Heippa! Tulossa on pitkä tarina, mutta kaipaisin todella apua.. Toivottavasti joku edes jaksaa lukea..
Minulla on hyvä ystävä, josta olen todella huolissani.. Eli, tilanne on tämä.. Hän tapasi vuosi ja 9 kk sitten (eli helmikuussa 2003) ihanan miehen. Tai siis pojan.. Ystäväni on minua vuoden nuorempi, 20-vuotias. Tämä hänen miehensä on 19-vuotias. Eli tavatessaan he olivat 18 ja 17-vuotiaita, melko nuoria siis. Tällä pojalla oli tuolloin kova vauhti päällä, mutta hän rauhoittui kun ystäväni astui kuvaan mukaan. Ystäväni oli onnensa kukkuloilla. Hänellä on takanaan paljon ikäviä kokemuksia miehistä ja nyt hän uskoi löytäneensä Elämänsä Miehen... Hän oli siitä aivan varma. No, tämä poikakin vaikutti olevan todella onnellinen.. Ja hetken heillä menikin hyvin. Tosin tämä poika oli äärimmäisen mustasukkainen ja rajoitti ystäväni menoja todella paljon.. Minun ja ystäväni yhteinen aika alkoi kovasti huveta.. =( Mutta olin kuitenkin onnellinen ystäväni puolesta, sillä näin, että hän todella oli ikionnellinen.
Tämä poika sitten täytti kesän kynnyksellä 18 vuotta ja pikkuhiljaa suhde kääntyi alamäkeen.. Ei vielä jyrkkään sellaiseen, mutta tuli tilanteita, joissa poika jouduttiin usein heittämään ulos baarista, koska tämä oli niin mustasukkainen.. Kukaan mies ei saanut vilkaistakaan ystävääni, tai tämä poika oli jo kimpussa.. Tämä poika on myös kova "uhoomaan".. No, ystäväni ja tämä poika päättivät kuitenkin muuttaa yhteen. Syksyllä he sitten muuttivatkin, puolen vuoden seurustelun jälkeen. Kuitenkin kävi niin, että ystäväni oli se, joka maksoi kaiken.. Siis todella aivan kaiken.. Ystäväni kävi töissä ja raatoi niska limassa, jotta heillä olisi rahaa maksaa laskut ja vuokra.. Tämä poika laiskotteli kotona.. Hän kyllä "kävi" ammattikoulua, mutta oli liian laiska lähtemään kouluun aamuisin, joten hän ei päässyt ammattikoulun toista luokkaa läpi..!! Myös opintotuki evättiin. Poika alkoi pyöriä yhä enemmän entisten kavereidensa kanssa ja haukkui ystävääni todella kamalasti kaikkien kuullen.. En ole ikinä kuullut kenenkään puhuvan niin rumasti omalle "rakkaalleen"! Kielen käyttö oli todella hurjaa.. Kamalaa kuultavaa.. Mutta kun yritin keskustella asiasta ystäväni kanssa, hän aina vain naurahti hyväntahtoisesti ja sanoi, ettei poika heidän kahdestaan ollessaan ole sellainen.. Että poika vain esittää kavereilleen..
Tämä poika myös jätti ystäväni monta kertaa.. Aina kun heille tuli riita (mikä muuten syntyi mistä tahansa, ystäväni muka teki aina jotain "väärin"..), tämä poika sanoi jättävänsä ystäväni.. Ystäväni itki aina hysteerisesti ja huusi ja rukoili poikaa takaisin. Poika vain huusi ja haukkui, ettei halua enää jatkaa, koska ei löydä sille enää mitään syytä.. Mutta jotenkin ystäväni aina onnistui puhumaan pojan takaisin, ja koskaan poika ei sitten todella jättänyt ystävääni. Monet kerrat puhuin ystävälleni, että olisikohan muitakin miehiä jo aika katsella, mutta ystäväni vain loukkaantui puheistani ja sanoi, ettei jaksa enää etsiä ketään uutta, että tämä poika on hänelle varmasti Se Oikea, hän sanoi tuntevansa niin vahvasti sen.. Ok, annoin olla.. Mutta olin silti kovin huolissani.. Tämä sama asia toistui jatkuvasti.. Poika hallitsi ystäväni elämää ja puhui hänelle törkeästi, nimitteli, teki inhottavia temppuja.. Ei suostunut tulemaan riidan jälkeen yöksi kotiin, mutta jos ystäväni vihjaisi, että saisi seksiä jos tulisi, niin johan poika riensi.. Kuulostaa pahalle?
