Eräs mies tuskailee tällä palstalla himoa muihin naisiin seuraavasti:
"Avovaimoni ei omista näitä
kauniin ruskeita/vihreitä silmiä, lommoposkia, isoja rintoja ja sitä tärkeää eli itsevarmuutta ja kunnon tyylitajua.
On hänkin ihan hyvällä mallilla 165cm/56kg. Ehkä kuitenkin perus
suomalainen neito, ei erityistä kauneutta, muttei myöskään rumuutta. Tasapaksu neutraali."
Ajatteleeko monikin mies näin parisuhteessaan?
Minä seurustelen miehen kanssa. Mietin fantasioiko hän paljonkin muista naisista. En haluaisi seurustella miehen kanssa, joka fantasioi muista naisista - haluan seurustella miehen kanssa kenelle riitän henkisesti että ulkoisesti.
Suhteen alussa hän runkkasi muutamankin yhteisen tuttavamme selfie-kuville, kuulemma isojen ja pyöreiden rintojen vuoksi. Minulla on siis pienet rinnat. Tämä oli minulle henkisesti erittäin kova isku, mutta rakastin miestä ja jatkoin seurustelua, koska hän lupasi lopettaa touhun. Tapahtuneesta on jo aikaa. Kuitenkin välillä ajatus kiusaa minua voimakkaasti, eli enkö ole riittävä. Olen söpö ja hoikka 32-vuotias nainen, mutta minulla on pienet rinnat. Olin aiemmin asian suhteen ok. Nykyään pohdin sitä, että rintani eivät ole miehelleni riittävät. Vaan mieheni elää ylempänä kirjoitetun mukaista elämää.
Kirjoitin jokin aika sitten tänne keskustelun, jossa kerroin kysyneeni mieheltäni, että ovatko rintani hänelle maailman parhaat. Hän ei osannut vastata!! Oletin, että rakastuneena ja tunteiden syvettyä toisen näkee myös ulkoisesti "parhaimpana" - subjektiivisesti tietenkin. Olen niin pettynyt ja koen, että kaikki miehet taitavat olla samanlaisia. Tuskin vaihtamalla tilanne paranisi. En aio ottaa mitään silareita, vaan kelvata miehelle tällaisena kuin olen. Mutta nuo isot rinnat taitavat kiinnostaa kaikkia miehiä eniten.
Nyt on joulu. Hän on toisella paikkakunnalla käymässä muutaman päivän. Ja miehestä ei kuulu m-i-t-ä-ä-n!! Hän ei soita tai laita viestiä. Itse olen viestitellyt muutaman kerran ja niihin on vastannut.
Kalliita lahjoja sain häneltä, mutta tuntuu, että todellista rakkautta en saa :-( Olemme seurustelleet jo pari vuottta... Taidan olla melko onneton.
"Avovaimoni ei omista näitä
kauniin ruskeita/vihreitä silmiä, lommoposkia, isoja rintoja ja sitä tärkeää eli itsevarmuutta ja kunnon tyylitajua.
On hänkin ihan hyvällä mallilla 165cm/56kg. Ehkä kuitenkin perus
suomalainen neito, ei erityistä kauneutta, muttei myöskään rumuutta. Tasapaksu neutraali."
Ajatteleeko monikin mies näin parisuhteessaan?
Minä seurustelen miehen kanssa. Mietin fantasioiko hän paljonkin muista naisista. En haluaisi seurustella miehen kanssa, joka fantasioi muista naisista - haluan seurustella miehen kanssa kenelle riitän henkisesti että ulkoisesti.
Suhteen alussa hän runkkasi muutamankin yhteisen tuttavamme selfie-kuville, kuulemma isojen ja pyöreiden rintojen vuoksi. Minulla on siis pienet rinnat. Tämä oli minulle henkisesti erittäin kova isku, mutta rakastin miestä ja jatkoin seurustelua, koska hän lupasi lopettaa touhun. Tapahtuneesta on jo aikaa. Kuitenkin välillä ajatus kiusaa minua voimakkaasti, eli enkö ole riittävä. Olen söpö ja hoikka 32-vuotias nainen, mutta minulla on pienet rinnat. Olin aiemmin asian suhteen ok. Nykyään pohdin sitä, että rintani eivät ole miehelleni riittävät. Vaan mieheni elää ylempänä kirjoitetun mukaista elämää.
Kirjoitin jokin aika sitten tänne keskustelun, jossa kerroin kysyneeni mieheltäni, että ovatko rintani hänelle maailman parhaat. Hän ei osannut vastata!! Oletin, että rakastuneena ja tunteiden syvettyä toisen näkee myös ulkoisesti "parhaimpana" - subjektiivisesti tietenkin. Olen niin pettynyt ja koen, että kaikki miehet taitavat olla samanlaisia. Tuskin vaihtamalla tilanne paranisi. En aio ottaa mitään silareita, vaan kelvata miehelle tällaisena kuin olen. Mutta nuo isot rinnat taitavat kiinnostaa kaikkia miehiä eniten.
Nyt on joulu. Hän on toisella paikkakunnalla käymässä muutaman päivän. Ja miehestä ei kuulu m-i-t-ä-ä-n!! Hän ei soita tai laita viestiä. Itse olen viestitellyt muutaman kerran ja niihin on vastannut.
