Kun nyt vuosien varrella on käynyt selväksi, että nettideitti on pullollaan suhteissaan epäonnistuneita outoja hiippareita tai muuten vaikeita ja asenteeltaan ongelmaisia ihmisiä, niin olen alkanut oikeasti pelkäämään heitä. En siis pelkää anonyymejä nettiprofiileja, vaan sitä että joku niistä oikeasti kiinnostuu minusta ja minä hänestä ja päädymme yhteen ja jopa suhteeseen. Kukaan ei tietenkään suhteen alussa paljasta itseään eikä kelvottomuuttaan, mutta ajan myötä totuus kuitenkin paljastuu ja todennäköisesti siinä vaiheessa, kun olen itse menettänyt sydämmeni tälle kuvotukseksi paljastuvalle ääliölle. Tältä nettideittiä käsittelevältä keskustelupalstaltakin kun on vuosien varrella lukenut mitä kauheimpia kirjoituksia ja haukkumisia, niin väkisinkin herää kauhu että joku näistä kirjoittajista onkin sen kiehtovan profiilin takana, johon silmäni isken. Ihmiset ovat niin outoja oikeasti, osa on ikuisesti katkera tultuaan petetyksi tai jätetyksi, osa on syntymäluonteeltaan hyväksikäyttäjä ja pettäjä, toiset ovat mielesnhäiriöisiä, narsisteja, kiusaajia ja toisten tarkoitusperistä ei voi mitenkään mennä takuuseen. Haetaanko vain hetken hupia, halutaanko vallan- tai kostonhimossa saada vain toinen otteeseensa, jotta tätä voisi alistaa ja kyykyttää tai halutaanko pelkästään seksiä ja ehkä rahallista hyötyä. Mitä voisin tehdä varmistuakseni, että netti-ihastukseni olisi normaali, empaattinen ja maalaisjärkinen tavallinen ihminen, joka haluaa minulle vain hyvää? Kuitenkin jokaisella on syynsä olla netissä hakemassa seuraa. Sinkkuus johtuu jostain ja usein varmasti siitä, että ihmisessä itsessään on jotain vikaa. Kukaan meistä ei ole täydellinen, en ole itsekkään, mutta jos sinkkuus johtuu jostain aivan hirveästä ongelmasta, jos netin sunkut ovat täysiä ääliöitä ja luusereita ja asennevammaisia, kuten monet tänne kirjoittavat ovat. Ovatko he myös nettideitissä iskemässä minua ja houkuttelemassa minua kanssaan parisuhdehelvettiin. Sitä olen alkanut pelkäämään ja olen suorastaan kauhuissani. Ja mitä enemmän täältä luen tätä silkkaa valitusta ja törkeyksiä ja puusilmäisiä yleistyksiä ja sukupuolten välistä sotaa, sitä enemmän pelkään että joudun jonkun feministin, sovinistin, pedofiilin, raivottaren, puuman, yksinhuoltajan tai peräkammarin pojan vieteltäväksi. Ja sitten kun olemme suhteessa, niin alkaa aivan kauhea taistelu ja sota, jossa minua lyödään kuin vierasta sikaa, koska edustan kuitenkin sitä mitä vastaan nämä ihmiset haluavat taistella ja käyttää valtaansa. Minua kuitenkin nälvitään ja komennellaan ja käytetään hyväksi, kiristetään seksillä ja vaaditaan rahaa ja palveluksia ja heitetään ulon kuin märkä sanomalehti ja potkitaan ja minulle valehdellaan ja minun älykkyyttäni ja fyysisiä taitoja vähätellään ja haukutaan ja ties mitä muuta tehdään, jotta oloni olisi mahdollisimman kurja ja parisuhteesta tehtäisiin yhtä helvettiä. Ja kaikista pahin tapahtuisi tietysti juuri niin, että särkisin siinä sopassa sydämmeni koska olisin mennyt ihastumaan ja rakastumaan tällaiseen jo monesti parisuhdemarkkinoilla epäonnistuneeseen hirviöön. Mitä voisin tehdä pelastaakseni itseni tältä karmealta kohtalolta?
