taannoiset pohdintani siitä että mistä mahtaisi löytää kunnollisen miehen kirvoitti muutaman "katso peiliin"-kommentin. ajattelin sitten kertoa julkisemmin, että peiliin on katsottu, ja sinne tuijottamista jatketaan. seuraa itsensä tökkimistä.
tiedostan että syy miksi olen sinkku on hyvin pitkälti minussa itsessäni. joku sanoi epätoivoiseksi minua, mutta jos olisin epätoivoinen, luulisitko todella että olisin sinkku? syy siihen että olen sinkku, on pitkälti siinä että olen epäsosiaalinen. koska en juo, en ramppaa baareissa tai muutenkaan hillu yömyöhään ulkona. eikä minua usein myöskään pyydetä kaikenmaailman kissanristiäisiin mukaan, koska en juo. en ole koskaan ymmmärtänyt sitä, mutta ehkei minun tarvitsekaan. tietysti voisin itse tuppautua juttuihin mukaan, mutta kuten todettua, olen melko epäsosiaalinen otus. jonkun verran introverttikin varmasti. vaikka esimerkiksi töissä janoaisin kovasti kysyä muutamalta ihmiseltä onko ne varattuja vai haluttaisiko lähteä joskus vaikkapa kahville, sanat eivät tule ulos. tiedän että ne tulevat kyllä sitten ulos kun olen oikeasti valmis siihen. sitten kun en enää jaksa. sitten kun en enää välitä. siihen asti tyydyn hymyilemään viehättävästi ja jutustelemaan muutaman sanan verran. en tiedä missä niitä ihmisiä ylipäätään tapaa. tai siis, milloin olet itse tehnyt viimeeksi aloitteen tuntemattoman ihmisen suhteen ilman että olet ollut humalassa?
tiedän myös ettei ulkonäköni miellytä kaikkia. en ole missään mallinmitoissa, tukkani ei ole kauniisti värjätty ja laitettu, meikkini ei ole aina ihan täydellistä, ihoni ei ole virheetön, naamaani saattaa tulla finnejä, ja iho olla kuiva. mitään en näe ilman silmälaseja, eikä vaatteenikaan ole mitenkään kovin erikoisia. tai no.. erityisiä ehkä ennemminkin, koska let's face it, toisinaan on vähän erikoisia asuvalintoja joutunut päälle.. :') olen siis vähän pyöreähkö rillipäinen hiirulainen, joka ei vedä puoleensa katseita paljon missään.
ymmärrän kyllä sen tosiasian että olen varmasti monen mieleen liian tylsä. rakastan koti-iltoja, telkkarin tuijottamista ja pelaamista ja leipomista ja ruuanlaittoa, sen sellaista kotioloissa tapahtuvaa puuhaa. ei sitä kaikki jaksa katsella päivästä toiseen. tähän voisin lisätä jotain asiaan liittyvää positiivista, mutta koska ajattelin kirjoittaa teidän mieliksenne blogin missä katson peilistä virheitäni, niin jätän sen tekemättä. mutta tosiaan, enemmän adhd-tyyppinen mies varmasti kyllästyisi viikossa. en seuraa poliittisia tilanteita sen kummemmin. enkä edes lue uutisia. lopetin uutisten lukemisen jossain vaiheessa koska en jaksanut enää lukea kaikkea sitä paskaa mitä tapahtuu. pitäisi varmaan, mutta tiedän ilman sitäkin että maailma on paha paikka. joten poliittisia keskusteluja on vaikea käydä kanssani.
samaan aikaan olen tunnevammainen ja tunnen liikaa. tuohon uutisjuttuun liittyen, olen lukemattomat kerrat alkanut itkeä luettuani jotain uutista. en voi sille mitään. tiedän että olen liian herkkä asioiden suhteen. pitäisi kasvattaa paksumpi nahka jotta asiat eivät pääsisi vaikuttamaan. helpommin sanottu kuin tehty. itken kun katson koskettavia sarjoja tai elokuvia. tai kun luen jotain. tai kun nään jonkun kuvan. kyllä. olen varsinainen itkuiita toisinaan. samaan aikaan minun on vaikea ihastua keneenkään. elämäni aikana vain muutamia kertoja. en tiedä onko tämä seurausta aiemmista tapahtumista, vai olenko vain aina ollutkin tälläinen. osaan olla hyvin skeptinen ihmisten suhteen.
