Olen eronnut joku vuosi sitten ja minulla on yksi lapsi. Olen aloittanut parisuhteen uuden miehen kanssa. Nyt on ongelmana se että hän kokee olevansa ulkopuolinen minun ja lapseni suhteen. Lapseni on jo teini-iässä ja tulen hänen kanssaan hyvn toimeen. Meillä on samanlainen huumorintaju ja heitämme välillä läppää keskenämme kuten olemme aina tehneet. Tottakai meillä on muutenkin läheinen suhde ja samanlaiset tavat sekä arkirutiinit. Nyt mies kokee että hän jää ulkopuoliseksi minun ja lapsen suhteen. Totuushan on että miehen olen tuntenut vasta pari vuotta ja lapseni on ollut minun kanssa koko ikänsä. Ei kait mies voi olettaa että hän heti pääsee mukaan meidän juttuihin ja onko hänen tarpeenkaan ymmärtää kaikka minun ja lapsesi välisiä juttuja? Otamme miehen kyllä mukaan keskusteluihin ja teemme yhdessä kaikkea mutta siitä huolimatta hän kokee olevansa ulkopuolinen. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?
Ulkopuolinen
outsider80
10257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos niin tuntuu alussa niin tuntuu myös lopussa.Kaikki eivät osaa suhtautua toisen lapseen varsinkaan jos itsellä ei ole.
Asutteko jo yhdessä? Minulla myös teini-ikäinen lapsi ja uusi parisuhde nuoremman miehen kanssa. Teinini ei ole halunnut tutustua mieheen, mies puolestaan ujostelee.
Alkuun asia vaivasi minua, muttei oikeastaan enää. Tapailen miestä ja vietämme parisuhdeaikaa, kuhertelemme kuin teinit... Ja kun palaan kotiin, olen taas äiti. Emme ole muuttamassa yhteen ainakaan lähiaikoina, joten ei kai niin kiirettäkään tutustuttaa. Näinkin voi siis elää, vaikken tätä alunalkaen suunnitellutkaan.
Mutta miehen epävarmuudestahan tuo kielii. Yritä saada hänet uskomaan, että rakastat häntä juuri sellaisena kuin on, ja että nautit juuri teidän jutuistanne, keskusteluistanne ja yhteisestä huumoristanne, sen ainutlaatuisuudesta. Vaikka nautit myös teinisi huumorista ja seurasta - mikä on muuten ihan mahtava juttu:)
Sehän on ihan luonnollista että sinä ja lapsi olette se ydinyksikkö, ja mies saman ytimen ympärillä pyörimässä vähän etäämpänä. Olisihan se kamalaa jos lapsen pitäisi tuntea itsensä ulkopuoliseksi sinun ja pari vuotta tuntemasi miekkosen suhteessa. Mies voi omalta osaltaan jutella asiasta esim. Miessakit ry:n puhelinlinjalla. Jos teinisi käyttäytyy kohteliaasti eikä selkäsi takana "haistattele" salaa sulhollesi, ei miehellä pitäisi olla isompaa valittamista. Suosittelen erillisiä asuntoja kunnes poika (?) on täysikäinen.
Meillä sama juttu; minä ja teini-ikäinen tyttö hyvin läheiset, uusi avomies tullut jälkeenpäin.
Minusta ja meistä on täysin selvää, että minulla tytöllä on "tyttöjen asiat". En usko että hänen oma isänsäkään hinkuaa mukaan shoppailemaan ja meidän likkojen väliseen juttelemiseen yms. Miehen kanssa meillä sitten on kaksistaan omat juttumme jotka on vain meidän. Tyttö ei siihen väliin edes pyri tunkemaan. Hänellä on omat ystävänsä joitten kanssa hengaillä taas on tuonikäisten omat jutut. Samoin miehellä omansa, taekwondo-porukka, vanhat kaverit yms. Samoin minulla omat ystävät. Ja sitten tietysti ne yhteiset.
