SSRI lääkkeiden sivuvaikutuksista

Yritin sanoa, että nämä ovat käyttäjien itse kertomia sivuvaikutuksia. Toki joitain on mainittu lääkkeen mukana tulevassa ohjeessa.

Muuten hienoa, että olet lopettanut! Mitä SSRI lääkettä nautiskelit? Tulitko siis niin sanotusti "kondikseen" hoidon avulla? Vai olitko kenties jonkun muun lääkkeen käyttöön? Kerro lisää, hyvä Eikö!!

jäävät henkiin näitten lääkkeiden ansiosta.
Tunnen henkilön jolla oli tosi vaikeata ja vuoden lääkkeiden syömisen jälkeen taas kunnossa ja elämänhaluinen.
Kysyin että oliko vaikeata lopettaa lääkkeiden syönnin. Hänen mielestä ei ollenkaan. Pitää vaan lopettaaa vähitellen eikä äkkiä.

ja vielä se, että vaikka johtuiskin serotoniinin vajeesta, niin mikä on se ihan alkuperäinen syy? Mikö johti siihen vajeeseen?
Se on se syy mitä pitäisi hoitaa, vaje vasta oire.

Kiitos kommentista, Kamomillos! Mietteet ovat samanlaisia paljolti. Olet siis lopettanut kokonaan ko. lääkkeet! Onko muita lääkkeitä tilalla ja miltä meno maistuu nyt?

(Tähän täytyy kertoa, että minulla itselläni ei ole kokemuksia ko. lääkkeiden käytöstä, enkä ole kärsinyt sairauksista mitä niillä hoidetaan yleensä, mutta erittäin läheltä seuranneena olen tehnyt havaintoja ja olen ollut oheiskärsijänä toisen vaikeuksista).

Minusta tuntuu, että joskus lääkkeen käyttäjät eivät tajua itsekään, miten he ovat muuttuneet. Kun kysytään, että mitä sivuvaikutuksia sinulla on ollut, sanotaan: "Ei minulla ole mitään". Sitten kuitenkin samaan hengenvetoon sanotaan, että silloin tällöin on karmea olo, saan kramppeja ja tajunta häipyy välillä, kuolema tuntuu houkuttelevalta yms yms. Nuo menevät siis luokkaan itse tajutut vaivat, sitten on olemassa toinenkin luokka: Elinkumppanin tai ystävien havaitsemat muutokset lääkeiden nauttijassa. He tietävät myös jotain.

Fiksut lääkärimme ymmärtääkseni ovat sellaisen kiireen ja paineiden alla, etteivät ehdi tutustua kaikkiin tuotteisiin ja kaikkin potilaisiin. Ja koneisto on sellainen, ettei kovin yksilöllistä hoitoa voi edes saada muut kuin ne joilla on massiivisesti rahaa. Potilaat ryhmittyvät helposti isoihin lohkoihin, joita sitten hoidetaan saman kaavan mukaan. Potilaalla pitäisi olla tutkiva hoitaja, joka ottaa vastuuta hiukkasen omasta yksilöllisestä potilaastaan. Tässä säestän näköjään Kamomillas'ia. ;-))

Kertokaa muutkin mitä mieltä olette!

Copala kirjoitti:

Kiitos kommentista, Kamomillos! Mietteet ovat samanlaisia paljolti. Olet siis lopettanut kokonaan ko. lääkkeet! Onko muita lääkkeitä tilalla ja miltä meno maistuu nyt?

(Tähän täytyy kertoa, että minulla itselläni ei ole kokemuksia ko. lääkkeiden käytöstä, enkä ole kärsinyt sairauksista mitä niillä hoidetaan yleensä, mutta erittäin läheltä seuranneena olen tehnyt havaintoja ja olen ollut oheiskärsijänä toisen vaikeuksista).

Minusta tuntuu, että joskus lääkkeen käyttäjät eivät tajua itsekään, miten he ovat muuttuneet. Kun kysytään, että mitä sivuvaikutuksia sinulla on ollut, sanotaan: "Ei minulla ole mitään". Sitten kuitenkin samaan hengenvetoon sanotaan, että silloin tällöin on karmea olo, saan kramppeja ja tajunta häipyy välillä, kuolema tuntuu houkuttelevalta yms yms. Nuo menevät siis luokkaan itse tajutut vaivat, sitten on olemassa toinenkin luokka: Elinkumppanin tai ystävien havaitsemat muutokset lääkeiden nauttijassa. He tietävät myös jotain.

