Olen toinen nainen.
Suhteemme alkoi molempien tarpeesta ja oli puhtaasti alkuun fyysinen.
Nyt olen havainnut, että meillä molemmilla alkaa olla tunteita myös pelissä.
Eihän sitä arvaa alkuun, että toinen voikin olla mukava muutenkin kuin seksin suhteen.
Oliskohan viisasta panna poikki, kun vielä se onnistuu helposti...
Suhteemme alkoi molempien tarpeesta ja oli puhtaasti alkuun fyysinen.
Nyt olen havainnut, että meillä molemmilla alkaa olla tunteita myös pelissä.
Eihän sitä arvaa alkuun, että toinen voikin olla mukava muutenkin kuin seksin suhteen.
Oliskohan viisasta panna poikki, kun vielä se onnistuu helposti...
Vastaukset 21
Vanhimmat
olin toinen nainen ja kokemuksen perusteella laita poikki jos vain vielä pystyt, muuten kärsii liian moni ihiminen...
minäkin olen toinen nainen. suhteemme alkoi ensin puhtaasti seksin merkeissä. olemme työkaverita ja kemiat sattuivat kohdalleen.tätä on jatkunut pari vuotta ja vieläkään mies ei ole muuttanut luokseni asumaan vaan roikkuu vaimossa kiinni.olen väsynyt siihen,että hän on pari yötä/kk luonani ja muuten vaimonsa kanssa.miksi vaimo ei heitä häntä ulos ,vaikka tietää minun olemassa olon? mitä minun pitäisi tehdä? onko kenelläkään vastaavaa tilannetta?
Itse olen vähän samassa tilanteessa, tosin en ole koskaan halunnutkaan miestä itselleni kokonaan. Ja ero hänelle olisi monestakin syystä hirveän iso projekti.
Toki haluaisin nähdä häntä useammin, se välillä harmittaa. Muuten mennään näin eteenpäin ja katsellaan kuinka käy...
Yleensä miehet ovat hirveän huonoja luopumaan vanhoista kuvioista. Vaikka suhde toiseen naiseen olisi hyvä, sekä fyysisesti että henkisesti, valinnan edessä he useimmiten valitsevat perheensä.
Näin vaan on. Minusta olet odottanut jo hirveän kauan. Jos haluat elämältä enemmän, kunnon parisuhteen, käskisin luopumaan, vaikka kipeältä tuntuukin. Alappa vilkuileen muuallekkin, tiedä mitä löytyy :)
Kysyt, miksi vaimo ei heitä ulos, eiköhän se olisi miehen aihetta lähteä, jos kerran rakastaa sinua. Siellä kotona on ihan erilaiset puheet, rakastaa yli kaiken perhettään, ei halua sinua, olet vain hetken erehdys, suunnitellaan yhdessä joulua, seuraavaa ulkomaanmatkaa, miksi vaimo heittäisi miehen pihalle, hoitaa koko ruljanssin mallikelpoisesti, jos on nyt pari yötä silloin tällöin pois ja vielä hyvä selitys. Tyydyttää seksuaalisesti, on hyvä isä, keskustelija myös kotona, rakastaa myös sukulaisiaan ja vielä tuo rahansa yhteiseen elämiseen eli parisuhde on mitä toimivin. Sinulle nämä asiat kerrotaan aivan toisin, mutta siinähän odottelet ja toivot ja menetät vuosia elämästäsi.
pane ainakin munasarjas poikki
todellakaan jäädä odottelemaan..
itse roikuin toisena naisena vuoden ja uskoin miehen selityksiä ja lupauksia kunnes tajusin ettei sillä ole aikomustakaan luopua perheestään.
ja tiedän monen muunkin samanlaisen tarinan.
en ala enään koskaan varatun miehen pelinappulaks..
kyllä tässä maassa vapaitakin miehiä riittää :)
Mikäs näissä kuvioissa oikein mättää, kun onnettomia ihmisiä on niin paljon? Pettäjällä ei ole kaikki hyvin,kun pettää. Petetyllä ei todellakaan. Toinen nainen odottaa jotain tapahtuvaksi. Kaikki kuitenkin jatkuu kuten ennenkin. MIKSI? Onko tottumus sittenkin hyvästä? Itse tiedän hyvin monta toista naista jotka saivat miehen revityksi juuriltaan, kohti jotain ihan muuta kuin tottumusta. Suhde ei ehkä jatkunut, suruaikaa oli, mutta KEHITYSTÄ tapahtui joka suuntaan. MUUTOS EI AINA OLE PAHASTA! Täällä eletään vain kerran, miksi tyytyä puolinaiseen. Vastuu teoistaan täytyy kylläkin aina ottaa!
