Aina kun riidellään poikaystävän kanssa niin se haukkuu idiootiks, ääliöks, älykääpiöks, hulluks, sekopääks, huutaa turpa kiinni ja painu vittuun, haistattelee. Kerran se on haukkunu myös mun naamaa ja kerran lyöny mua, ei kasvoihin mutta silti. Usein myös tarrannu kovaa kiinni ja heittänyt lattialle, sohvalle, sängylle... Sillä on välillä myös tapana tulla huutamaan lähelle mun naamaa, mikä pelottaa mua. Riitelyn jälkeen se pitää sit liiottelematta kahen viikon mykkäkoulun. Jos vahingossakaan yritän mennä sopimaan riitaa kun se katsoo vaikka tv:tä ja sammutan sen ja sanon että "nyt puhutaan", niin sama show alkaa uudestaan. Eli mitä siis teen, jos koitan tästä puhua nii tiedän että se suuttuu ja varmasti alkaa sanomaan jotain "no jos mä oon noin paska poikaystävä niin jätä mut." Tuntuu että se ei ota tosissaan sitä kun oon sanonu että näin ei voi jatkua... Aina se lupaa "joojoo en enään ikinä tee noin", mutta aina kuitenkin sama juttu :( Rakastan häntä, mutta mä en vaan enää jaksa tollasta, vaikka tollasta tapahtuu ainoastaan silloin kun riidellään. Mun edellinen poikaystävä oli väkivaltanen ja löi mua monta kertaa, ehkä sen takia oon jotenkin herkempi tällasille jutuille tai jotain. En vaan jaksa enää kuunnella joka kerta kuinka idiootti ja tyhmä päästäni oon. Tähän vois vielä lisätä että poikaystävä on tän vuoden aikana sanonu vain 2 kertaa, että rakastaa mua, molemmat kerrat kännissä. Ollaan me siitäkin puhuttu, riitahan siitäkin tuli kun halusin että se sanois sitä useemmin, ei kuulema ole sille tärkeä asia. Mulle se olis mutta noh... Oon tosissani miettiny sellasta jos muuttaisin yksin asumaan opiskelujen ajaksi ja ehdottanukkin sitä, mutta olisin kuulema kusipää ja siivellä eläjä jos tekisin sen. Oon aivan hukassa ja tarviin neuvoja :(
Riitelyä, haukkumista...
täälmä
14181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Rakasta ihmistä ei pitäisi joutua pelkäämään. Rakkaaseen pitäisi voida luottaa riidankin hetkellä. Rakasta ei haukuta eikä nimitellä.
Päinvastoin, just rakasta haukutaan ja nimitellään. Luuletko että aloittaja on täysi enkeli, ja vain kehuu poikaystäväänsä joka sitten rupeaa lyömään.
Yleensä taisteluparit ansaitsevat toisensa.
Sulla on ihana mies! Monet on kateellisia siitä, että sulla on tuollainen mies joka kohtelee sua ainutlaatuisesti. Älä eroa tuollaisesta miehestä. Se on helmi!
Mietipäs rakastatko oikeasti, vai oletko rakastunut mielikuvaan välittävästä poikaystävästä. Ihastunut toivekuvaan, ja nyt tarraat tuohon kiinni siinä toivossa, että elämä muuttuisi. Tuolta minusta kuulostaa.
Sanoit, että aiempi oli väkivaltainen. Entä tämä? Eikö tuossa ole roimasti henkistä väkivaltaa ja fyysistäkin. Vähättelyä, mykkäkoulua, lyömistä, haukkumista jne. Olet ollut väkivaltaisessa suhteessa, ja nyt näyttää siltä, että sama toistuu.
Mieti tarkkaan, mitä elämälläsi haluat tehdä. Sinä itse joudut tekemään päätöksen. Sinulla on täysin vapaa valinta, kenen kanssa haluat elää.
- haukkuu idiootiks, ääliöks, älykääpiöks, hulluks, sekopääks
- huutaa turpa kiinni ja painu *******
- haistattelee
- haukkunu myös mun naamaa
- lyöny mua
- tarrannu kovaa kiinni ja heittänyt lattialle, sohvalle, sängylle
- tapana tulla huutamaan lähelle mun naamaa
- pitää kahen viikon mykkäkoulun.
- Rakastan häntä
Kerropa näin alkajaisiksi, että miksi ja mitä hänessä tarkalleen ottaen rakastat. On niin ihana mies silloin, kun...?
Silloin kun emme riitele...
Parin viikon mykkäkoulun jälkeen... Miten kauan kestää, että olette jälleen samassa jamassa? Mistä riitelette?
