Kumppanin löytymisen vaikeutta tuskaileville kerrotaan aina silloin tällöin, että kyllä sen miehen/naisen voi mainiosti "iskeä" vaikka kaupan kassajonossa.
Minä väittäisin kuitenkin niin, että ne, joilla on pokkaa mennä iskumielessä juttelemaan vastakkaisen sukupuolen edustajalle vaikkapa nyt kassajonossa, lenkkipolulla, kirjastosta nyt puhumattakaan, niin heille ei parinmuodostus ole mikään ongelma. Jos he ovat sinkkuja, ovat he sitä omasta tahdostaan tai ovat niin ronkeleita, ettei kukaan kelpaa.
Pariutuminen on ongelma meille, jotka siellä kassajonossa tuijottavat oman ostoskärryn sisältöön ja sanovat ujosti nyökäyttäen päivää kassaneidille ja lappaavat tavarat nopeasti kassiin ja äkkiä ulos.
No, minulle se pariutuminen ei ole ongelma, koska haluan elää yksin, mutta monet edellä kuvatunlaiset ihmiset eivät halua elää yksin.
Heille neuvot kassajonoissa ynnä vastaavissa tilanteissa "iskemisestä" ovat aivan tyhjää puhetta. Lisäävät vain ahistusta.
Minä väittäisin kuitenkin niin, että ne, joilla on pokkaa mennä iskumielessä juttelemaan vastakkaisen sukupuolen edustajalle vaikkapa nyt kassajonossa, lenkkipolulla, kirjastosta nyt puhumattakaan, niin heille ei parinmuodostus ole mikään ongelma. Jos he ovat sinkkuja, ovat he sitä omasta tahdostaan tai ovat niin ronkeleita, ettei kukaan kelpaa.
Pariutuminen on ongelma meille, jotka siellä kassajonossa tuijottavat oman ostoskärryn sisältöön ja sanovat ujosti nyökäyttäen päivää kassaneidille ja lappaavat tavarat nopeasti kassiin ja äkkiä ulos.
No, minulle se pariutuminen ei ole ongelma, koska haluan elää yksin, mutta monet edellä kuvatunlaiset ihmiset eivät halua elää yksin.
Heille neuvot kassajonoissa ynnä vastaavissa tilanteissa "iskemisestä" ovat aivan tyhjää puhetta. Lisäävät vain ahistusta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
vaikeaa on parin muodostus...tyhjentävä vastaus...Mulle on aivan turha tulla sanomaan, että pitää olla varmempi itsestä. Miten sit olet? sen kun joku idiootti viel osais opettaa.
Voidakseen olla itsevarmempi, pitää tuntea itsensä ja tietää omat heikkoudet. Sitten tietty rohkeutta vaaditaan siihen ensimmäiseen kertaan, sen jälkeen ehkä onnistuu helpommin. Kysy itseltäsi mitä voit menettää jos kokeilet aloittaa keskustelun, voi olla että yllätyt iloisesti. Ei tietty aina mutta joskus se onnistaa. Ei pidä lannistua :)
Olen vajaa kolmekymppinen nainen. Ujous ei ole ongelma, juttelen kyllä ihmisen kuin ihmisen kanssa. Mitään siitä vaan ei koskaan seuraa. Paljon on tuttuja, puolituttuja ja kavereita. Ystäviä... ehkä yksi. Elämänkumppani - ei. Ei ole apua nauravasta suusta eikä juttelutaidosta parinmuodostuksessa. Myönnän, etten varmaankaan ole maailman kaunein ihminen, mutta heitä ei tähän maailmaan mahdukaan kuin se yksi. Ehkä olen vain todella sokea iskuyrityksille...? En enää tiedä mitä tässä tekisi. Pitääkö sopeutua ajatukseen, ettei koskaan tapaa itselleen elämänkumppania?
Ensinnäkin oot vielä nuori jos oot alle kolmekymppinen, en huolestuisi vielä tuossa vaiheessa :) Se tilanne tulee yleensä odottamatta.
Ulkopuoliset ja tuntemattomat ihmiset huomaavat jos olet tyytyväinen itseesi ja itsevarma. Se loistaa ulospäin. Uskon että kyllä sinäkin vielä löydät jonkun tai joku sinut löytää, koskaan ei saa menettää toivoa. Ja jos siltä tuntuu ettei onnistu niin aina voi kokeilla kaikenlaisia senssi ja treffipalstoja.