Muutin pois paikkakunnalta ja nykyään näemme ystäväni kanssa melko harvoin, mutta soittelemme kyllä. Ystäväni ja tämä poika ovat asuneet nyt yhdessä siis reilun vuoden.. Tiedän, että tilanne ei ole muuttunut mihinkään, poika on edelleen inhottava ja minäkin pidän hänestä koko ajan vähemmän. Ei siedä sitä, mitä hän tekee ystävälleni! Syksyllä kuulin ystäväni äänestä, että kaikki ei ole hyvin.. Ei ollutkaan.. Hän vihdoin avautui minulle ja kertoi, että heillä menee todella huonosti.. Ensimmäistä kertaa hän myönsi sen minulle! Poika oli monta kertaa jo sanonut, ettei rakasta ystävääni enää eikä halua enää seurustella, mutta silti jotenkin he olivat edelleen yhdessä.. Ystäväni sanoi, ettei oikein usko pojan olevan tosissaan.. Minä kyllä en kuuntelisi tuollaista.. Poika oli myös monta kertaa sanonut haluavansa oman asunnon, koska ei kestä asua ystäväni kanssa.. Poika ei kuulemma myöskään enää ollenkaan tahdo olla kahdestaan ystäväni kanssa.. On jopa suoraan sen ystävälleni sanonut! Olin yllättynyt, että ystäväni kertoi nämä asiat minulle ja vihdoin myönsi, että poika on täysi kakara.. Mutta ystäväni rakastaa tätä silti ja tekisi mitä tahansa, että poika jäisi hänen luokseen..
Tällä hetkellä tilanne kuitenkin on se, että poika on muuttanut takaisin vanhempiensa luokse, mutta he ovat edelleen yhdessä.. Ja ystäväni sanoo, että nyt menee hiukan paremmin. Yhdessä asuminen ei vain sopinut heille.. Mutta minusta tuo kuulostaa oudolta.. Minulla on jotenkin sellainen tunne, että tämä poika hakee vain pakoreittiä, keinoa, jolla olisi helpoin jättää ystäväni.. Minusta tuntuu, että tämä poika yrittää tuolla tavalla vaivihkaa lähteä suhteesta, pienin askelin.. Mutta ystäväni ei näe sitä.. Ja voinhan minäkin olla väärässä!
Mutta auttakaa te minua! Mitä minun pitäisi ystävänä tässä tilanteessa tehdä?! Näen, että ystäväni kärsii.. Tämä poika tekee niin väärin ystävääni kohtaan.. Vai voiko se todella olla mahdollista, että heillä alkaisi nyt mennä hieman paremmin, kun eivät asu enää yhdessä? Voiko tuosta jutusta todella vielä tulla jotain? Eli huolehdinko turhaan..? Kun en oikein tiedä mitä tehdä.. Haluaisin auttaa ystävääni, mutta en tiedä miten.. Vain olemalla läsnä? Kuitenkin haluaisin suojella ystävääni, mutta se taitaa olla melko mahdotonta..? Auttakaahan.. Mitä voisin sanoa/tehdä?
Minulla on hyvä ystävä, josta olen todella huolissani.. Eli, tilanne on tämä.. Hän tapasi vuosi ja 9 kk sitten (eli helmikuussa 2003) ihanan miehen. Tai siis pojan.. Ystäväni on minua vuoden nuorempi, 20-vuotias. Tämä hänen miehensä on 19-vuotias. Eli tavatessaan he olivat 18 ja 17-vuotiaita, melko nuoria siis. Tällä pojalla oli tuolloin kova vauhti päällä, mutta hän rauhoittui kun ystäväni astui kuvaan mukaan. Ystäväni oli onnensa kukkuloilla. Hänellä on takanaan paljon ikäviä kokemuksia miehistä ja nyt hän uskoi löytäneensä Elämänsä Miehen... Hän oli siitä aivan varma. No, tämä poikakin vaikutti olevan todella onnellinen.. Ja hetken heillä menikin hyvin. Tosin tämä poika oli äärimmäisen mustasukkainen ja rajoitti ystäväni menoja todella paljon.. Minun ja ystäväni yhteinen aika alkoi kovasti huveta.. =( Mutta olin kuitenkin onnellinen ystäväni puolesta, sillä näin, että hän todella oli ikionnellinen.