Pelkään saavani netistä ääliön
Hermot menee
29440
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Et kuulosta oikein normaalilta, kun et käytä ollenkaan kappalejakoa...
Vakavasti puhuen, vaikkakin kirjoitelmasi oli toki huumoria, niin eihän sitä voi olettaa että ihminen on sinkkuna ja parisuhteessa täsmälleen samanlainen. Jotkut meistä ovat parhaimmillaan yksin, toiset suhteessa. Jotkut jotka ovat tottuneet olemaan suhteessa, mutta jostain syystä eivät sitten enää sopivaa löydäkään, katkeroituvat todella pahasti ja se näkyy ja kuuluu kaiken aikaa miten sitä sinkkuutta vihaa ja miten epätoivoinen on.
Mutta jos sinkkumme onnistuu pääsemään parisuhteeseen, eli on siis tavatessa ihan ok, niin miksi ihmeessä hän enää suhteessa olisi sellainen ällötys kuin sinkkuna oli, mikäli veemäisyyden syy oli nimenomaan viha sinkkuutta kohtaan? Kun on löydetty kumppani johon oikeasti on lääpällään, niin eiköhän sitten pöljempikin tajua miten hyvä onni on potkaissut, ja pitää kumppanistaan kiinni.
Tyhmähän se on joka kiukuttelee sinkkuuden takia, mutta kiukuttelee suhteessakin silloin kun kuitenkin löytänyt mieleisensä. Ihminen joka ei ole tyytyväinen koskaan eikä mihinkään? Varmasti näitäkin on, mutta eivät kaikki ole sellaisia.
Taas selvästi miehiä provosoiva aloitus mutta voin vuosien kokemuksella kertoa että naisista löytyy ihan tasan yhtä idiootteja mitä kuvasit. En hae idioottia vaan sitä oikeaa mulle. Jo profiilistakin voi päätellä helposti kuka nainen on katkeroitunut miehiin ja kuka ei.
Toisaalta jos nettideittailua pelkää yhtä sairaasti kuten sinä niin se ei ole sinua varten. Nainen saa miehen helposti ilman nettiäkin. Vaikka menemällä yöelämään niin ei tarvi kuin valita vaan komeimmat kanditaatit.
"sitä enemmän pelkään että joudun jonkun feministin, sovinistin, pedofiilin, raivottaren, puuman, yksinhuoltajan tai peräkammarin pojan vieteltäväksi. Ja sitten kun olemme suhteessa, niin alkaa aivan kauhea taistelu ja sota, jossa minua lyödään kuin vierasta sikaa, koska edustan kuitenkin sitä mitä vastaan nämä ihmiset haluavat taistella ja käyttää valtaansa. Minua kuitenkin nälvitään ja komennellaan ja käytetään hyväksi, kiristetään seksillä ja vaaditaan rahaa ja palveluksia"
Jos kirjoittaja ritirimpsuun laittaa ensimmäiseksi feministin, oletettavaa on että hän on mies. Minusta vaikutti siltä että kirjoitelma on vain v-tuilua siitä miten paljon täällä valitetaan kuinka kamalia ihmisiä nettideiteissä on, ja todennäköisemmin moista irvintää harrastaisi mies, eikä nainen.
Se että sinä otit tästä aihetta haukkua taas nimenomaan naisia kertoo tietenkin jotain sinusta.
"raivotar, peräkammarinpoika"
Ennenkun feministisesti palstan tapojen mukaan syyttelet miehiä lue itse tekstit loppuun.
Kertoo sinusta aika paljon ja ajatusmaailmastasi!
Aloittaja oli toki pyrkinyt olemaan tasapuolinen, mutta loogisella päättelyllä hänestä saa miehen koska ritirimpsu alkoi feministillä.
