Aivan niin... Keväällä kirjoittelin tänne. Kissa on nostettu pöydälle ja asioista keskusteltu. Hetkellisesti kaikki tuntuikin muuttuneen. Arki oli jopa jo siedettävää, mutta taas kaikki alkaa mennä takaisin entiseen.
Lapset ja koko perheen yleiset asiat ovat 100%:sti minun harteillani ja päivästä toiseen kuuntelen sitä miten huono äiti ja aviovaimo olen.
Vaikka sitä ei sanota suoraan niin kierrellen ja kaarrellen kyllä.
Nyt alkaa taas vaivata tuo luottamuspula. Minulla kun ei ole oikeutta omaan yksityisyyteeni. Ystävien kanssa ei saisi käydä ulkona syömässä edes yhtä kertaa kuukaudessa.. Uhmallakin teen sen. Sitten siitä seuraa seuraavaksi kahdeksi viikoksi katastrofaalinen mykkäkoulu. Viimeisimmän ulkonakäynnin jäljiltä mykkäkoulu on edelleen päällä. Viimeisin osoitus luottamuspulasta on se, että henkilökohtaiset tavarani (käsilaukku, takkien taskut) on tutkittu työvuoron päätteeksi (yövuoron jälkeisen nukkumisen aikana). Epäilin, että tavaroitani tutkitaan ja tein miehelleni "miinan"...
Nostin sitten asian puheeksi.. Toinen kiistää osittain, ei vakuuttavasti. Sanoin sitten, että ilman luottamusta on vaikeaa jatkaa mitään yhdessä... Hän ei ole kommentoinut asiaa millään tävalla. En enää tiedä mitä tehdä.. Taitaa olla aika luovuttaa.. Sääli kun takana on kuitenkin 13 yhteistä vuotta... mutta voimat eivät enää riitä.
Lapset ja koko perheen yleiset asiat ovat 100%:sti minun harteillani ja päivästä toiseen kuuntelen sitä miten huono äiti ja aviovaimo olen.
Vaikka sitä ei sanota suoraan niin kierrellen ja kaarrellen kyllä.
Nyt alkaa taas vaivata tuo luottamuspula. Minulla kun ei ole oikeutta omaan yksityisyyteeni. Ystävien kanssa ei saisi käydä ulkona syömässä edes yhtä kertaa kuukaudessa.. Uhmallakin teen sen. Sitten siitä seuraa seuraavaksi kahdeksi viikoksi katastrofaalinen mykkäkoulu. Viimeisimmän ulkonakäynnin jäljiltä mykkäkoulu on edelleen päällä. Viimeisin osoitus luottamuspulasta on se, että henkilökohtaiset tavarani (käsilaukku, takkien taskut) on tutkittu työvuoron päätteeksi (yövuoron jälkeisen nukkumisen aikana). Epäilin, että tavaroitani tutkitaan ja tein miehelleni "miinan"...
Nostin sitten asian puheeksi.. Toinen kiistää osittain, ei vakuuttavasti. Sanoin sitten, että ilman luottamusta on vaikeaa jatkaa mitään yhdessä... Hän ei ole kommentoinut asiaa millään tävalla. En enää tiedä mitä tehdä.. Taitaa olla aika luovuttaa.. Sääli kun takana on kuitenkin 13 yhteistä vuotta... mutta voimat eivät enää riitä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä on yhteiseloa takana jo 25 vuotta, kun aloimme niin nuorina seurustelemaan ja perhettä perustamaan. Jo vuosia meillä on mennyt huonosti; mies ei puhu mistään muusta kuin urheilusta ja toisten tekemisistä ja sanomisista. Hän on hyvän huuliveikon ja mukavan miehen maineessa kun aina vaan jaksaa jutustella vieraitten ja tuttujen kanssa. Minusta se on jo yhtä paskan jauhamista kun ei koskaan puhu omista tekemisistään, ajatuksistaan tai mielipiteistään. Tätä siis olen iät ja ajat kuunnellut, mistää oikeasta asiasta hän ei suostu puhumaan ja nykyään on alkanut muutenkin käyttäytyä lapsellisesti (ikää 48 !). Vastuu perheen arjesta on ollut aina minulla niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kun tulee kriisi tai tiukka paikka, puoliso hyppää autoon ja luikkii pakoon. Viime vuosina hän on myös harrastanut vieraiten naisten lääppimistä yhteisissä illan istujaisissa. Inhottavaa! minulle hän aina selittää, että käsitän kaiken väärin. Olen kerta kaikkisen kyllästynyt hoivaamaan ja maanittelemaan aikuista miestä osapuoleksi kypsään aikuisten suhteeseen. Lapsille koti ja me molemmat vanhemmat olemme tärkeitä, se on ainut syy miksen ole jo häipynyt. En voi sietää enää miestäni....KErtoakaa miten avioero vaikuttaa lapsiin?
Oman avioeron kokeneena voin sanoa että lapset kestävät yllättävän paljon mutta toki hekin ovat yksilöitä, mitä nuorempia ovat sitä nopeammin sopeutuvat. Lapsia ei voi käyttää verukkeena ettei uskalla lopettaa suhdetta joka ei toimi. Tää on sun ainoa elämä ja käytä se niinkuin itse haluat.
niin.. tuota olen ajatellut.. meillä nyt lapset 7 ja (kohta) 5v. Mitä pidempään tätä pitkittää sen vaikeammaksi menee. Luulen, että vanhempi lapsistamme oirehtii jo nyt "jäätävää" ilmapiiriä jota kodissamme voi aistia..
Lapset huomaavat kyllä kodin ilmapiirin ja kärsivät siitä. Jos on kaikki muu yritetty, puhumisesta perheneuvontaan tai tilanteesta ei ole muuten ulospääsyä niin ero on lapsillekin parempi kuin rikkonainen ilmapiiri kotona. toki nämä ovat vain mun mielipiteitä ja ajatuksia, jokaisen on itse tehtävä se päätös mitä haluaa tehdä.
Ei ole hyva juttu tuo avioero lasten kannalta...sita funtsii viela aikuisenakin.
Toisaalta ei tuo sinun suhteesi mitenkaan "ruusuiselta" kuulosta.
...eli paska juttu joka tapauksessa.
Kaikkien pitaisikin kayda armeija niin opittaisiin (tasapuolisesti) hyvia aseita parisuhdetta ajatellen...
...joku sissileiri/kidutusleirikin voisi olla paikallaan...