Tämä poika sitten täytti kesän kynnyksellä 18 vuotta ja pikkuhiljaa suhde kääntyi alamäkeen.. Ei vielä jyrkkään sellaiseen, mutta tuli tilanteita, joissa poika jouduttiin usein heittämään ulos baarista, koska tämä oli niin mustasukkainen.. Kukaan mies ei saanut vilkaistakaan ystävääni, tai tämä poika oli jo kimpussa.. Tämä poika on myös kova "uhoomaan".. No, ystäväni ja tämä poika päättivät kuitenkin muuttaa yhteen. Syksyllä he sitten muuttivatkin, puolen vuoden seurustelun jälkeen. Kuitenkin kävi niin, että ystäväni oli se, joka maksoi kaiken.. Siis todella aivan kaiken.. Ystäväni kävi töissä ja raatoi niska limassa, jotta heillä olisi rahaa maksaa laskut ja vuokra.. Tämä poika laiskotteli kotona.. Hän kyllä "kävi" ammattikoulua, mutta oli liian laiska lähtemään kouluun aamuisin, joten hän ei päässyt ammattikoulun toista luokkaa läpi..!! Myös opintotuki evättiin. Poika alkoi pyöriä yhä enemmän entisten kavereidensa kanssa ja haukkui ystävääni todella kamalasti kaikkien kuullen.. En ole ikinä kuullut kenenkään puhuvan niin rumasti omalle "rakkaalleen"! Kielen käyttö oli todella hurjaa.. Kamalaa kuultavaa.. Mutta kun yritin keskustella asiasta ystäväni kanssa, hän aina vain naurahti hyväntahtoisesti ja sanoi, ettei poika heidän kahdestaan ollessaan ole sellainen.. Että poika vain esittää kavereilleen..
Tämä poika myös jätti ystäväni monta kertaa.. Aina kun heille tuli riita (mikä muuten syntyi mistä tahansa, ystäväni muka teki aina jotain "väärin"..), tämä poika sanoi jättävänsä ystäväni.. Ystäväni itki aina hysteerisesti ja huusi ja rukoili poikaa takaisin. Poika vain huusi ja haukkui, ettei halua enää jatkaa, koska ei löydä sille enää mitään syytä.. Mutta jotenkin ystäväni aina onnistui puhumaan pojan takaisin, ja koskaan poika ei sitten todella jättänyt ystävääni. Monet kerrat puhuin ystävälleni, että olisikohan muitakin miehiä jo aika katsella, mutta ystäväni vain loukkaantui puheistani ja sanoi, ettei jaksa enää etsiä ketään uutta, että tämä poika on hänelle varmasti Se Oikea, hän sanoi tuntevansa niin vahvasti sen.. Ok, annoin olla.. Mutta olin silti kovin huolissani.. Tämä sama asia toistui jatkuvasti.. Poika hallitsi ystäväni elämää ja puhui hänelle törkeästi, nimitteli, teki inhottavia temppuja.. Ei suostunut tulemaan riidan jälkeen yöksi kotiin, mutta jos ystäväni vihjaisi, että saisi seksiä jos tulisi, niin johan poika riensi.. Kuulostaa pahalle?
Muutin pois paikkakunnalta ja nykyään näemme ystäväni kanssa melko harvoin, mutta soittelemme kyllä. Ystäväni ja tämä poika ovat asuneet nyt yhdessä siis reilun vuoden.. Tiedän, että tilanne ei ole muuttunut mihinkään, poika on edelleen inhottava ja minäkin pidän hänestä koko ajan vähemmän. Ei siedä sitä, mitä hän tekee ystävälleni! Syksyllä kuulin ystäväni äänestä, että kaikki ei ole hyvin.. Ei ollutkaan.. Hän vihdoin avautui minulle ja kertoi, että heillä menee todella huonosti.. Ensimmäistä kertaa hän myönsi sen minulle! Poika oli monta kertaa jo sanonut, ettei rakasta ystävääni enää eikä halua enää seurustella, mutta silti jotenkin he olivat edelleen yhdessä.. Ystäväni sanoi, ettei oikein usko pojan olevan tosissaan.. Minä kyllä en kuuntelisi tuollaista.. Poika oli myös monta kertaa sanonut haluavansa oman asunnon, koska ei kestä asua ystäväni kanssa.. Poika ei kuulemma myöskään enää ollenkaan tahdo olla kahdestaan ystäväni kanssa.. On jopa suoraan sen ystävälleni sanonut! Olin yllättynyt, että ystäväni kertoi nämä asiat minulle ja vihdoin myönsi, että poika on täysi kakara.. Mutta ystäväni rakastaa tätä silti ja tekisi mitä tahansa, että poika jäisi hänen luokseen..