Jos kyseessä olisi nainen, olisi hän erittäin ovela, ja naisethan eivät ole tämän palstan mukaan ovelia, vaan typeriä sutturoita.
Selkeä naisen avaus tuo on ja tyypillinen miehiä syyttelevä ja haukkuva kuten kaikki naisten avaukset täällä. Jos joku oikeasti haluaisi mielipiteitä ongelmiinsa, hän tekisi sukupuolettoman avauksen väistellen kaikinkeinoin paljastamasta sukupuoltaan, sillä tää feministien sisäpiiripalsta hyökkää heti kaikkien miesten avausten kimppuun.
Esim aiemmin jo avauksen miinus ja plus määristä tiesi heti mikä oli miehen. No sellainen joka oli miinustettu omille kymmenluvuilleen, kun naisten vastaavat plussattu toisille kymmenluvuille. Nykyään täällä naisten avaukset ja mielipiteet ovat kirkkaasti plussattuja ja miesten mielipiteet nollissa.
Kertoo aikaspaljon siitä, kuinka tänne tullaan vaan haukkumaan miehiä eikä hakemaan oikeasti vastauksia mielipiteilleen.
kuin ap sopii ihan hyvin toinen ääliö netistä.
Niin tyypillistä naisen tekstiä, satoja sanoja, ei sisältöä, tuollaisesta henkilöstä ei voi kiinnostua, kuin toinen samanlainen tyhjäpää ja silloin tuo ennustettu kurjuus tosiaankin toteutuu.
Ei tarvitse selitellä tuhannella sanalla, kun asiaan on yksi vastaus: ihmistuntemus.
Aloitus on miesten tyypillinen irvaelma siitä millaisina he pitävät naisten tyypillisiä kirjoituksia.
Kiva kun miehet kirjoittelevat naisena ja saavat toiset miehet vihastumaan naisiin entistä enemmän. Onhan täälläkin ollut varmaan parikin kertaa aloituksia joissa joku mies on kertonut esiintyneensä naisena nettideiteissä saadakseen todistella itselleen miten naiset saavat paljon vastauksia. Luonnollisesti esiintyjä on valinnut sellaisen naistyypin joka niitä vastauksia vielä paljon saakin. Kukas mies sitä nyt läskinä tai vanhana naisena alkaisi esiintymään.
Jos porukat haluavat tehdä noille kaappihomoille palveluksen ja mennä jokaiseen lankaan mitä he virittelevät, niin siitä vain sitten...
Ei kukaan mies jaksa/viitsi kirjoittaa aloituksen kaltaista mitään sanomatonta sontaa.
HAH HAH HAH... älä tapa nauruun... Kuvauksesi sopii todella moneen miesten kirjoitelmaan. Varsinkin tällä palstalla.
Mistä mies tietää että itse et ole ääliö?
Sinä saat sellaisen komean ääliön koska naiset sellaisia haluaa aina. Se sitten kohtelee sinua tosi huonosti ja sinä itket kurjaa kohtaloasi. Ei naisetkaan mitään täydellisiä ole joten sääli sitä miestä joka sinut ottaa.
Niin, elämä on aina riski itsessään. Ehkä silti kannattaa hankkia itsetunto, ainakin on helpompi pettyä kaikkeen :P
suhteisiin kuuluu yleensä (ainakin minulla) seurustelu aika jolloin tutustuu, tipahtaa ne ruusunpunaiset lasit silmiltä ajankanssa, näkee sen todellisuuden siellä kasvojen takana...
kun ymmärtää että niin harva sitä ihan aito oikea itsensä ensinmäisillä treffeillä on.. jokuhan on tainnut mainita että todellisuus tulee vuoden parin päästä esille... kyllähän sitä "feikki" jaksaa jonkin aikaa esittää kunnes...
Aika agentti on jo vuoden parin päästä vasta päästää todellisen karvansa esille. Kyllä ihmisistä huomaa 2 kk sisällä millaisia ovat.
