Anoppini, ainakin lastensa mielestä tosi järkevä ja fiksu ikäisekseen, osoittaa kyllä ei niin fiksua käytöstä ilmestymällä ovemme taakse pari-kolmekin kertaa viikossa, kutsumatta tietysti. Olen aivan kypsynyt tähän, en kuitenkaan ole edes monen vuoden jälkeen kehdannut sanoa ettei moinen ole kovin mukavaa. Miehen pakotin kerran sanomaan että ois kiva jos soittaisi ensin, mutta sekään ei kauaa auttanut.
Myös eräs mieheni sisarista harrastaa moista, kerran hän ilmestyi meille uudenvuoden päivänä klo 9. tietäen että olimme olleet juhlimassa edellisenä iltana. Tällöin ratkaisimme asian niin että avasimme oven, jatkoimme nukkumista ja hän tajusi häipyä.
Miten kertoa anopille fiksusti ettemme tykkää yllätysvierailuista?
Onko kohtalotovereita kuulolla?
Myös eräs mieheni sisarista harrastaa moista, kerran hän ilmestyi meille uudenvuoden päivänä klo 9. tietäen että olimme olleet juhlimassa edellisenä iltana. Tällöin ratkaisimme asian niin että avasimme oven, jatkoimme nukkumista ja hän tajusi häipyä.
Miten kertoa anopille fiksusti ettemme tykkää yllätysvierailuista?
Onko kohtalotovereita kuulolla?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä varmaan alkaisin keksiä itselleni aivan välttämättömiä ja sovittuja menoja. Kun anoppi olisi ollut vartin verran kylässä sanoisin lähteväni itse kylään ja alkaisin pukea takkia päälleni. Jonkun kerran voisin lähteä viemään kirjastoon kirjoja, joiden viimeinen palautuspäivä on tänään jne. Kirjastoon toki anoppi voi tulla mukaan.
Entä sitten se, että kutsuisi anopin kylään kerran viikossa. Silloin varaisi sen pari tuntia. Muulloin ei vierailu kävisi.
anopille ei kannata olla fiksu! näin päätteli miniäni ilmeisesti ja raivosi edessäni kertoen määräävänsä omassa kodissaan. Kyse ei ollut minun( anopin) määräilystä. Se siitä korkeakoulutason ammatista jos käytöstavat puuttuvat.
Sano miehellesi, että hoitaa asian. Se hoidetaan sanomalla kohteliaasti, että soittaisitko ennen tuloasi. Jos ei ymmärrä toistetaan. Jos ei vieläkään ymmärrä, toistetaan kunnes ymmärtää, esim. n. 10 x. Käyttäydytään kohteliaan jämäkästi.
Pääsee kaikkein helpommalla kun muutaman kerran jättää anopin sinne ulko-oven taakse odottelemaan muutamaksi tunniksi ja jos ei sittenkään lahde niin käskee lähtemään. Meille ei kukaan tule kutsumatta kylään ja ei ole kukaan niitä yllätyskyläilyä harrastanuttkaan kun omat ja naiseni sukulaiset asuvat sen verran kaukana etteivät ihan ex tempporee poikkea kylää ja se siitä .Edesmennyt anoppi soitteli joskus vkl aamuisin klo 8-9 alkoihin aamulla ja ei me siihen aikaan pujelimeen vastailtu kun nukuttiin ja vaikka jerättiin niin en vastaile siihen aikaan mihinkään.
Yksi neuvo näillä palstoilla jäi mieleeni vastaavanlaisesta ongelmasta. Kun anoppi jälleen tuli yllättäen käymään, poika avasi oven ja sanoi äidilleen: "Mitä sä siellä sateessa seisot! Mene äkkiä kotiin, ettet kastu.!" Veti oven kiinni.
Sivullinen lukija aina kummailee, mikä noissa tympeissä nuorissa anoppeja niin viehättää, että tunkevat monta kertaa viikossa väkisin nuorten kotiin ja ainakin soittavat kaiken aikaa tarkistuspuheluita.
Mahtaako noin ihan oikeasti tapahtua?