Tällä hetkellä tilanne kuitenkin on se, että poika on muuttanut takaisin vanhempiensa luokse, mutta he ovat edelleen yhdessä.. Ja ystäväni sanoo, että nyt menee hiukan paremmin. Yhdessä asuminen ei vain sopinut heille.. Mutta minusta tuo kuulostaa oudolta.. Minulla on jotenkin sellainen tunne, että tämä poika hakee vain pakoreittiä, keinoa, jolla olisi helpoin jättää ystäväni.. Minusta tuntuu, että tämä poika yrittää tuolla tavalla vaivihkaa lähteä suhteesta, pienin askelin.. Mutta ystäväni ei näe sitä.. Ja voinhan minäkin olla väärässä!
Mutta auttakaa te minua! Mitä minun pitäisi ystävänä tässä tilanteessa tehdä?! Näen, että ystäväni kärsii.. Tämä poika tekee niin väärin ystävääni kohtaan.. Vai voiko se todella olla mahdollista, että heillä alkaisi nyt mennä hieman paremmin, kun eivät asu enää yhdessä? Voiko tuosta jutusta todella vielä tulla jotain? Eli huolehdinko turhaan..? Kun en oikein tiedä mitä tehdä.. Haluaisin auttaa ystävääni, mutta en tiedä miten.. Vain olemalla läsnä? Kuitenkin haluaisin suojella ystävääni, mutta se taitaa olla melko mahdotonta..? Auttakaahan.. Mitä voisin sanoa/tehdä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
"ystävät ovat niitä enkeleitä, jotka muistuttavat, miten lennetään silloin, kun omat siipemme eivät sitä muista"
ystävyys on ikuista, siksi itse tekisin mitä vain että ystäväni olisivat onnellisia ja tiedän että he tekisivät saman minulle! sanotaan nyt näin, että jos omalla ystävälläni olisi tuo tilanne, tekisin kaikkeni että hän olisi jälleen onnellinen, ja tämä kyseinen poika josta kerroit ilmeisesti tekee hänet onnettomaksi.. kun olet saanut ystäväsi tajuamaan että hän ansaitsee parempaa ja maailmasta löytyy oikeasti kypsiä, helliä ja aidosti rakastavia miehiä.. ennemmin tai myöhemmin ystäväsi tulee kiittämään että avasit hänen silmänsä.. sillä rakkaus on sokeaa!!!!
uh. Olipa tarina. Tämä poikaystävä on halunnut jättää ystäväsi jo pitkän aikaa, mutta ei ole löytänyt muuta keinoa jättämiselle kuin satuttamisen. Hän ei ole kyennyt jättämään ystävääsi vaan on pyrkinyt karkoittamaan hänet kurjalla käytöksellä. Typerää, mutta näin valitettavasti on monen ihmisen kohdalla. Tämä ei valitettavasti ole tepsinyt ystävääsi, koska hän pelkää liikaa yksinäisyyttä, on masentunut eikä jaksa uskoa onnelliseen parisuhteeseen. Hän on mieluummin paskassa suhteessa kuin yksin. Ystävä on roikkunut poikaystävässään kiinni vaikkei suhde ole ollut terve. Tästä tukahduttavasta tilanteesta poikaystävä on ahdistunut lisää ja yrittänyt toimia yhä kurjemmin ja koittanut saada ystäväsi tajuaa että olisi aika lähteä. On erittäin hyvä, että poikaystävä on muuttanut takaisin vanhempiensa luokse. Molemmat saavat etäisyyttä tilanteeseen. Luulen, että kaikki avaimet suhteen jatkoon ovat poikaystävällä. Epäilen ystäväsi kykyä tehdä ratkaisua. Toivon voimia poikaystävälle, että hän on tarpeeksi vahva tekemään päätöksen vaikka se kipeää ehkä tekisikin.