vaadin liikaa varmasti selityksiä. ylianalysoin asioita ja keksin omia teorioita, mutta se johtuu yleisesti vain siitä että en saa totuuksia. asioiden yksin miettiminen on vaikeaa ilman että niihin ajatuksiin hukkuu. joten voi olla että kyselen liikaa, olen liian suora asioiden suhteen. kerron tunteistani. jostain syyystä tuntuu että se on ollut virhe, aina. haluan selvittää asiat. vaadin luotettavuutta ja rehellisyyttä. en halua mitään puolivillaista. olen usein melko huomionkipeäkin, mutta halutessaan se on nopeasti hoidettu. höpötän usein vaikka yksin asioista mitkä vaivaa itseä jos toinen ei halua vastata. teen sen itseni takia.
en ole mikään maailman seksuaalisin ihminen. ainakaan tähän mennessä. pillereiden kanssa menetän halut täysin. en koe itseäni kovin seksikkääksi naiseksi, joten harrastan ennemmin hauskaa seksiä kuin sellaista vakavastiotettavaa. olen tosi huono aloitteiden tekijä, joka johtunee siitä että olen epäsosiaalinen ja ujokin.
hmm.. olisikohan tässä jo riittävästi peiliin katsomista? joten älkää huoliko, tiedostan kyllä omat ongelmani ja virheeni ja epäkohtani ilman että tuntemattomat ihmiset käskevät niitä etsiä. varmasti niitä on paljon muitakin jotka opin vielä itsestäni vanhemmaksi eläessäni. mutta älkää sekuntiakaan luulko ettenkö rakastaisi itseäni virheistäni huolimatta. rakastaminen, oli se itsensä tai jonkun toisen, on myös hyväksymistä. sen hyväksymistä, ettei kukaan ole täydellinen.
tiedostan että syy miksi olen sinkku on hyvin pitkälti minussa itsessäni. joku sanoi epätoivoiseksi minua, mutta jos olisin epätoivoinen, luulisitko todella että olisin sinkku? syy siihen että olen sinkku, on pitkälti siinä että olen epäsosiaalinen. koska en juo, en ramppaa baareissa tai muutenkaan hillu yömyöhään ulkona. eikä minua usein myöskään pyydetä kaikenmaailman kissanristiäisiin mukaan, koska en juo. en ole koskaan ymmmärtänyt sitä, mutta ehkei minun tarvitsekaan. tietysti voisin itse tuppautua juttuihin mukaan, mutta kuten todettua, olen melko epäsosiaalinen otus. jonkun verran introverttikin varmasti. vaikka esimerkiksi töissä janoaisin kovasti kysyä muutamalta ihmiseltä onko ne varattuja vai haluttaisiko lähteä joskus vaikkapa kahville, sanat eivät tule ulos. tiedän että ne tulevat kyllä sitten ulos kun olen oikeasti valmis siihen. sitten kun en enää jaksa. sitten kun en enää välitä. siihen asti tyydyn hymyilemään viehättävästi ja jutustelemaan muutaman sanan verran. en tiedä missä niitä ihmisiä ylipäätään tapaa. tai siis, milloin olet itse tehnyt viimeeksi aloitteen tuntemattoman ihmisen suhteen ilman että olet ollut humalassa?
tiedän myös ettei ulkonäköni miellytä kaikkia. en ole missään mallinmitoissa, tukkani ei ole kauniisti värjätty ja laitettu, meikkini ei ole aina ihan täydellistä, ihoni ei ole virheetön, naamaani saattaa tulla finnejä, ja iho olla kuiva. mitään en näe ilman silmälaseja, eikä vaatteenikaan ole mitenkään kovin erikoisia. tai no.. erityisiä ehkä ennemminkin, koska let's face it, toisinaan on vähän erikoisia asuvalintoja joutunut päälle.. :') olen siis vähän pyöreähkö rillipäinen hiirulainen, joka ei vedä puoleensa katseita paljon missään.