Fiksut lääkärimme ymmärtääkseni ovat sellaisen kiireen ja paineiden alla, etteivät ehdi tutustua kaikkiin tuotteisiin ja kaikkin potilaisiin. Ja koneisto on sellainen, ettei kovin yksilöllistä hoitoa voi edes saada muut kuin ne joilla on massiivisesti rahaa. Potilaat ryhmittyvät helposti isoihin lohkoihin, joita sitten hoidetaan saman kaavan mukaan. Potilaalla pitäisi olla tutkiva hoitaja, joka ottaa vastuuta hiukkasen omasta yksilöllisestä potilaastaan. Tässä säestän näköjään Kamomillas'ia. ;-))

Kertokaa muutkin mitä mieltä olette!

ole käyttänyt lääkkeitä tuon kerran jälkeen, eli yli vuoteen, enkä tule käyttämäänkään. Paniikkihäiriö on edelleen, mutta jos vertaan sitä siihen helvettiin missä kävin lääkkeiden takia, valitsen paniikin.Sen sijaan olen etsinyt viimeisen vuoden muita syitä paniikkiin kuin tämä perusluokittelu ja löytänytkin niitä.
Olotilani on suurimman osan aikaa terve, osaan nauraa, olen kiinnostunut asioista ja olen monessa mukana.Mitä tulee vielä paniikkihäiriööni, niin se kasvoi monin kertaiseksi lääkkeiden aikana (eli oli jokatapauksessa). Lääke sai jatkuvan kauhun päälle, enkä mahtanut sille mitään, nyt ilman lääkitystä voin hallita paniikkiani ja elää sen mukaan, että en saisi kohtauksia, määrään siis itse olotilastani.
Nyt olenkin joutunut tämän lääkkeettömän kannan takia kohtaan, jossa en tiedä mitä tehdä.Tarvitsisin terapiaa, että voisin purkaa ne alitajunnan taakse jätetyt peikot. Soitin psykiatrian poliklinikalle, josta lääkäri kertoi, että en voi saada terapiaa julkiselta puolelta ja että voin mennä hakemaan lääkkeet terveyskeskuksesta.Sanoin, että en voi missään nimessä ottaa lääkkeitä.Tähän lääkäri sanoi, että en saa B-lausuntoakaan, Kelan tuen hakemista varten, koska vaaditaan lääkitys (eikä Kela kuulemma korvaa ilman lääkitystä) ja sitten vielä, että kukaan yksityinenkään lääkäri ei ala hoitamaan mua ilman lääkitystä!(vaikka maksaisin terapian kokonaan itse)
Tämä jos mikä on lääkkeiden pakkosyöttöä ja kiristämistä.Vaihtoehtoja jää siis kaksi, joko kärsin paniikistani ilman, että saan apua sen purkuun tai sitten mun pitäisi vetää lääkkeitä, joutua ehkäpä sairaalaankin niiden takia ja mies jää työttömäksi kotiin hoitamaan lapsia. (lääkkeissä en kyennyt hoitamaan heitä)Tämähän se vasta säästöä on!
Sanoppas Copala mitä mieltä tästä olet? :)
Lääke jota käytin oli muuten Cipramil

Kamomillos kirjoitti:

