta:

"Pohjaa kohden alenee vähitellen vuori, ja sen loivalla kamaralla, jota ennen myös oli huhtina käytetty, seisoo koivisto nuori ja tiuha, jonka ruohottomilla poluilla teeret hyppelevät ja pyyt alakuloisesti viheltelee."

Kiven tekstissä entisellä kaskimaalla seisoo nyt nuori ja tiheä koivisto. Siten ainakin murteessa koivisto näyttäisi voivan olla myös nuorta kasvustoa.

Lue lisää

Ehkä asia onkin juuri näin päin. Yleensä kuitenkin puhutaan isommista puista eikä taimista.

voibolla kirjoitti:

Ehkä asia onkin juuri näin päin. Yleensä kuitenkin puhutaan isommista puista eikä taimista.

Tulipa muotoiltua huonosti tuo viimeinen lause. En siis väitä lainkaan vastaan.

Siis: yleensä kun kuitenkin puhutaan suuremmista puista koivikosta puhuttaessa.