Kannattaa miettiä mitä ja miten paljon haluat uhrata suhteen eteen. Tuskaa ja pettymystä tulet kokemaan sekä suhteen aikana että sen päättymisen jälkeen. Olen itse ollut toinen nainen, nykyään entinen. Suhteemme alkoi ihastuksesta ja muuttui rakkaudeksi. Mies lupasi erota ja oli suunnitelmia yhteisen kämpän hankinnasta. Eipä pystynytkään pitämään lupaustaan lasten takia. Taitaa mies roikkua loppuelämänsä kylmässä vaimossaan. Jälkikäteen ajateltuna oli hyvä, että erosimme, sillä en halua miestä joka on edelleenkin exän pompoteltana.
Täällä itketään kun ollaan kakkosia. Voi helkkari. Onko pakko sekaantua mieheen jolla on jo perhe. Järkevä ihminen tietää mitä siitä aina tulee.
Mistäs sinäkään tiedät millainen vaimo tällä miehellä oikeasti on. Tuskin kukaan mies/nainen joka käy vieraissa, kehuu omaa puolisoaan. Senhän on syy että saa mennä vieraisiin. Sinulla on vaimosta vain miehen kertoma versio. Oikein oxettaa "vaimoni ei ymmärää minua"-miehet. Etsi kunnon mies itsellesi, mutta löydä ensin itsesi.
miten minä sanon tälle varatulle-halun lopettaa tähän!Tuntus tyhjälle-vai mitä tekisi,jos vielä jonkin aikaa.Olen kyllä laittanut viestinä mutta se ei tehoa ja en saa sanottua.
Omasta kokemuksesta voin kertoa että tunteenne saattavat olla tosia. Mutta.. haluatko miehen jättävän vaimonsa sinun vuoksesi? Vai siksi ettei hän rakasta vaimoaan eikä halua jatkaa elämää tämän kanssa? Ja sen lisäksi rakastaa sinua ja haluaa jakaa elämänsä kanssasi? Jos olet oikeudenmukainen miehen tunteita kohtaan annat hänen pohtia (avio?)liittonsa tarkoitusta. Mistä se alkoi, miksi se on edelleen olemassa. Ei missään tapauksessa asettaa sinua ja vaimoaan vertailtaviksi. Entä miten hän tekisi jos sinua ei olisi olemassa: etsisi jonkun muun, jatkaisi nykyisen naisensa kanssa vai eroaisi ja jatkaisi yksin?
Minä tein aikoinaan niin, että "jätin" miehen. Ilmoitin, etten halua olla syy hänen avioeroonsa, enkä halua loukata hänen vaimoaan jatkamalla suhdettamme (joka oli ollut vain asiallista 'seurustelua'). Aikansa meni. Mies ilmoitti sopineensa vaimonsa kanssa erosta. Eli heidän avioliittonsa oli pelkkä olemassaoleva muodollisuus jota kumpikaan ei halunnut jatkaa. Olin kyllä asennoitunut jatkamaan elämääni ilman tätä miestä ja olisin ymmärtänyt hyvin elleivät he olisi eronneet. Mies teki päätöksen ihan omissa oloissaan ja vain sellaisen päätöksen hyväksyin.
Vaikeita asioita eikä toisten tilannetta voi tietää, mutta sen neuvon voi antaa että asiaa kannattaa miettiä monilta eri kanteilta ja epäitsekkäästi. Onnea matkaan!
Jotain saman suuntaista tein.
Laitoin miehen seinää vasten miettimään omian tunteitaan ja halujaan tarkasti. Tässä vaiheessa odotan vain mihin tulokseen hän tulee, mitä hän elämältään haluaa.
Toisaalta tiedän, että näin toimien olen voittaja joka tapauksessa, joko hän irrottutuu perheestään minun takia tai sitten hän joutuu myöntämään, että olen oikeassa suhteemme "vaarallisuudesta" hänen perhe-elämäänsä kohtaan ja lopetamme suhteemme hyvissä ajoin.
Minä en kyllä tyydy toisen naisen rooliin pitkään, mutta juuri nyt elämän tilanteeseeni suhteemme sopisi, vaan pelkään, että tunteemme syvenevät aivan liikaa, koska sellaisia merkkejä on ilmassa molempien käytöksessä.
Siis vielä ei ole oikein syviä tunteita, mutta pistät miehen valitsemaan. Sehän on sun oven takana alta aikayksikön, kun kotoa heitetään pellolle ja ainakin joka toinen viikonloppu lapset teillä. Elarit maksetaan ja exän kanssa kasvatetaan lapsia yhdessä, entäs jos tunteet ei syvenekään arjen tullessa.
olen ystävä varatun kanssa,hän sano jo alussa että ei eroa koskaanMutta koska olemme ystäviä ja muuten pidämme toisista,en ole pistänyt poikki.Nyt on alkanut tuntua ,miksi jatkasin?