ole käyttänyt lääkkeitä tuon kerran jälkeen, eli yli vuoteen, enkä tule käyttämäänkään. Paniikkihäiriö on edelleen, mutta jos vertaan sitä siihen helvettiin missä kävin lääkkeiden takia, valitsen paniikin.Sen sijaan olen etsinyt viimeisen vuoden muita syitä paniikkiin kuin tämä perusluokittelu ja löytänytkin niitä.
Olotilani on suurimman osan aikaa terve, osaan nauraa, olen kiinnostunut asioista ja olen monessa mukana.Mitä tulee vielä paniikkihäiriööni, niin se kasvoi monin kertaiseksi lääkkeiden aikana (eli oli jokatapauksessa). Lääke sai jatkuvan kauhun päälle, enkä mahtanut sille mitään, nyt ilman lääkitystä voin hallita paniikkiani ja elää sen mukaan, että en saisi kohtauksia, määrään siis itse olotilastani.
Nyt olenkin joutunut tämän lääkkeettömän kannan takia kohtaan, jossa en tiedä mitä tehdä.Tarvitsisin terapiaa, että voisin purkaa ne alitajunnan taakse jätetyt peikot. Soitin psykiatrian poliklinikalle, josta lääkäri kertoi, että en voi saada terapiaa julkiselta puolelta ja että voin mennä hakemaan lääkkeet terveyskeskuksesta.Sanoin, että en voi missään nimessä ottaa lääkkeitä.Tähän lääkäri sanoi, että en saa B-lausuntoakaan, Kelan tuen hakemista varten, koska vaaditaan lääkitys (eikä Kela kuulemma korvaa ilman lääkitystä) ja sitten vielä, että kukaan yksityinenkään lääkäri ei ala hoitamaan mua ilman lääkitystä!(vaikka maksaisin terapian kokonaan itse)
Tämä jos mikä on lääkkeiden pakkosyöttöä ja kiristämistä.Vaihtoehtoja jää siis kaksi, joko kärsin paniikistani ilman, että saan apua sen purkuun tai sitten mun pitäisi vetää lääkkeitä, joutua ehkäpä sairaalaankin niiden takia ja mies jää työttömäksi kotiin hoitamaan lapsia. (lääkkeissä en kyennyt hoitamaan heitä)Tämähän se vasta säästöä on!
Sanoppas Copala mitä mieltä tästä olet? :)
Lääke jota käytin oli muuten Cipramil

siinä osassa, että muka kukaan lääkäri ei ala antamaan terapiaa ilman, että syöt lääkkeita. Ystäväni käy terapiassa ja ei syö lääkkeitä ja tuo lääkkeiden syömättömyys on hänen oma valintansa.

Asia on niin, että näissä asioissa on monta tietä ja ehkä lääkäri, kenellä kävit, ei sitten ollut ns. pätevä tai oli yksikertaisesti niin urautunut, että ei jaksanut ajatella, että asiat voidaan hoitaa monella tapaa.
Olemme yksilöitä ja et voi teilata sitä lääkettä kokonaan, mikä ei käynyt sinulle. Se lääke kun tuo oikeasti avun tosi monelle muulle.

Sinulle sopii ehkä sitten vain se terapia, mutta jos ole kokeillut vain yhtä lääkettä, niin etpä paljoa tiedä.

Itse syön ahdistukseen Cipralexia ja voin kertoa, että haittavaikutukset ovat olleet mulla tasan kaksi päivää kestävät ja erittäin minimaaliset.

Ja avun olen lääkkeestä saanut.

Kamomillos kirjoitti:

ole käyttänyt lääkkeitä tuon kerran jälkeen, eli yli vuoteen, enkä tule käyttämäänkään. Paniikkihäiriö on edelleen, mutta jos vertaan sitä siihen helvettiin missä kävin lääkkeiden takia, valitsen paniikin.Sen sijaan olen etsinyt viimeisen vuoden muita syitä paniikkiin kuin tämä perusluokittelu ja löytänytkin niitä.
Olotilani on suurimman osan aikaa terve, osaan nauraa, olen kiinnostunut asioista ja olen monessa mukana.Mitä tulee vielä paniikkihäiriööni, niin se kasvoi monin kertaiseksi lääkkeiden aikana (eli oli jokatapauksessa). Lääke sai jatkuvan kauhun päälle, enkä mahtanut sille mitään, nyt ilman lääkitystä voin hallita paniikkiani ja elää sen mukaan, että en saisi kohtauksia, määrään siis itse olotilastani.
Nyt olenkin joutunut tämän lääkkeettömän kannan takia kohtaan, jossa en tiedä mitä tehdä.Tarvitsisin terapiaa, että voisin purkaa ne alitajunnan taakse jätetyt peikot. Soitin psykiatrian poliklinikalle, josta lääkäri kertoi, että en voi saada terapiaa julkiselta puolelta ja että voin mennä hakemaan lääkkeet terveyskeskuksesta.Sanoin, että en voi missään nimessä ottaa lääkkeitä.Tähän lääkäri sanoi, että en saa B-lausuntoakaan, Kelan tuen hakemista varten, koska vaaditaan lääkitys (eikä Kela kuulemma korvaa ilman lääkitystä) ja sitten vielä, että kukaan yksityinenkään lääkäri ei ala hoitamaan mua ilman lääkitystä!(vaikka maksaisin terapian kokonaan itse)
Tämä jos mikä on lääkkeiden pakkosyöttöä ja kiristämistä.Vaihtoehtoja jää siis kaksi, joko kärsin paniikistani ilman, että saan apua sen purkuun tai sitten mun pitäisi vetää lääkkeitä, joutua ehkäpä sairaalaankin niiden takia ja mies jää työttömäksi kotiin hoitamaan lapsia. (lääkkeissä en kyennyt hoitamaan heitä)Tämähän se vasta säästöä on!
Sanoppas Copala mitä mieltä tästä olet? :)
Lääke jota käytin oli muuten Cipramil