Vuoden parin päästä vain tapaa se kuherruskuukausi olla ohi, ja vielä useamman vuoden päästä ihmiset viimeistään eroavat, jos eivät tunne enää rakkautta toisiinsa. Mutta ei kai sitä voi väittää että se suhteen loppupuoli on jotenkin suurempi totuus ihmisestä kuin alkupuolikaan? Kaikki on yhtälailla totta. Ihminen on se sekä sellainen kuin suhteen alussa että sellainen kuin suhteen lopussa, tai keskellä.
jo = jos
noh, omasta kokemuksesta voin sanoa että miehen taipuvuus alkoholiin tuli esille vasta reilun vuoden päästä... vanha ongelma jota "lääkittiin" alussa alkoholittomalla oluella silloin tällöin viikolla ennenkuin palattiin vanhoihin tapoihin..
itse sinisilmäisenä hyvä uskoisen hölmönä en tajunnut ajoissa että ns. normaali alkoa käyttävä ei pysty itseään juomaan sammuksiin edes kerran kuussa, siihen tarvitaan pidempi historia kaveri alkon kanssa että se onnistuu.. mutta opimpa ikävä kyllä kantapään kautta..
Minut naiset jättää aina kuukauden tai kolmen sisään. En koskaan ole saanut pitkää suhdetta. Viimeksi syksyllä sain elämän 35.t pakit.
En enään edes tiedä miten mun pitäisi olla parisuhteessa kun heti tavattuani jonkun kivan alkaa se ajatus pyörimään että kuinkahan nopeasti tuo sitten jättää minut.
Pakki koneelle. Mahdat olla melkoinen persoona, jos noin on käynyt. En toki haluaisi saivarrella, mutta teen sen kuitenkin. Taitaa olla niin, ettet aiemmin tiennyt miten suhteessa olla, mutta olisko aika ottaa jotain opiksikin. Ehkä jos näkis omiakin virheitä ja edes yrittäs kasvaa ihmisenä niin vois lykästääkkin.
Eihän tuollainen 1 - 3 kk ole vielä mikään parisuhde, vaan tapailua. Riippuen siitä kuinka usein muilta aktiviteeteilta voi toista tavata, tietenkin. Mutta jos nyt tapaisi vaikkapa kerran viikossa tai kahdessa, niin en kyllä kuvittelisi ikimaailmassa että olen tässä nyt parisuhteessa, vaan olen vasta tutustumassa toiseen.
Jos pudotat parisuhde-nimikkeen pois noista tutustumisistasi, asia muuttuu ihan toiseksi. On vain niin että tutustuminen ei enää etene, eikä niin että sinut on lempattu parisuhteesta.
Itse olen tavannut koko elämäni aikana varmaan joku 20 - 30 miestä, enkä ole näistä kuin kahden kanssa ollut oikeassa parisuhteessa. En se ole aina ollut minä joka on todennut että ei kannata tapailla. Pariinkin mieheen olisin ollut kovastikin lääpälläni 90-luvulla, mutta toinen ei halunnut parisuhdetta ja toinen ei halunnut minulta edes seksiä enää muutaman kerran jälkeen. Perse olisi kyllä kuulema kiinnostanut, mutta se nyt kuulosti jo loukkaavalta ja tajusin antaa olla asian siinä.
Mutta jotta tulisi varsinaisesti jätetyksi, pitäisi tosiaan aidosti seurustella pidempään, eikä vain tapailla.
Näkemyseroja. Esim monelle miehelle parisuhteeksi lasketaan helposti kuukauden tapailu, kun taas nainen laskee parisuhteeksi ehkä vasta puolenvuoden tapailun. Olkoon miten hyvänsä ei se muuta sitä tuskaa, jos toinen jätetään aina olkoon suhteen nimitys mikä tahansa. Jos kuukaudenkin on tiiviisti tekemisissä, niin kyllä se varmaan jo toistenkin silmissä alkaa enemmän parisuhteelta kuin tapailulta näyttämään. Vai pitäisikö näitä tapailusuhteita alkaa seksisuhteiksi kutsumaan, kun useinmiten ne alku kuukaudet paneskellaan kuin pienet kanit, kunnes jompikumpi yleensä nainen toteaa, että haluaa komeamman "pano"kaverin (suhteen) ja lemppaa.