Kalliita lahjoja sain häneltä, mutta tuntuu, että todellista rakkautta en saa :-( Olemme seurustelleet jo pari vuottta... Taidan olla melko onneton.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lähes kaikki fantasioi paremmasta, tai ainakin erilaisesta. Se on luonnollista. Ja niiden miesten, jotka eivät mieti muita naisia, miehisyys alkaa olemaan epäilyksen alaista.
Ei fantasioissa ja haaveissa ole mitään pahaa. Sullakin ihan varmasti pää kääntyy, kun todella komea mies tulee sua vastaan. Väitätkö ettei näin ole? Väitätkö, ettet koskaan ole haaveillut seksistä jonkun tosi komean ja seksikkään miehen kanssa, muun kuin oman miehesi?
Kaikki naiset tekee niin. Joka muuta väittää, ei uskalla myöntää totuutta edes itselleen.
Aloittajan puolesta en osaa sanoa, mutta se, että kääntyy jonkun kulkijan perään tuijottamaan, on yksinkertaisesti moukkamaista. Toisaalta niin komeaa miestä ei olekaan, että kääntäisin vaivihkaa edes päätäni nähdäkseni pitempään.
Kaikki vaan ei ole tiirailijoita luonnoltaan. Ihmetyttää, miksi ihmisillä on niin kova tarve yleistää omaa käytöstään kaikkia koskevaksi, "kaikki fantasioi" tai "kaikkien pää kääntyy tarpeeksi komean perään".
Moukkamaisuus on juuri oikea sana kuvaamaan tuota. Aikuinen ja sivistynyt ihminen osaa hillitä kuolausreaktionsa hyvännäköisen miehen/naisen nähdessään. Kauneutta ja komeutta mahtuu maailmaan.
Mitä pahaa, jos kumppani jotain hyvännäköistä pakettia jonkin aikaa katseleekin? Mitä moukkamaista?
Kumppanin lisäksi se voi olla epämiellyttävä tilanne myös sille "hyvännäköiselle paketille".
Monet fantasioi kyllä, mutta ei runkkaa yhteisten tuttavien selfiekuville. Tai jos runkkaa, ei puhu siitä.
Kyllä minäkin tunsin vetoa poikaystäväni komeaan kaveriin, mutta pidin sen omana salaisuutenani.
Ei kaikkia miehiä kiinnosta isot rinnat, on paljon miehiä jotka tykkää vain pienemmistä. Etsi sellainen mies, löydät aivan varmasti:)
Minun ystäväni kuppikoko löytyy varmaan jostain aakkosien puolestavälistä. Ex mieheni oli niistä hirveän kiinnostunut ja kehui kovasti. Tämän naisen mies kuitenkin pitää rinnoista jotka mahtuu käteen. Siinäpä vasta ristiriita! Mitä fantasioihin tulee niin ne on fantasioita. Miestäni nolotti hirveästi kun sanoi yhtenä päivänä että hän on muutamana yönä nähnyt unta kaverinsa parikymppisestä tyttärestä. Seksiunia. Minä siihen että mitä semmosia nolostelemaan. Minä nyt panen unessa kaikkea mitä kiinni saan ja tiedostan jopa koko ajan että minulla on kyllä mies. Pornoa mies käyttää ihan itsetyydytykseen kun olen matkoilla. Hän tarvitsee sen käsihommiin. Itse en pornoa katso. Minä käytän mielikuvaa jossa panen hänen komppanian miesten kanssa. Kyllä minä ainakin 4-6 miestä siihen tarvitsen! Tosielämässä en harrastaisi ryhmäseksiä kuin naisten ja mieheni kanssa. ( exän kanssa tätä harrastettiin) Mies taas on kyllä ehtinyt panna kaikissa kokoonpanoissa ja ihan tarpeekseen. Meidän parisuhteessa on vain me. Ne hommat on tehty ja koettu. Ei oo meidän juttu enää. Eikä varmastikaan minun kroppa ole kaunein hänen näkemänsä, mutta rakastaa sitä ihan tajuttomasti. Minäkin hänen vaikka mikään mallipoju ei olekaan. Ne seksikkäät jutut on ihan muuta kuin ulkokuori. Sieltä se kiinnostus lähtee. Ja aloittaja hyvä. Sinä olet nuori vielä. Minä en 20 vuotiaana osannut kuvitellakaan mihin kuntoon elämä laittaa kropan alle 20 vuodessa. Ei tartte enää peilailla että helvetti kun oon pantavan näköinen. Kolme lasta ja ylösalas sahannut paino, valvotut yöt ja elämän raskaat kokemukset on tehneet minusta naisen jolla on kroppa kuin seepralla. Maha löysä taikinareppu, raidoilla ja muhkuroilla tietty. Ei katso enää nännit eteenpäin. Ne katselee varpaita. Ne tuhosi jo eka lapseni kun vuorokaudessa rinnat paisui koosta B kokoon E. Ryppyjä löytyy silmien ympäriltä jo. Niissä rypyissä on lasten sairastelut, ylityöt, eroja pari kappaletta ja monta masennusta ja omaisten kuolemaa. Niin vaan sitten kuitenkin löytyi vielä ihminen josta olen ihaninta maailmassa vaikka en kaunein olekaan. Kauneus ON katoavaista. Siihen ei kannata elämäänsä perustaa millään tavalla. Se on täysin triviaali ominaisuus loppupelissä. Kaikki vanhetaan ja meistä jokaisesta tulee ruma vanhana.