Kyllä niitä anoppeja on! Omani ei päässyt yllätysvierailemaan, kun ei ollut omaa autoa, olisi muuten tehnyt aivan varmasti. Soitti kyllä lähes joka päivä, tarkastusmielessä, "olet kotona!, ai? eikö tänään ole työpäivää? no sittenhän joudat palvelemaan minua". Eikä siinä mitään jos anoppia käytin kaupassa kerran, pari viikossa mutta kun siihen kauppareissuun piti yhtäkkiä varata TUNTEJA. Minulle vapaapäivät olivat pyhia, usein olin nimittän viikonloppuisin kiinni töissä, vapaapäivänä tein rästiin jääneitä hommia kotona, tapasin ystäviäni, harrastin. En tahtonut olla anoppini palvelustyttö, sitäpaitsi hänellä oli omia tyttäriä kaksin kappalein.
En enää vastannut puhelimeen kun olin vapaalla, mutta auta armias kun anoppi alkoi soittaa työpaikalleni vain jutellakseen niitä, näitä, liirum, laarum. Loukkaantui mokoma vielä kun aika napakasti sanoin etten työaikana saa enkä voi hoitaa henkilökohtaisia puheluita.
Että kyllä niitä anoppeja on.
Viipyykö anoppi pitkään? Jos hän tykkää käydä vaihtamassa muutaman sanan kuulumisia ja lähtee, niin ei se voi olla paha.
Usein käyvälle tutulle ihmiselle voi myös hyvin sanoa, jos on jonnekin lähdössä ja lähteä. Kyllä se anoppi samalla ovenavauksella pääsee pois. Tutun ihmisen piipahtaessa voi myös hyvin jatkaa töitään.
Jos anoppi asettuu pariksi tunniksi sohvalle ja odottaa keskustelua ja kahvia, niin sitten on syytä rajoittaa käymisiä.
Toisaalta koko homma riippuu niin anopista. En muista äitini koskaan valittaneen, vaikka mummuni, siis hänen anoppinsa, piipahti meillä joka päivä. Kysymys oli juuri siitä, piipahtamisesta, yleensä ei edes istunut.
Niin, meillä anoppi kävi silittämässä kun olimme töissä. Kun kieltäydyin palvelusta, niin sain huudot "olen aina auttanut kun pojat ovat sitä tarvinneet ja onhan tämä enemmän poikani koti kuin sinun!!" Sanoin vain, että on sitä vuokralaisellakin KOTI, vaikka ei omistakaan seiniä ympärillään. Siihen jäi ne "lämpimät" välit. Muutenkin mies tekee aina niin kuin äiti sanoo!
Tottahan on, että aika harva miniä tulee koskaan tehneeksi noita tarkastuskäyntejä sinne anoppilaan.. Omaa anoppia ei ole moisissa merkeissä näkynyt enää vuosiin, ilmoitin vaan ettei kannta kutsumatta tulla. Mies ei ole kutsunut. Appi tosin norkoilee nurkissa ilmoittamatta..? Tai oikeastaan en tiedä.. oon vaan itse tehnyt selväksi, että mies saa hoitaa suhteet omaan sukuunsa parhaiten katsomallaan tavalla. Tulkoon käymään vapaasti jos on aikaa/ jos ilmoittavat.. Eli ei kukaan täysipäinen mielestäni harrasta yllätysvierailuja kokoajan.
Muista et nai miestä vaan koko hänen perheensä ja sukunsa. Monessa suvussa on sama tapa että tullaan käymään ilman etukäteen ilmoitusta. Ja jos se on heille ok. niin sen pitää olla sullekkin. Et voi mennä koko perheen/suvun tapoja muuttamaan. Sopeudu tilanteeseen.
moi "piparminttuli"
kyseessä nyt on mulla jo yli 15 wee kestänyt avioliitto, ettei kovin tuoretta kauraa enää nämä ja mutkat kun tuli matkaan meni järjestelyt vuosia sitten uusiksi... mies jäi, appivanhemmat ei-
eli piparminttulin kommentit voi jättää omaan arvoonsa, ei pidä olettaa.. ei munkaan mies oo koko sukuani nainut (luojankiitos) vaan minut pelkästään-