En usko, että tuossa Pakin tapauksessa sinänsä on kyse parisuhteista. Kaveri haluaisi varmaan parisuhteen, mutta koska hänen suhteensa päättyvät aina 1-3 kuukauden jälkeen, niin suhde ei ehdi syvetä sille tasolle. Noin lyhyellä ajalla on aivan sama miten suhteen kukin osapuoli sen määrittelee. Jos toinen on kovasti ihastunut tai muuten asettaa jutulle paljon odotuksia, niin varmasti voi käyttää nimitystä parisuhde. Vähemmän sitoutunut voi sitten omasta puolestaan nimittää sitä sitten tapailusuhteeksi, seksisuhteeksi tai miksi tahansa. Tutustumistahan suhteen alussa tapahtuu puolin ja toisin ja vielä pitkään siinäkin vaiheessa, kun ollaan jo ns. yhdessä. Molemmin puolinen sitoutuminen, toiveet ja kiinnostus määrittelevät suhteen laadun.
Esim. itse koen tulleeni jätetyksi, kun monta vuotta kestänyt parisuhde/avoliitto päättyi toisen yksipuolisesta aloitteesta eroon. Sitten olen kokenut saaneeni pakit, kun pitkäaikainen ihastukseni on torjunut ehdotukseni suhteemme syventämisestä. Silti olemme harrastaneet silloin tällöin seksiä. En kutsuisi sitä parisuhteeksi vaan tapailuksi ja satunnaiseksi seksisuhteeksi. Kun olin erään toisen naisen kanssa tiiviisti yhdessä 3 kuukautta, niin koin olevani parisuhteen omaisessa tilanteessa ja siinäkin tulin jätetyksi, koska nainen ilmoitti ettei ole valmis sitoutumaan kanssani suhteeseen. Ehkä tässä tapauksessa kävi juuri siten, että nainen koki tapailevansa seksinkin merkeissä, kun taas minä olin sitoutunut sen ajan täysin häneen ja koin olevani hänen kanssaan syvemmässä suhteessa. Nyt olen noin vuoden verran tapaillut toista naista lähinnä seksin merkeissä säännöllisesti 1-2 viikon välein ja hän on antanut ymmärtää, että haluaisi syventää suhdettamme yhdessä olemiseen muutenkin. Todennäköisesti juttu ei tulisi toimimaan, joten aion antaa hänelle ns. pakit, koska minusta me emme ole vielä parisuhteessa, vaan seksisuhteessa. Parisuhde välillämme on ns. kosiskeluvaiheessa. Eli tällaisten asioiden määritteleminen on aina subjektiivista ja ei voi yleistää, että Pakinkin tilanne johtuisi hänen ymmärtämättömyydestään parisuhteen määruittelyssä. Pakin ongelmat suhteiden loppumisessa lyhyeen johtuvat ihan jostain muusta.
Pakkikoneelle; aloitan tämän neutraalisti, enkä väitä että sinussa on seuraavassa kertomaani, mutta pakit antaneena, nämä on ollut syitä.
Hampaat on jäänyt hoitamatta. Deodoratti on pettänyt;paita haisee sikäli että siinä ei olevain yhdet hiet vaan jo pidemmän ajan haisut. Hiukset on hoitamatta, viimeisestä parturista on valovuosia ja kampakin on melko käyttämätön. Farkut, mikäli farkut on, niissä on lika tummunut reisien etuosiin. Kädet on likaiset, kynnen aluset eritoten. Ajamaton parta. Huolittelematon ulkonäkö antaa huonon käsityksen. Jos tyyppi on hyvä, voi ja olen yrittänyt vihjailla tai sanonut suoraan, tuloksena vihjailusta ei mitään parannusta ja suoraan sanomisesta loukkaantuminen.