Ei siinä muuta tarvita kuin hyvää tahtoa ja halua ja kykyä sovitella.
Kyllä jokaisen aikuisen pitää tajuta, että lapsen ja vanhemman väliiin ei voi eikä pidä mennä. Kyllä ihminen voi jakautua monenlaisiin rooleihin; niin äidin, isän, vaimon, miehen, ystävän, uskotun...... ilman että siitä koituu mitään vahinkoa tai hankaluutta kenellekään. Mustasukkaisuus tuossa tilanteessa on lapsellista ja osoittaa henkistä köyhyyttä. Lapselta ja teiniltä sen ymmärtää, ei aikuiselta mieheltä tai naiselta. Ei muuta kuin tehkää selväksi ka kukin on ja miten perheenä toimitaan. Ketään ei syrjitä eikä unohdeta.
Hmm... Eli mies siis valittaa tuntevansa olonsa ulkopuoliseksi?
Sorry vaan, mutta kyllähän hän sitä tavallaan onkin: sinä ja lapsi olette olleet tiimi jo kauan ennen miehen aikoja ja teillä saakin olla omat juttunne ja läppänne. Tekisi mieli väittää, että mies on ennemminkin mustis teidän läheisistä väleistänne = kokee, ettei ole riittävän tärkeä sinulle. Äitinä sanoisin, et just noin sen kuuluu ollakin: itse olen jo ajat sitten päätynyt ajattelemaan, että miehiä tulee ja menee, mutta oma lapsi on aina oma lapsi. Ja jossei mies sitä kestä, joutaa sitten olla.
" Äitinä sanoisin, et just noin sen kuuluu ollakin: itse olen jo ajat sitten päätynyt ajattelemaan, että miehiä tulee ja menee, mutta oma lapsi on aina oma lapsi. Ja jossei mies sitä kestä, joutaa sitten olla."
Tuo sopii kyllä periaatteeksi kaikkiin muihin miehiin kuin siihen lapsen isään. Valitettavan moni nainen vain ajattelee samoin myös sen lapsen isän kohdalla... Suhde lapsen isään on ihan erityinen ja siitä on syytä pitää kiinni ja huolta ihan kuten suhteestaan lapseenkin.
Jos tuntee olevansa suhteessa ulkopuolinen niin eipä ole hääppönen suhde.
Tietenki jos tuommonen "välimallin suhde" jaksaa kiinnostaa niin mikäs siinä, alku innostus kantaa aikansa.
Kyllä tuo miehen ulkopuolisuuden tunne voi olla muutakin kuin vain sitä että on ulkona äidin ja tyttären jutuista. En usko että kovin moni mies edes olettaa olevansa niissä kovin kummoisesti mukana. Mutta jos haluaa rakentaa toimivaa parisuhdetta, pitää sen miehenkin sentään joskus tuntea olevansa tärkeä. Ei koko ajan eikä edes kovin usein, mutta edes joskus. Ei se lapsi (varsinkaan teini) voi aina mennä sen kumppanin edelle. Kyllä asiat pitää voida järjestää niin että on myös pelkkää pariskunnan yhteistä aikaa ja silloin keskitytään vain siihen toiseeen. Tämä ei ole lapselta pois, päinvastoin.
Teini lähtee parin-viiden vuoden kuluttua omaan elämäänsä, ja sinkkumies saisi tämän ihanan äiti-naisen kokonaan omakseen kunhan ymmärrystä ja malttia olisi omaa nenää pidemmälle.
Olen minäkin eronnut nelisen vuotta sitten ja aika pian tapasin nykyisen miesystäväni. Tyttäristäni vanhempi hyväksyi suhteen mutkitta, nuorempi ei vieläkään. Nuorempi (nyt 17 v) asuu vielä luonani. Minulle ja miesystävälkeni on kuitenkin itsestäänselvää se että lapset menevät aina kaiken muun edelle. Miesystäväni, aikuinen elämäänähnyt ihminen ymmärtää sen ettei lapseni ja minun läheiset välit ole häneltä pois.