Mitä sitten sinä voisit tehdä asialle?? Etköhän sä ole tehnyt kaikkesi ja sanonut sanottavasi. Kun ne kaikuvat kuuroille korville niin anna olla vaikka vaikeaa se on. Luulen, että sanasi saavat ystäväsi tuntemaan että hänen on pakko todistaa sanasi vääriksi, koska hän EI halua kuulla totuutta. Sanasi siis voivat vaikuttaa ystävääsi päin vastoin kuin toivot. Voit vain kuunnella häntä ja olla hänen tukenaan. Hanki vaikka eristysteippiä, jotta saat suusi tukittua, vaikka sydämesi huutaisi neuvoja. Ystäväsi on vain kuljettava oma polkunsa päätökseen kävi miten kävi. Kyllä hän ITSE näkee totuuden, kun hän on siihen valmis.
Ensimmäinen merkki tuo miehen(voisi sanoa että pojan) sairaasta käyttäytymisestä on mainitsemasi baarista poistamiset. Jos mies on humalassa luulosairas naisestaan, ei hän muutu koskaan. Jos he jatkavat suhdetta, niin em. asia tulee esille todella pahasti joskus ja jätkä joutuu esim. putkaan tai kävelee nyrkkiin, valitettavasti. Mutta koska kyseessä on noinkin nuori tyyppi, niin häneltä voi odottaa mitä vaan, mutta ei mies kauheasti muutu, jos jo nyt on tuollaiset elkeet.
Neuvoja ei juuri voi antaa kuin sen, että ystäväsi kannattaa lopettaa suhde varsinkin, jos miesystävä myös sitä haluaa. Miksi pitää roikkua tuollaisen selkärangattoman retkun kanssa? Et kertonut, että minkä näköisestä miehestä on kyse? Eli jos kyseessä on tämä klassinen juttu, eli "komee, seksikäs renttu lookmies", niin sitten pallo on ystävälläsi. Hän ei ilmeisesti näe muuta kuin komean ulkokuoren ja ehkä peilistä jonain päivänä mustan silmän...
Kiitos nyt näin alkuun kaikille vastanneille! Vastauksistanne on todella ollut hyötyä..
Mutta sitten sinulle "Totuuksia miehen mustasukkaisuudesta".. Osuit aivan naulan kantaan, mies (=poika) on todella ystävälleni sellainen "unelmien mies"- täyttymys.. Ja tällä tarkoitan ulkonäön saralla.. Itse en pidä miestä erikoisena (koska näen todella pintaa syvemmälle), mutta ystäväni piti miestä alusta asti mielettömän komeana, seksikkäänä ym... Aina hehkutti sitä, miten komea mies hänelle on.. Ja minua ärsytti kuunnella, koska omasta mielestäni ei mikään erikoinen ;) Ja mies on entinen rock a billy (vai miten kirjoitetaan), eli myös todellinen "renttu" voisi sanoa.. Edelleen pyörii noissa rokkari piireissä, mutta on jo (onneksi!!) leikannut oman "jenkkituuttinsa" pois. Eli kyseessä on siis juuri rentun näköinen mies, joka on aina tappeluissa jne.. Ja ystäväni ihannoi juuri tuollaisia miehiä.. Valitettavasti.. Mutta ystäväni saisi niin paljon paremmankin ja hänellä olisi paljon annettavaa miehelle. Tästä suhteesta puuttuu kokonaan kunnioitus ja arvostus (siis ainakin miehen puolelta) ja ystäväni on se, joka suhdetta pitää kasassa. Mies ei tee suhteen eteen yhtään mitään.. Ei niin mitään.. Eikä ole edes kiinnostunut panostamaan siihen.. Sen ystäväni on myöntänyt..