Yritäs nyt herätä! "Silloin kun emme riitele"... No mitäs erityisen ihmeellistä silloin tapahtuu, että siedät täysin ala-arvoisen moukkamaista käytöstä riitojen yhteydessä?
No ei kannettu vesi kaivossa pysy... Josset itse ymmärrä omaa parastasi eli että on vain ajan kysymys, kun saat kunnolla turpiisi, niin ei voi mitään. Jätkä on kus'piä.
"Silloin kun emme riitele... "
Jos vuodessa on 50 tuollaista viikkoa, tai edes yli 40, niin mikäpä siinä. Paitsi että itse olisin lähtenyt jo sen ensimmäisen lyönnin jälkeen, koska se ei koskaan jää viimeiseksi.
Rakastat häntä, mutta enemmän ja ensin sun pitäisi rakastaa itseäsi, jottet antaisi kenenkään kohdella sua noin. Rakkaus ei tee väkivaltaa oikeaksi eikä rakkautesi paranna miestä. Vaikka kuinka kärsisit rakkauden tähden, se ei tee susta parempaa ihmistä. Satutat vain itseäsi.
Tässä just kysyin poikaystävältä eikö mielestään ole tehnyt mitään väärää, niin totes vaan että "jos mä vähän välillä sanon jotain väärää nii ei sun tarvi siitä heti vetää hernettä nenääs." Just, jos toi oliskin vaan välillä. Miks mua täytyy kohdella näin, ei se ketään muutakaan hauku jos sillä menee hermot.. :( luulis että nimenomaan minä olisin se jota ei haukuta yms...
Tekis mieli vaan lähteä, mutta toisaalta ei. Pelottaa tuon reaktio jos sanoisin että haluan erota. En oo ollu sen jälkeen yksin kun täytin 16v, täytän parin kk päästä 22. Mulla on aina ollut poikaystävä enkä oo asunu ikinä vielä yksin. Kun erosin exästä nii löysin melkein heti tän nykysen. Musta tuntuu että jos eroaisin niin murtuisin täysin, maailma romahtais ja pelottaa etten kestäis sitä, vaikka oikeesti mietin sitä tosissani. Oon vaan niin kyllästyny pettymään tuohon joka kerta uudestaan ja uudestaan ja kaikki mitä se äskenkin mulle sanoi: "en todellakaan lupaa etten enää ikinä haukkuis sua", "mee muualle pillittää siitä", "mua ei kiinnosta puhua sun kanssa." Ja just tuo mitä kirjotin tohon aiempaan viestiin.. ei se ymmärrä kuinka se satuttaa mua. elän kaikesta huolimatta siinä toivossa ettö kaikki muuttuis vielä paremmaks. Onko tää edes hyvä syy jättää toinen? Koska tällasta on ainoastaan silloin kun se suuttuu, muuten meillä on tosi kivaa yhdessä. Neuvoja otetaan vastaan...
Tekis mieli vaan lähteä, mutta toisaalta ei. Pelottaa tuon reaktio jos sanoisin että haluan erota. En oo ollu sen jälkeen yksin kun täytin 16v, täytän parin kk päästä 22. Mulla on aina ollut poikaystävä enkä oo asunu ikinä vielä yksin. Kun erosin exästä nii löysin melkein heti tän nykysen. Musta tuntuu että jos eroaisin niin murtuisin täysin, maailma romahtais ja pelottaa etten kestäis sitä, vaikka oikeesti mietin sitä tosissani. Oon vaan niin kyllästyny pettymään tuohon joka kerta uudestaan ja uudestaan ja kaikki mitä se äskenkin mulle sanoi: "en todellakaan lupaa etten enää ikinä haukkuis sua", "mee muualle pillittää siitä", "mua ei kiinnosta puhua sun kanssa." Ja just tuo mitä kirjotin tohon aiempaan viestiin.. ei se ymmärrä kuinka se satuttaa mua. elän kaikesta huolimatta siinä toivossa ettö kaikki muuttuis vielä paremmaks. Onko tää edes hyvä syy jättää toinen? Koska tällasta on ainoastaan silloin kun se suuttuu, muuten meillä on tosi kivaa yhdessä. Neuvoja otetaan vastaan...
Onko tuo sitä rakkautta että sinun on oikeesti pakko olla sen miehesi kanssa vaikka se lyö sinua, on väkivaltaine henkisesti ja fyysisesti? Teidän suhde ei tuosta paremmaksi muut eikämiehes voi paskalle luonteelle mitään, päätät itse kenenkanssa olet mutta älä valita jos olet tuollaisen miehen kanssa.
Ainahan se on ollut selvää että naiset rakastaa väkivaltaisia miehiä. Muutenhan nainen eroaisi jos mies lyö.