ymmärrän kyllä sen tosiasian että olen varmasti monen mieleen liian tylsä. rakastan koti-iltoja, telkkarin tuijottamista ja pelaamista ja leipomista ja ruuanlaittoa, sen sellaista kotioloissa tapahtuvaa puuhaa. ei sitä kaikki jaksa katsella päivästä toiseen. tähän voisin lisätä jotain asiaan liittyvää positiivista, mutta koska ajattelin kirjoittaa teidän mieliksenne blogin missä katson peilistä virheitäni, niin jätän sen tekemättä. mutta tosiaan, enemmän adhd-tyyppinen mies varmasti kyllästyisi viikossa. en seuraa poliittisia tilanteita sen kummemmin. enkä edes lue uutisia. lopetin uutisten lukemisen jossain vaiheessa koska en jaksanut enää lukea kaikkea sitä paskaa mitä tapahtuu. pitäisi varmaan, mutta tiedän ilman sitäkin että maailma on paha paikka. joten poliittisia keskusteluja on vaikea käydä kanssani.
samaan aikaan olen tunnevammainen ja tunnen liikaa. tuohon uutisjuttuun liittyen, olen lukemattomat kerrat alkanut itkeä luettuani jotain uutista. en voi sille mitään. tiedän että olen liian herkkä asioiden suhteen. pitäisi kasvattaa paksumpi nahka jotta asiat eivät pääsisi vaikuttamaan. helpommin sanottu kuin tehty. itken kun katson koskettavia sarjoja tai elokuvia. tai kun luen jotain. tai kun nään jonkun kuvan. kyllä. olen varsinainen itkuiita toisinaan. samaan aikaan minun on vaikea ihastua keneenkään. elämäni aikana vain muutamia kertoja. en tiedä onko tämä seurausta aiemmista tapahtumista, vai olenko vain aina ollutkin tälläinen. osaan olla hyvin skeptinen ihmisten suhteen.
vaadin liikaa varmasti selityksiä. ylianalysoin asioita ja keksin omia teorioita, mutta se johtuu yleisesti vain siitä että en saa totuuksia. asioiden yksin miettiminen on vaikeaa ilman että niihin ajatuksiin hukkuu. joten voi olla että kyselen liikaa, olen liian suora asioiden suhteen. kerron tunteistani. jostain syyystä tuntuu että se on ollut virhe, aina. haluan selvittää asiat. vaadin luotettavuutta ja rehellisyyttä. en halua mitään puolivillaista. olen usein melko huomionkipeäkin, mutta halutessaan se on nopeasti hoidettu. höpötän usein vaikka yksin asioista mitkä vaivaa itseä jos toinen ei halua vastata. teen sen itseni takia.
en ole mikään maailman seksuaalisin ihminen. ainakaan tähän mennessä. pillereiden kanssa menetän halut täysin. en koe itseäni kovin seksikkääksi naiseksi, joten harrastan ennemmin hauskaa seksiä kuin sellaista vakavastiotettavaa. olen tosi huono aloitteiden tekijä, joka johtunee siitä että olen epäsosiaalinen ja ujokin.
hmm.. olisikohan tässä jo riittävästi peiliin katsomista? joten älkää huoliko, tiedostan kyllä omat ongelmani ja virheeni ja epäkohtani ilman että tuntemattomat ihmiset käskevät niitä etsiä. varmasti niitä on paljon muitakin jotka opin vielä itsestäni vanhemmaksi eläessäni. mutta älkää sekuntiakaan luulko ettenkö rakastaisi itseäni virheistäni huolimatta. rakastaminen, oli se itsensä tai jonkun toisen, on myös hyväksymistä. sen hyväksymistä, ettei kukaan ole täydellinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Käytä isoja kirjaimia, senkin laiskimus.