Pitää kai vain odotella, että ystäväni tajuaa tilanteen itse.. Inhottavaa vain seurata sivusta tätä.. Tiedän vain, että ystävääni sattuu vielä ja lujaa jonain päivänä.. Siltä olisi kiva hänet säästää, mutta enpä taida siihen kyetä.. =( Onneksi ei sentään fyysistä väkivaltaa vielä ole.. Tai en ole ainakaan kuullut.. Mutta muutaman kerran mies on kuulemma "heittänyt" ystäväni seinälle, toisin sanoen tuupannut siis lujaa.. Ja mustelma/mustelmia on ystävälleni tullut.. Mutta muuta en ainakaan ole kuullut olleen.. Mutta eihän sitä tiedä.. Enkä tiedä sitäkään myöntäisikö ystäväni edes, jos kysyisin..
Mutta hyvää talven alkua ja joulun odotusta kaikille!
Jotenkin arvelinkin asian olevan noin kuin kerroit. Eli miehen ulkonäkö pitää ystäväsi leikissä mukana. Mistähän se muuten johtuu(aihe ei välttämättä kuulu tähän juttuun, vaan vaatisi uuden otsikon), että naiset kyllä pitävät kiinni siitä komeasta miehestä oli tämä sitten millainen käytökseltään vaan? Myös todella väkivaltaisessa suhteessa roikutaan kiinni? Sen uskallan sanoa, että miehet kyllä toimii erilailla vastaavassa tilanteessa. Eli sellainen siis todella ylikorostunut käytös(esim. älytön vaatiminen joka asiassa, turha nalkutus ja sairaalloinen mustasukkaisuus) naiselta miestään kohdaan ei kauan toimi. Kyllähän miehetkin roikkuvat suhteessa ja vähän huonossakin jonkin aikaa, mutta jos naisella ei ole muuta kuin kroppa mikä on syynä suhteeseen, niin ei se kauan kestä... Sillä mitä ilmeisimmin em. kaunis nainen on valinnut myös komean miehen(lähes poikkeuksetta), joten kyllä komeilla mieheillä on vietiä ja kannattaakin valita jokin muu :)
Se mikä ystäväsi pitäisi tehdä on herätä siitä ensi-ihastuksesta. Mitä ilmeisimmin kyseessä on ensirakkaus(?) mitä tulee ikään tai sitten kyseessä on jonkin aikaisemmin epäonnistuneen suhteen jälkeinen ihastuminen komeaan ulkokuoreen. Tuo kahdenkymmen vuoden ikä on juuri sitä, jolloin miehenalut ei tiedä ollakko vielä nuoria meneviä miehenalkuja uhoavalla tyylillä(vertaa liikenteessä kaahailut) vai pitäisikö jo käyttäytyä ja toimia kuten aikuinen mies. Siksi näillä tulee ylilyöntejä monessa asiassa ja mm. lähes jokainen tälläinen remuava nuorimies joutuu poliisin kanssa tekemisiin joko pahoinpitelyn tai vastaavan liikennerikkomuksen kautta. On toki ihan rauhallisiakin nuoriamiehiä olemassa, mutta niitä harvoin löytyy tuosta "rocklook" porukasta...? Se, miksi kerroin tuon em. on minulle jo taakse jäänyttä aikaa. Muistan hyvin mitä silloin miehen päässä liikkui ja jos "rähinäviina" on ominaisuus niin siitä ei mies muutu koskaan! Minullakin on nuoruuden tovereita joitain joita kartan kaukaa, jos he ovat ottaneet alkoholia.
Olette kaikki verrattain nuoria. Silloin on kova kiire opiskelemaan ja vielä kovempi kiire päästä tienaamaan rahaa. Sitten on kiire löytää se oikea ja näyttää se myös maailmalle. Sitten on samaan aikaan kiire saada auto ja talo ja leikkiä perhettä. Tämän kaiken keskellä pitäisi vielä vaalia parisuhdetta ja yrittää olla aikuinen. Ei onnistu valitettavasti kaikki samalla kertaa... Mutta lohdutuksena voin sanoa, että vaikka teille 25:n ja kolmenkympin ikä tuntuu ikälopulta ja kaukaiseltakin asialta, niin kyllä se vaan sieltä tulee. Siksi ainakin miesten pitäisikin aloittaa vakava suhde vasta kolmenkympin nurkilla, jolloin omaa elämää on eletty ja se pahin kiire on ohi. Kenties teille naisille voisi suositella samaa, kun te niin kovin vakavasti otatte nuorena seurustelun? Onnea ja hyvää jatkoa myös...