Sinun kohdallasi ainakin tämä asia on selvä: Tuo lääke ei sopinut sinulle, koska kerrot elämän olevan parempaa ilman.

Terapian saamisesta: Jos lääketehtaan myyntimies, eikun anteeksi, tarkoitan lääkärisi (sorry) ei muuten anna pääsyä terapiaan, eikä sinulla ole tilaisuutta vaihtaa häntä: ota resepti ja ole ottavinasi lääkettä.

Olen henkilökohtaisesti nähnyt miten asiat avautuvat kun niitä pääsee selvittämään auttajan kanssa.

kamomilla kirjoitti:

siinä osassa, että muka kukaan lääkäri ei ala antamaan terapiaa ilman, että syöt lääkkeita. Ystäväni käy terapiassa ja ei syö lääkkeitä ja tuo lääkkeiden syömättömyys on hänen oma valintansa.

Asia on niin, että näissä asioissa on monta tietä ja ehkä lääkäri, kenellä kävit, ei sitten ollut ns. pätevä tai oli yksikertaisesti niin urautunut, että ei jaksanut ajatella, että asiat voidaan hoitaa monella tapaa.
Olemme yksilöitä ja et voi teilata sitä lääkettä kokonaan, mikä ei käynyt sinulle. Se lääke kun tuo oikeasti avun tosi monelle muulle.

Sinulle sopii ehkä sitten vain se terapia, mutta jos ole kokeillut vain yhtä lääkettä, niin etpä paljoa tiedä.

Itse syön ahdistukseen Cipralexia ja voin kertoa, että haittavaikutukset ovat olleet mulla tasan kaksi päivää kestävät ja erittäin minimaaliset.

Ja avun olen lääkkeestä saanut.

uskotko vai et.Jos olisit lukenut aiemmat viestini tarkemmin, olisit varmastikkin nähnyt kohdan, missä sanon, että varmastikkin monet saavat apua lääkkeistä, mutta mä en ja olemme kuitenkin jokainen erilaisia. Missään kohtaa en ole sanonut, että kenenkään ei kannata alkaa mitään syömään!
Tosiasia on kuitenkin se, että näin sanoi lääkäri mulle hoitoonpääsystä ja totta sekin, että myös edellinen saman paikan lääkäri sanoi samaa.
Tiedän kyllä itsekkin ihmisiä jotka saavat terapiaa ilman lääkitystä, mutta eri paikkakunnilla ovat asiat toisin.Tähän ollaan kuitenkin joka iikka menossa. Terveydenhoidossa ei riitä resursseja terapiaan, jonka tarve kasvaa koko ajan.Mitä lääkitykseen tulee, niin olen tutkinut näitä lääkejuttuja jo vuoden päivät. Vaikka en itse ole kokeillut useita lääkkeitä, niin tiedän monia jotka ovat kokeilleet ja samat vaikutukset. En näe mitään syytäkään alkaa kokeilemaan niitä.Lääkkeillä vain turrutan sen mistä paniikkkini johtuu oikeasti, ei ne syyt mihinkään katoa. Siksipä niin monet joutuvat vaihtamaan lääkityksen aina vahvempaan ja vahvempaan tai aloittamaan sen uudestaan lopetettuaan.Pako lääkkeillä ei auta, paraneminen lähtee kohtaamalla se kipu ja pelko ja niiden syntyperä.
Hienoa, että olet saanut apua oloosi vai oletko?