LAIHDUTA! Salille mars!
tasoa pahiten alentava asia. Oikeastaan ainoa asia joka todella alentaa tasoa kunnolla.
Allekirjoittaneen mielestä ei ole ollenkaan huonoja ominaisuuksia ettei viihdy baareissa, tai tykkää telkkarin kattomisesta ja pelailusta :) Mutta tosiaan itse kullekin löytyy jostain se sopiva kumppani, ihan runsauteen asti, ongelma on vain koskaan törmätä juuri niihin tapauksiin.
läski ja vielä rillit :O
Epäolennaista on puuttuvat isot kirjaimet. Asia tuli takuulla selväksi ilman niitäkin.
Sinulle, joka marssittaisit salille: Ei sinne salille mennä kenenkään toisen takia..
Sinulle joka kommentoi "läski ja rillit".. Et sitten yhtään vakavampaa syytä löytänyt arvosteltavaksi?
Vain yksi oli vastannut asiallisesti ja pohti, missä ja koska törmäisi oikeanlaiseen seuraan. Hänen kaltaisiaan on vähän.
Moni ei viitsi lukea sotkuista pötköä, joka osoittaa kirjoittajan lähinnä halveksivan lukijaa. Ihan hyvä vain, koska tuollaisen kirjoituksen sisältökin on yleensä aivan yhdentekevää.
on kuitenkin välimerkit ja kappalejako kohdallaan, mikä tekee siitä ihan selkeää luettavaa, vaikka isot kirjaimet puuttuvatkin
"Sinulle, joka marssittaisit salille: Ei sinne salille mennä kenenkään toisen takia.."
Ainakin itse käyn salilla vain ja ainoastaan siksi, että naisen saaminen on mahdotonta ilman treenattua kroppaa. Aivan helvetin tylsäähän se on, enkä nauti siitä yhtään, mutta käyn siellä koska haluan naisen
Haluat naisen joka arvostaa ulkonäköä.
Kaikki naiset, jotka on vähänkin kiinnostavan näköisiä, arvostaa.
Ei miehet tarvitse treenattua kroppaa, kropan vaikutus naisen saamisessa on ehkä jotain 5% luokkaa.
Naiset ei muutenkaan arvosta kropan muokkaamista koska siihen voi vaikuttaa. Paljon enemmän kiinnostaa pituus/luontainen ruumiinrakenne, kasvot, luonne, peniksen koko ym joihin ei voi vaikuttaa.
Mies joko on suosittu pienestä pitäen tai ei ole, ikävä fakta.
Mitä silloin tekee itsensä kanssa, jos esim sairastuu tai vammautuu vakavasti ja se näkyykin ulos päin? Ehkäpä salitreeni ei silloin riitä. Naruun kiikkumaan silloin?
Hyvin lyhytnäköistä, veitsen terällä menoa pinnallisuus..
Ulkonäkö vain kuori, se ei kerro aitoutta.
Sittenhän sellainen vammautunut nainen tai mikälie sairaus onkaan niin voi valita vastaavanlaisesti vammautuneen tai sairastuneen miehen, eikö?
"3 18" eli kumppanille annetaan kenkää, ihan vain jo ulkonäön muuttumisen perusteella, vaikkei asiaan olisi edes itse voinut vaikuttaa.
Onko parisuhteet todellakin nykyään näin hauraita? Kuka oikeasti haluaa olla varpaillaan ja mielistellen kelvatakseen?
Mulla on nähtävästi aivan erilainen kunnioitus parisuhteelle.
Tuppaa vaan menemään niin että naiset haluavat pituutta, komeutta, statusta, kemiaa ja kipinöintiä. Ja tätä naiset miehiltä saavat korostamalla ulkonäköä. Vasta sitten kun naisten ulkonäkö rapistuu, miesten tulisikin muuttua ja lakata haluamasta kauneutta. Sitten sen sisäisen kauneuden pitäisikin ratkaista kun ei ole itsellä enää tarjottavana ulkoista kauneutta.
