olen lievästi kehitysvammainen ja minut on jätetty sairaiden takia.itken iltaisin kun minut jätetään.
ystävät
niiskuneiti3
374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tarina ei ole mun mutta olin vieressä kun se kerrottiin.Hänelle oli käynyt samoin kuin sinulle.Oli aikaisemmin iso kaveripiiri mutta hän joutui autoonnetumuuteen ja menetti siinä jalan.Sen jälkeen hävisivät melkein kaikki kaverit ja elämä tietysti muuttui ja harrastukset myös.Myöhemmin hän löysi uusia harrastuksia ja sai uusia kaverita ja elämä jatkuu eriläisenä ja paremmin.Totuus on että vaikka kuinka paljon on ystäviä niin harvat pysyy pitkään ja tosiystävät erottu vasta silloin kun elämässä menee huonosti ja mennään lujaa alamäkeä.
Ei paljon lohduttaa mutta elämä jatkuu vaikka muutoksia tulee ja kenties oikealla hetkellä jostain löytyy myös kaveri,asenne ratkaisee kaikki.
tämä kurja kaupungissa ei ole harrastus paikkoja.kaikki tuntee toisensa.itken turhista asioista.
Melkein kaikissa asioissa on omat hyvät ja huonot puolet.Pienellä paikalla on se tietty rauha mutta kaikki tuntee toisensa eikä mitään ei voi tehä että kaikki tietää tekemiset.Isossa kaupunkissa taas voi kulkea yksin massan joukossa jos haluaa.Harrastus mahdollisuuksia ja tapahtumia tietysti enemmän.Tilanteesta ja paikasta riippuen voi myös pienestä kaupunkista mennä porukalla harrastamaan jotain isompaan kaupunkiin mutta siinä on omat järjestelyt.Pienessä kaupunkissa taas ihmiset ovat paljon ystävällisempia.Ei isossa paikassa ole välttämättää yhtään sen enempä kavereita,Voi myös olla valtavasti hyvänpäivän tuttua mutta ei silti kavereita.Maalla tai mökillä on mukaava käydä mutta elämä kaupunkilla on ainakin itselle parempi vaihtoehto.