Copala kirjoitti:

Kiitos kommentista, Kamomillos! Mietteet ovat samanlaisia paljolti. Olet siis lopettanut kokonaan ko. lääkkeet! Onko muita lääkkeitä tilalla ja miltä meno maistuu nyt?

(Tähän täytyy kertoa, että minulla itselläni ei ole kokemuksia ko. lääkkeiden käytöstä, enkä ole kärsinyt sairauksista mitä niillä hoidetaan yleensä, mutta erittäin läheltä seuranneena olen tehnyt havaintoja ja olen ollut oheiskärsijänä toisen vaikeuksista).

Minusta tuntuu, että joskus lääkkeen käyttäjät eivät tajua itsekään, miten he ovat muuttuneet. Kun kysytään, että mitä sivuvaikutuksia sinulla on ollut, sanotaan: "Ei minulla ole mitään". Sitten kuitenkin samaan hengenvetoon sanotaan, että silloin tällöin on karmea olo, saan kramppeja ja tajunta häipyy välillä, kuolema tuntuu houkuttelevalta yms yms. Nuo menevät siis luokkaan itse tajutut vaivat, sitten on olemassa toinenkin luokka: Elinkumppanin tai ystävien havaitsemat muutokset lääkeiden nauttijassa. He tietävät myös jotain.

Fiksut lääkärimme ymmärtääkseni ovat sellaisen kiireen ja paineiden alla, etteivät ehdi tutustua kaikkiin tuotteisiin ja kaikkin potilaisiin. Ja koneisto on sellainen, ettei kovin yksilöllistä hoitoa voi edes saada muut kuin ne joilla on massiivisesti rahaa. Potilaat ryhmittyvät helposti isoihin lohkoihin, joita sitten hoidetaan saman kaavan mukaan. Potilaalla pitäisi olla tutkiva hoitaja, joka ottaa vastuuta hiukkasen omasta yksilöllisestä potilaastaan. Tässä säestän näköjään Kamomillas'ia. ;-))

Kertokaa muutkin mitä mieltä olette!

vittu että oot sitte "viisas"........

Millä tavalla lopetit käytön, pienentämällä annosta tietty, mutta miten pitkällä aikajaksolla? Kuukausia loiventaen vai pari viikkoa. Miten ?

Copala kirjoitti:

Millä tavalla lopetit käytön, pienentämällä annosta tietty, mutta miten pitkällä aikajaksolla? Kuukausia loiventaen vai pari viikkoa. Miten ?

Ai jaaha, luin viestisi uudestaan. Sanot siinä, että kahden viikon aikana. Ehkä oli liian lyhyt aika. Minun tuttavieni kokemuksiin pohjautuen sanoisin, että kauemmin pitäisi loiventaa.

sivulta ketju: Aivot yhtä lääkekaaosta.

yksi kirjoitti:

sivulta ketju: Aivot yhtä lääkekaaosta.

Millaisia kokemuksia miehillä on SSRI lääkkeiden käytöstä. Mikä vaikutus näillä on libidoon, kykyyn ja orgasmin (ejakulaation)saamiseen. Pidentääkö vai lyhentääkö yhdyntäaikaa, vai vieko halut kokonaan

eto1 kirjoitti:

Millaisia kokemuksia miehillä on SSRI lääkkeiden käytöstä. Mikä vaikutus näillä on libidoon, kykyyn ja orgasmin (ejakulaation)saamiseen. Pidentääkö vai lyhentääkö yhdyntäaikaa, vai vieko halut kokonaan

mukaan armeijassa syötettiin ennen jarrua,nämä lääkkeet on sitä ihtiään.tekee ensin yläpään turtuneeksi ja eipä sitä muuta tarviikaan.

eto1 kirjoitti:

Millaisia kokemuksia miehillä on SSRI lääkkeiden käytöstä. Mikä vaikutus näillä on libidoon, kykyyn ja orgasmin (ejakulaation)saamiseen. Pidentääkö vai lyhentääkö yhdyntäaikaa, vai vieko halut kokonaan

Lista, jonka tuohon alkuun kirjoitin, sisältää kyllä seksuaalisen kyvyn heikkenemiseen, mutta vaikutusten ilmaantuminen näyttää olevan hyvin yksilöllistä. Samoin niiden vahvuus. Vaikea sanoa varmaksi, sekin asia kun voi olla niin monesta kiinni.