Kuule silloin kun olin parikymppinen, naisia ei paljon miehen sisäinen hyvyys kiinnostanut. Minulle olisi kelvannut ihan tavallinen sisältä hyvä nainen, oltaisiin perustettu perhe yhdessä. Nyt on myöhäistä tulla kehumaan miten hyvä mies olen, kuinka minun kanssani olis parempi olla kuin sen narsisti exän.
Näin tapahtui viikonloppuna, taas kerran. Ja vastaus oli sama, pokailen mieluummin parikymppisiä niin kauan kun henki pihisee.
pitäisi rangaista siitä, että he naivat paskoja miehiä
en osaa neuvoa vaikutat normaalilta kunnon naiselta tavallista kunnon naista etsin itsekkin ja arvostan alkottomuuttasi tosiaan on kunnioitettava juttu minulle kyllä kelpaisit naisekseni löytäisinkin tuollaisen naisen
kunnollinen nainen. Sitä on pantu!
"Ei ole ap." Ketään ei voi omistaa, jokaisella meillä on myös menneisyys.
Onko sinua pantu? Jos on, niin mikä olet arvostelemaan ketään? Jos ei ole, katkeraa ihmisvihaajaa ei kukaan halua kumppanikseen.
(paitsi jos on homo, joka ei ole mies vaan homo). Mies panee.
Hyvin sanottu!
"Miestä ei panna". Olet sitten jäänyt paljosta paitsi. Kyllä vaan miestäkin voi viedä eli nainen ottaa ohjat..ja mies vielä pyytää uusintaa.
Ei intiimi puuhailu ole mitään haudan vakavaa.
Kirjoitan parisuhde näkökulmasta.
Ätmeillä opittavaa, ihan jo perusasioissa..
Tietty jos nainen otetaan esine tarkoituksella, tyydyttämään vain miehen halut.. Tuolla kylmällä asenteella tuskin uusintaa kannattaa ehdotella.
Sitä saa mitä tilaa..
Kuulostaa lupaavalta pakkaukselta tämä ap. Vinkiksi vain että laihduta ja lähde mestoihin.
Olisit aika pitkälti täydellinen nainen minulle.
Ylipaino on total turn off
Mitä ekassa viestissä sanottiin. En jaksanut lukea ensimmäistä virkettä pidemmälle, kun on tuollainen sotkupötköteksti.
Ihan hyvältähän tuo kuvaus kuulosti. Tosin isot alkukirjaimet olis helpottanut lukemista melkoisesti. Herkkyys on kyllä ainakin musta naisessa paljon hienompi ominaisuus kuin tunnekylmyys, toisinaan aika söpöäkin, joten älä välitä siitä.
Jos on pyöreähkö, lyhyt, mutta muuten söpö nainen, niin ei mua ainakaan ylipaino niin haittaa.
en halua nussia rantapalloa
Tuli mieleen onko tuo itsensä rakastaminen ja hyväksyminen saanut liian suuret mittasuhteet. Tuntuu että se hyväksymisen tunne paisuu monilla ihmisillä niin suureksi että kehitykselle ei jää tilaa. Jos on vikoja, niin ehkä niitä voisi korjata ja jos se ei onnistu niin yrittäisi ainakin olla hyvä muissa asioissa.
Oletetaan että tapaan naisen. Hän on varautunut, epäsosiaalinen, seksuaalisesti estynyt, kaipaa huomiota mutta ei anna sitä. Tämä ei todellakaan ole kuviteltu tilanne. En ole vielä oikein ymmärtänyt miten hän kuvittelee miehen tyytyvän niin vähään? Mitä hän oikeastaan tarjoaa miehelle? Ajatteleeko nainen että koska mies teki aloitteen, niin kai hän on sitten kiinnostunut minusta tällaisenaan? Tietysti hänessä voi olla kiinnostavia piirteitä ja paljon hyvää, mutta on aika epäkunniottavaa lähteä tapailemaan toista nollapanostuksella ja kuvitella sen riittävän vain sen takia että "olen hyväksynyt itseni".