Ajattelen itsekin, että mikähän muuten hyvässä tyypissä mättää seuraavalla kerralla.
Tietysti ihmisen sisältö on tärkein, mutta muutkin asiat vaikuttaa ratkaisevasti.
Sä sama akka vastaat tuon saman vastauksen täällä jokaiselle pakit saaneelle ja mä vastaan tämän saman vastauksen sulle uudestaan minkä olen varmaan viimevuoden sisään kolmasti jo vastannut että ensinnäkin hampaani ovat erinomaiset sillä en omaa ainoatakaan reikää, deotoranttia käytän ja partavettä myös ja partavesikin on useampia naisia viehättänyt en nyt muista ulkoa mutta joku saanpierre coultieeri sen on ja olen sitä merkkiä suosinu vuosia, parturissa käyn kahden kk.n välein, vaatteita osaan pestä ja kuljen puhtaissa kylillä, vaatteet ovat myös nuorekkaat päälle kolmekymppiselle eli farkkuja, flanelli paitoja jne jne ja nahkarotsia yms.
Keneltäkään en vonkaa pildeä sillä aloitteet on aina naisten kuten itsekin tuossa vihjailit. Kun kerran seksin ehdottelu on sairasta ja likaista niin minä en niihin aloitteita tee.
Näistä huolimatta en saa muitakuin pakkeja. Nyt alkoi uusivuosi ja uudet kujeet ja veikkaukseni tälle vuodelle on ehkä 15 pakit jo heti nettitreffeillä. Lyhyisiin suhteisiin johtaa ehkä kolme ja niistä mut jätetään tavallisesti kuukauden-kolmen sisään.
Tuntuu että on turha edes odottaa muuta kun aina tulos on sama vaikka olisit kuinka herrasmies tahansa.
Mä olen kans törmännyt tähän ilmiöön, että yllättävän monet miehet eivät huolehdi puhtaudestaan sekä ulkoisesta siisteydestä oli sitten töissä tai vapaalla.
Ei viitsi kauan olla sellaisen kanssa, jos millään vinkeilläkään panosta itseensä edes vähäsen.
Harvassa ovat oikeasti ne hyvälle tuoksuvat aikuiset miehet. Nuoremmat miehet huolehtii paremmin itsestään- Jotkut ehkä liikaakin keskittyen siihen puoleen.
Totanoin... jos noin pelottaa niin aina voi olla seuraa hakemattakin. Siks toiseks tommoinen ajattelutapa, että joudut johonkin huonoon suhteeseen on outo. Tuskin kukaan väkipakolla ketään netistä huonoon suhteeseen pakottaa ellei "uhri" ole täysin tahdoton. Ei omaa minkäänlaista arviointikykyä tai uskallusta sanoa ei. Odottaa vaan, että joku muu vie elämässä eteenpäin yrittämättä edes itse vaikuttaa oman elämänsä kulkuun muuten kuin tekemällä profiilin ja tyytymällä siihen mitä saa.
Siis täälähän miehet näyttää olevan aivan umpihulluja! Komppaan aloittajaa. Nettideittailuissa on niin suuret riskit törmätä täällä kirjoitteleviin surkimuksiin, että jätän suosiolla välistä.
On niitä ääliöitä. Sitten on se pieni joukko fiksuja luotettavia yhdennaisenmiehiä joita naiset ei halua eikä halua tutustua koska ovat liian rumia. Nettideittailu perustuu ulkonäköön, jos olet hyvännäköinen niin olet kiinnostava, jos olet ruma niin et ole kiinnostava.
Ulos ei kannata mennä. Ihan samanlaisia ihmisiä löytyy sieltä kadulta!