Tulevaisuutta ei kukaan osaa ennustaa. Kukaan ei takaa että vahva tahto ja yhteinen päämäärä riittävät onnistumiseen, mutta ilmankaan niitä ei pääse alkua pidemmälle. Fiksut ihmiset ottavatkin olosuhteet ja realiteetit huomioon, pohtivat tilanteita ja sopivat pelisäännöistä. Tuskin siten elastusavut ym. yllätyksinä tulevat? Lasten kasvatusvastuu kuuluu lasten vanhemmille. Muiden mielipiteitä voi ottaa huomioon, mutta muut (eli isän uusi nainen/äidin uusi mies) joutuvat pelaamaan lasten vanhempien säännöillä. Suvaitsevaisuutta ei voi liikaa korostaa kenenkään kohdalla. Jätetyt exät voivat koitua ongelmaksi mikäli katkeruus voittaa terveen järjen. Vanhempien on ajateltava lasten etua vaikka itseen sattuisi.
Ja sitten se lasten etu. Yleinen käsitys lienee että lapset kärsivät erosta. Eivät kaikki. Aikuisten velvollisuus on erosta huolimatta luoda turvallinen kasvuympäristö. Kaksi eri "kotia" rasittavuuksineen voi olla lapselle myös vaihtelua. Riippuu niin paljon lasten iästä, miten itse asioihin asennoituu ja miten asian "markkinoi" lapsille. Korostamalla asioiden ikäviä puolia saa aikaan ikävän maailman. Lasten etua ajatellessa voi myös puntaroida minkälaisen maailmankuvan lapsi saisi kodissa, jossa vanhemmat eivät siedä toisiaan, riitelevät tai tuskin puhuvat toisilleen. Kodissa, jossa asioita (kuten isän toinen nainen, äidin toinen mies) salaillaan lapsilta. Jossain vaiheessa lapset ylseensä hoksaavat jonkin olevan vinossa. Kukaan ei kuitenkaan tee väärin valitessaan avioliiton jatkuvuuden lasten takia, mikäli toteaa sen olevan kaikkien kannalta parempi vaihtoehto.
Jos olisin itsekäs, niin silloinhan minä juuri jatkaisin ja vikittelisin sen miehen itselleni.
Olet siinä oikeassa, että minä ainakin vielä pystyn hyvin kontrolloimaan tilannetta eli minulla ei ole kovinkaan syviä tunteita häntä kohtaan ja vain juuri siksi, että hän on varattu.
Hänen ei taida enää niinkään pystyä tunteitaan kontrolloimaan. Ja jos hän nyt päätyy lopettamaan entisen liittonsa, niin sitten katsotaan mikä on tilanne. Suinpäin en ole yhteen muuttamassa. Voihan olla tosiaan, ettei meistä tulisi koskaan paria muutenkaan. En minä sen varassa elä. Tulevaisuus näyttää, mitä tuleman pitää...
Siis olette ystäviä ja pidätte toisistanne, mutta sinulla on herännyt kysymys "miksi jatkaisin"? Ihmiset todella ovat erilaisia.. Itselläni ei ole koskaan tullut edes mieleen erota ystävästä, josta pitää.
mieleen, että toimintasi on juuri tuota vikittelyä eikä edes tositarkoituksella vaan mentaliteetilla "no katsotaan mitä tästä tulee".
niin mutta kun ystävä josta pidän on varattu?
Olisiko oikeampaa jatkaa suhdetta ja tapailla salaa?
Miehestä ei suhteen katkaisijaksi enää ole, vaan epäilen, että hän tuskin myöskään jättää perhettään.
Todennäköisesti hän nuolee haavojaan aikansa ja etsii uuden naisen sivusuhteeseen. Sillä hän kaipaa niin paljon enemmän läheisyyttä ja hellyyttä sekä intohimoista rakastelua, mitä kotoaan saa. Vaan kovasti hän minussakin kiinni on, sen ovat viime päivätkin osoittaneet... En ollut hänen ensimmäinen, enkä varmasti viimeinenkään sivusuhde, kävipä meidän kahden suhteelle mitä tahaansa. Toiset miehet vaan ovat sellaisia lähes kaksimetrisiä pikkupoikia.
Eikö varatun kanssa saa olla ystävä????????? Onneksi mieheni ei ajattele noin eikä ne sinkkumiehet, joiden ystävä olen... Vaikka täytyy myöntää, että olen joutunut ottamaan etäisyyttä erääseen sinkkumieheen, jonka kanssa suhteesta meinasi tulla hiukan liian läheinen. Ystävystyä voi kunnolla vasta sitten, kun kuumat tunteet on jäähdytetty kunnolla.