Suhde ei ole ystävälleni ensi rakkaus.. Hänellä on ollut monia monia miehiä.. Monen kanssa on seurustellut ja aina jättänyt jonkun ajan jälkeen.. Hänellä oikeasti on hyvin paljon kokemusta, ja vieläpä hyvin erilaisista miehistä.. On pari huumeiden käyttäjää, on hopparia, rokkaria ja muita jonkin sortin renttuja.. Yksi "kunnollinen" kerran oli, mutta se taisi olla tylsä.. Ystäväni mielestä siis.. Näistä syistä hän siis on varma, että on löytänyt sen oikean. Hän on siis seurustellut todella monen kanssa ja yhdenillan juttuja on takana kymmeniä ja koskaan ei ole kuulemma vastaavaa tuntenut, kuin nyt tätä miestä kohtaan.. Vaikka aiemminkin on ollut rakastunut.. Nyt on kuitenkin kuulemma erilaista, suurempaa.. No, tiedä häntä.. Minusta mies ei vain kovin oikea voi olla, kun niin monta kertaa ja toistuvasti saa ystäväni itkemään.. Mutta ehkä tuollaista dramatiikkaa ystäväni elämäänsä hakeekin..? Muuten olisi tylsää..? Pitäisi olla kuin Brooke kauniissa ja rohkeissa =) Mutta miten ihmeessä saisi vedettyä ihmisen maan pinnalle ja selitettyä, että oikeassa elämässä asiat eivät mene niin!?! Että se on se karu arki, josta se onni lähtee.. Sitä arkea ei ainakaan ystäväni mies kestä..
Tuosta vielä kun sanoit, että meillä nuorilla on tässä iässä kova kiire opiskelemaan jne.. On se ehkä niinkin, mutta onhan toki poikkeuksiakin! Jotkut ovat jo tässä vaiheessa kulkeneet sellaisen tien, että ovat jo ehkä kypsempiä ja "valmiimpia" vakavaan parisuhteeseen.. Kyllä, puhun nyt omasta kokemuksestani.. Olen melko kivisen tien kulkenut, mutta hengissä on selvitty ja vahvempina kuin koskaan =) Nyt todella tunnen, että olen valmis sanomaan "tahdon" rakastamalleni miehelle. Vastoinkäymiset kasvattivat minua. Kyllä, olen kuitenkin opiskelija ja olen sitä vielä parikin vuotta, mieheni on juuri valmistumassa, eikä hänkään ole vielä "kolmenkympin korvilla" kuten suosittelit =) Hänkin on vasta 24- vuotias.. Joten emme me kaikki nuoret aikuiset ole epäkypsiä solmimaan vakavia ja ns. lopullisia suhteita, meilläkin voi olla näkemystä ja kokemusta. Ja tämän lisäksi, meille on tulossa tosiaan pikkuinen tuossa tammikuun kieppeillä =)
Tosin olet oikeassa, että hyvin usein sitä tosiaan ajattelee juuri noin, että kaikki pitäisi tulla yhdellä kertaa, ja yleistähän se nuorten keskuudessa on.. Mutta omalla kohdallani ei ENÄÄ ole niin.. Tuon saman polun itsekin kyllä taivalsin.. Ja putosin alas ja lujaa! Ja se sitten sattuikin niin prkleesti..!! Mutta hitto, siitä oppineena vahvistuneena tässä tänään =) Mutta olet kyllä oikeassa, että liian usein ja liian monet ovat liian nuorina tahtomassa kaikkea.. Esimerkiksi ystäväni on aina halunnut nuorena perheen.. Hän ei välitä opiskelusta, mutta perheen hän haluaisi mahdollisimman nuorena.. Siitäkin syystä hän ehkä roikkuu tässä suhteessa. Jos hän nyt lähtisi, kestäisi taas jonkin aikaa, ennen kuin sopiva isä ehdokas löytyisi ja sitten hän ehkä olisi jo liian vanha äidiksi..?!?! Mikä tietenkään ei niin ole.. Mutta hän on asettanut itselleen niin tiukat rajat, että kauhistuttaa.. Miten ihmeessä sellaiselle ihmiselle puhuisi järkeä?!?